Risteyspaikka

Näin ajatteli roomalaisen ylimystön edustaja kristityistä..

2012-02-05T04:20:00.000-08:00

Olen mielenkiinnolla lukenut Tacituksen Keisarillisen Rooman historiaa ja niin kuin uskalsin toivoakin, löytyi tästä 100-luvulla jKr kirjoitetusta teoksesta maininta kristityistä. Alla oleva teksti on suora lainaus Tacituksen kirjoittamasta:

"Mutta ihmisapu, keisarin lahjoitukset tai jumalien lepyttely eivät pystyneet hälventämään ikäviä huhupuheita jotka väittivät, että tulipalo oli tahallisesti sytytetty. Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa takia vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä.
Ensiksi vangittiin ne jotka tunnustivat, ja heidän ilmiantonsa perusteella suunnaton joukko muita, joita ei syytetty niinkään tuhopoltosta kuin vihasta ihmissukua kohtaan. Tuhoon tuomittujen kustannuksella pilailtiin. Heitä annettiin eläinten taljoihin puettuina koirien raadeltaviksi tai naulittiin ristiin. Illan hämärtyessä heitä käytettiin soihtuina yötä valaisemaan. Nero oli luovuttanut puutarhansa tätä näytelmää varten ja pani siellä toimeen kilpa-ajot. Hän liikkui kilpa-ajajan asussa kansanjoukkojen keskuudessa tai seisoi kilpa-ajorattailla. Tämä sai kuitenkin aikaan sääliä uhreja kohtaan vaikka he olivatkin syyllisiä ja ansaitsivat mitä ankarimpia rangaistuksia, sillä heitä ei uskottu tuhottavan yleisen edun vuoksi vaan yhden henkilön julmuuden tyydyttämiseksi."

Onneksi länsimaissa tänä päivänä myös maailman ihmiset ovat kehittyneet sivistyksessään sille tasolle, että kristittyjä heidän arvoineen ei kohdella sentään noin julmasti. Valitettavasti maailmassa on kolkkia, missä vastaavaa kuitenkin tapahtuu tänäkin päivänä. Länsimaissakin on kuitenkin vielä toivomisen varaa. Olisi nimittäin suotavaa, että he pääsevät yli henkisestä suvaitsemattomuudestaan kristittyjä, kristinuskoa, kristillisyyttä ja Jeesusta kohtaan.. Saattaa kyllä olla, että sen sivistystason saavuttamiseen tarvitaan filosofista käsityskykyä, jonka voi saada vain Korkeimman Pojalta, Jeesukselta Kristukselta.

Mistä versoavat "pyhät" päivät?

2012-01-30T11:00:00.000-08:00

Tässäpä hiukan pohdittavaa. Yllä on listaus meidän kristittyjen kalenterin alkuperäisistä pyhitysperistä. Kyseessähän oli toimintatapa tai taktiikka, jolla kristinuskon vastaanottaminen tehtiin mahdollisimman helpoksi vastaanottaa. Pakanat saivat pitää juhlapäivänsä, mutta epäjumalien nimien sijasta puhuttiinkin Jeesuksesta. Samaan kategoriaan kuuluvat katolisten ja ortodoksien pyhimykset, joiden juuret juontavat erilaisista epäjumalista.

Ja mikä parasta.. Epäjumalien temppelit muutettiin kirkoiksi, joissa vieläkin käymme.. Helppo taktiikka, vai mitä?

Toinen kysymys on, onko helpoin taktiikka aina oikea? Perusta, jolle on rakennettu, nousee aina lopulta esiin. Ainakin yllä oleva kuva löytyy monista pakanasivustoista, joten vanhat asiat palautuvat ihmisille mieleen ja niin kuin kuva antaa ymmärtää, kristinusko näyttää jälleen huijaukselta.

Valitettavasti pakanat vain unohtavat sen, että oli olemassa aika ennen sitä aikaa, jolloin he nimesivät päivänsä epäjumalilleen.

Seksirikollinen seurakunnan puhujana

2011-12-31T05:45:00.000-08:00

Olen mielenkiinnolla seurannut kuinka usein kuluneen vuoden aikana Iltalehti on ottanut kantaa seurakunnissa ja uskovaisten joukossa tapahtuviin asioihin. Selkeä haku heillä on päällä synnyttääkseen kohua herättäviä ja myyntiä lisääviä skandaaleja. Viimeisin juttu oli tämän päivän Iltalehdessä samaisella otsikolla kuin mitä käytän tässäkin tekstissä. Juttu löytyy seuraavasta osoitteesta: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011123115020606_uu.shtml

Olin hämmästynyt kyseisen helluntailaisyhteisön vastauksista skandaalia etsivälle journalismille. Nimittäin totuus on, etteivät he olisi voineet parempia vastauksia antaakaan. He vetoavat Jumalan armoon, joka on tullut todeksi Golgatan ristillä Jeesuksen Kristuksen veressä. Vain ja ainoastaan Jumalan armoon vedoten he oikeuttavat pedofiliaan syyllistyneen saarnaajan palvelutyön jatkumisen kokouksissaan. He sanoivat, että jos täydellisyyttä haetaan, kukaan ei uskovien kokouksissa olisi puhumassa. Tämä on totta.

Vaikka itsekin kauhistun ajatusta, että ex-pedofiili saarnaa seurakunnassa, niin katsoessani Raamatun sanomaa, en voi kuin sanoa helluntailaisten perusteille, että AAMEN! Totta puhutte siellä veljet ja siskot. Ei maailma eivätkä fariseusmaiset, lainalaiset uskovat teitä ymmärrä, mutta armo on sama jokaiselle. Lopulta, onhan jokainen pedofiili, joka on puhunut pahoin toisesta seläntakana tai ottanut luvatta työnantajaltaan yhden A4-kokoisen paperin.

Kun oikein tarkasti tutkitaan, niin pohjaa skandaalinhakuiselle journalismille seurakunnan keskellä ei anna Jumalan armo, vaan pohjan skandaaleille luo ulkokultaisuus ja uskonnollisuus, jotka aiheuttavat niin yksilössä kuin koko seurakunnassa tarpeen kätkeä syntinen luonto ja esittää ulospäin olevansa jotakin enemmän kuin mitä ihminen tai inhimillinen yhteisö voi olla.

Tähän mennessä seurakunta on yrittänyt esittää maailmalle olevansa tekoinensa pyhempi kuin mitä maailma on, mutta se on väärä pohja. Jos seurakunnassa on jotakin pyhää, tulee se seurakunnalle yksin Jeesukselta Kristukselta. Siinä seurakunnalla ei ole mitään kehuskeltavaa itsellään. Kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Ilman Jeesusta Kristusta seurakunta painuisi helvettiin.

Skandaalit syntyvät, kun on luotu kuva täydellisyydestä, ja likainen totuus paljastuu niin kuin aina lopulta käy. Miksi me uskovat olemme valinneet sellaisen polun?.. Eikö olisi ollut parempi maailman edessä vain valita viimeinen paikka, jos vaikka juhlien Isäntä sitten tarjoaisikin ensimmäisen sijan? Mutta nyt olemme kaiken maailman edessä istuneet ensimmäiselle sijalle, ja silloin joudumme häpeään, jos juhlien Isäntä haluaakin meidän antavan ensimmäisen sijan jollekin toiselle... (Luuk.14:7-14)

Vieläkin, kun ajattelen niin koen kauhistusta tästä tapauksesta, mutta se ei ole Jumalasta, vaan se on maailmasta ja uskonnollisuudesta, fariseusmaisuudesta. Raamatun totuus on Jumalan armo. Voi voi, miten tiukassa on ihmisessä lain suorittaminen!! Jumalan Armo, se on Jeesus Kristus, joka laittaa ihmisen hiljaiseksi. Se on Jumalan armo, jossa on voima ylitse maailman ruhtinaan; Saatanan, tuon veljien syyttäjän. Maailman keskellä syntisen tie päättyy katkeraan loppuun, mutta seurakunnassa, Jeesuksen Kristuksen verellä pyhitettynä syntisen tie jatkuu ikuiseen elämään, jolla ei ole katkeraa loppua.

Olisipa Nokiamissio voinut tehdä samanlaisen päätöksen kuin tuo pieni ja tuntematon helluntailaisyhteisö... Nyt joku ehkä huudahtaa tähän: "Eihän niin olisi voinut tehdä, sillä miltä se olisikaan näyttänyt maailman ihmisten silmissä!!!"

Minä kuitenkin kysyn: Maailman ihmisillekö meidän tulee olla mieliksi vai Kaikkivaltiaalle Jumalalle!!!? Eivätkö juuri maailman ihmiset ja Jumalan kansalaiset; nuo juutalaiset, huutaneet "Ristille, ristille!!" Voimmeko syyttää heitäkään, sillä katsoessaan Jeesusta, he näkivät jumalanpilkkaajan, jonka lain mukaan tuli kuolla?

Samoin huutaa "ristille, ristille" tuo Iltalehden skandaalinhakuinen artikkeli.. Ja jos me uskovat kuuntelemme tuota artikkelin vaatimushuutoa ja ristiinnaulitsemme tuon helluntailaispuhujan, emmekö silloin osoita, ettei Jeesuksen risti riitäkään, koska nostamme uuden ristin? Jos sen teemme, Saatana iloitsee, sillä hän ei muuta tahdokaan, kuin että maailma ajattelisi, ettei Jeesuksen risti riitä syntistä pelastamaan.

Luomakunnan näpelöintiä ja rotukoiratehtailua

2011-12-25T01:43:00.001-08:00

”Älköön kukaan teistä ryhtykö veriheimolaiseensa paljastaakseen hänen häpyänsä. Minä olen Herra.” (3.Moos.18:6)

Minun on otettava kantaa tähän asiaan, nimittäin surukseni joudun näkemään, että rotukoirien omistajat eivät aina osoita samaa suvaitsevaisuutta luonnollisia sekarotuisia koiria ja niiden omistajia kohtaan kuin mitä olen itse osoittanut rotukoiria ja niiden omistajia kohtaan. Vaikka aihe kuulostaa siltä, ettei se ole hengellisesti kovin syvällinen, niin totuus on kuitenkin se, että hengellistä tyhjiötä ei ole olemassakaan ja Raamattu puhuu viisautta yhä edelleen ihan kaikkea kohtaan maan päällä ja taivaan alla.

Tämä aihe, josta nyt puhun, ei ole todistettavissa haitalliseksi pelkästään Raamatulla, vaan tässä kohden myös ihmisten itsensä tekemä tiede on löytänyt tiensä kiinni totuuteen asti.

Vaimoni, joka on sydämestään asti omistautunut koiramme hoitamiseen, kouluttamiseen ja agilityyn, joutui harmistumaan syvästi oltuaan yhteydessä Karkkilan seudun koirakerhoon pyytääkseen heiltä koirallemme Bessille luonnetestiä, jota kyseinen seura ainoana Suomessa järjestää. Vastaus oli jyrkkä ”ei”. Kieltävä vastaus ei haittaa, mutta perusteisiin minun on otettava Raamatun tuntevana ihmisenä kantaa. Nimittäin perusteena oli se, että sekarotuisille koirille ”koirien” luonnetestiä ei voida tehdä.. ei edes epävirallisesti! Valitettavasti minä haistan tuossa vain rotukoiratehtailun ja siihen liittyvän bisneksen ja rahaliikenteen. Ymmärtäisin hyvin jos koiran luonnetestiä ei voida tehdä hevoselle tai kissalle, mutta että sitä ei voida tehdä sekarotuiselle koiralle!!? Sanoohan kyseisen koirakerhon luonnetesteistä kertova artikkelikin Bengt Söderholmin sanoin, että ”Kaikki koirat on rakennettu kuitenkin samoista palikoista”! Onko se sitten niin, että sekarotuinen koira ei olekaan koira??? Kyllä olisi taas hyvä, että logiikkaa opiskeltaisiin Raamatusta ja vaikkapa tieteenkin avulla.

Monivuotisena koiran omistajana minun on pakko ottaa kantaa tähän asiaan, vaikka aikaisemmin olen antanut rotukoiraelitistien elää omassa pienessä todellisuudessaan, joka perustuu oikeasti koirien sukurutsauttamiseen. Nimittäin kaiken eläinsuojelun vastaista rotukoiriin liittyvän bisneksen monopolisointia ei voi eettisesti hyväksyä Raamatun valossa, eikä myöskään tieteen valossa. Raamattu puhuu Jumalan luomasta maailmasta ja yksi ensimmäisiä tehtäviä, joita Jumala antoi ihmiselle, on ollut ”viljellä ja varjella” (1.Moos.2:15) Jumalan luomaa. Jumala on myös lakinsa kautta kertonut, että sukurutsaus on syntiä. (3.Moos.18) Synnin tekeminen ei ole luomakunnan varjelemista. Rotukoiratehtailu on eläinten sukurutsausta, ja me uskovat tiedämme tai meidän ainakin tulisi tietää, että synti voi johtaa sairauteen. Ja luonnontieteellisenä todisteena tästä Raamatun totuudesta meillä on meidän silmiemme edessä kasvava määrä perinnöllisiä sairauksia juurikin rotukoirilla. Kun näitä oireita on alkanut tulla, voimmeko eläinsuojeluun liittyen puolustaa näiden rotujen jatkamista? Entäpä minkään rodun jatkamista? Ainoa oikea eläinsuojeluteko tässä kohden on tehdä rotukoiratehtailuun perustuvalle bisnekselle loppu. Sillä koirien sukurutsauttaminen on Raamatun vastaista. Ihminen ja Saatana eivät voi luoda mitään uutta, vaan ainoastaan näpelöidä Jumalan luomaa elämää, jolla Jumalan mukaisessa järjestyksessä olisi kaikki elämän edellytykset, mutta joka silmiemme alla koirien osalta on menettämässä pernnöllisten sairauksien takia niitä elämän edellytyksiä.

Joku voi yrittää taas painaa kaltaiseni toisinajattelijan alas pyrkimällä väheksymään lausuntoni vakavuutta, mutta niin kuin eräs kommentoija totesi tuossa aikaisemmassa tekstissä, niin sellainen on tyypillistä totalitäärisissä järjestelmissä, kuten missä tahansa bisneksessä, joka paistaa läpi valitettavasti myös monista uskonlahkoistakin. Sanomaani voidaan ampua myös sillä perusteella, että olen ”joku outo hihhuli”, kun vetoan Raamattuun. Mutta tältäkin väheksymiseltä katkaisee siivet se tieteellinen totuus, että sukurutsaus johtaa geeniperimän heikentymiseen ja lisää sitä kautta mm. vammaisuutta ja muita perinnöllisiä sairauksia. Vaikka Jumala ei Vanhassa testamentissa kertonutkaan sukurutsauksen seurauksen syistä, niin nyt useamman tuhat vuotta jälkeenpäin tiede on löytänyt Jumalan armosta syyn sukurutsauksen haitallisuuteen.

Näin ollen, sekä Raamatun että tieteen valossa rotukoiratehtailu ja siihen liittyvä bisnes ovat eläinsuojelun ja kaiken etiikan näkökulmasta väärin, paitsi tietysti jos eettisenä arvona on se, että mitä tahansa voi tehdä, jos siitä saa rahaa. Ihmisen raadollisuus ja perisyntinen luonne tulee erityisesti näkyviin vielä siinä, että edesautetaan rotukoiratehtailua ja siihen liittyvää bisnestä sekarotuisuuden ja sekarotuisten koirien omistajien talouspoliittisella syrjinnällä.

Kyllähän yksi kennelliiton lehtikin puolusteli tätä toimintaa kirjoittamalla jäsenlehdessään artikkelin, että ”sekarotuisuus ei takaa terveyttä”, mutta tämä huonon sattuman todennäköisyys ei mielestäni riitä perusteluksi ja oikeutukseksi rotutehtailulle, joka kaikella tieteellisellä varmuudella johtaa perinnöllisiin sairauksiin ennemmin tai myöhemmin.

Eivätkö teinit enää kunnioita auktoriteetteja?

2011-12-19T02:07:00.000-08:00

Kaksi päivää sitten lukaisin Iltalehden lyhyen artikkelin nuorten rikollisen toiminnan aiheuttamasta kohusta tämän vuoden aikana. Olen puhunut aiheesta aikaisemminkin ja jo tuolloin puhuin niin sanotusti "vitsattoman/vapaan kasvatuksen seurauksista".

Mielestäni ihmisten ei tulisi olla lainkaan tuohtuneita nuorten käytöksestä ja röyhkeydestä esimerkiksi poliiseja tai muita esivallan auktoriteetteja kohtaan. On aivan turha päivitellä, kun oppilaat yläasteella pahoinpitelevät opettajia tai käyttäytyvät väkivaltaisesti poliisia tai muita turvallisuutta ylläpitäviä henkilöitä kohtaan. Nimittäin sitä saa mitä tilaa.

Nyt meillä on käsissämme juuri sitä hedelmää, mitä syntyy, kun vanhemmilta, opettajilta, poliiseilta, sotilailta ym. järjestyksen ylläpitäjiltä viedään "aseet" käsistä. Seurauksena on kaaos. Tämän päivän nuori sukupolvi on saanut paljolti vanhemmikseen vapaan kasvatuksen lapsia, jotka eivät ole itse nuorena tottuneet olemaan auktoriteetin alla, eivätkä siis itsekään kykene olemaan auktoriteetteja, vaan teini-ikäiset kakarat ovat päässeet hyppimään heidän silmilleen, ja ovat sitten jatkaneet rajojensa etsimistä yhteiskunnan auktoriteeteilta.

Meidän ei tule mukautua maailman menoon, vaan pitää kiinni Raamatun vanhoista ja viisaista opeista: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa." (Sananl.13:24) "Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa." (Sananl.19:18) "Hulluus tarttuu helposti nuorukaiseen, mutta kunnon kuritus ajaa sen pois." (Sananl.22:15) "Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat." (Sananl.23:13-14) "Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä." (Sananl.29:15)

Nyt Raamatun opettama fyysinen kuritus on kielletty yhteiskunnassamme, ja seurauksena on Iltalehden lööpit, jotka puhuvat väkivaltaisista nuorista, jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteettejä. On turha kuvitella mitään pilvilinnaa maan päälle. Rangaistuksen puutteessa eläneet nuoret todistavat käytöksellään meille myös, miten valtiot käyttäytyvät, jos niiden ei tarvitse pelätä esivallan rankaisevaa kättä, armeijaa. Ihminen on syntisäkki itsessään, ja nuhdepuheet eivät ole koskaan riittäneet pitämään inhimillistä petoa aisoissa. Myös psykologia on löytänyt tämän ja todistaa tästä raamatullisesta totuudesta. Nuhdepuheet eivät riitä pitämään kaaosta poissa rauhan aikana yhteiskunnan sisällä, eivätkä valtioiden välillä kun ristiriidat menevät riittävän pitkälle. Ihminen on aina ihminen, vaikka olisi uskossakin.

On aivan sama, millaista soopaa työnnetään siitä, että vitsaa ei saa käyttää, tai tukkapöllyä, selkäsaunaa, korvapuustia tms. vanhoja raamatullisia konsteja. Nimittäin nykylinjan hedelmä nostaa jo päätään mm. tuossakin Iltalehden artikkelissa.

Eräs tuttavani täällä Hangossa todisti vanhojen raamatullisten kasvatuskeinojen oikeellisuudesta, kun vastasi minulle kysymykseeni: "Kumpaa hän on kunnioittanut tai kunnioittaa enemmän: isäänsä vai äitiään?" Hän vastasi minulle yllätyksekseni, että äitiään. Kun kysyin syytä, hän sanoi, että isä ei koskaan ottanut vakavasti kantaa mihinkään, edes siihen jos ystäväni oli tehnyt jotakin, mitä ei olisi saanut, mutta äiti kylä asetti rajat. Kerrankin hän oli käskenyt pojan oikeasti metsään etsimään kunnon vitsan ja tuomaan sen äidilleen, että äiti sitten antaisi olan takaa muistutuksen siitä, mitä seuraa kun tekee väärin ja tottelemattomasti. Sinne poika oli tippa linssissä mennyt etsimään itse vitsaa, jolla häntä itseään tultaisiin kurittamaan. Tämä poika on tänäkin päivänä hyvin kunnioittava ja tottelevainen vanhemmilleen, ja kohtelias hän on kuin mikä. Nuhteessa kasvatettu. Eikä riehu esivallan auktoriteetteja kohtaan. Näin se vanha viisaus toimii.

Ristin ritarit

2011-12-12T12:17:00.000-08:00

Lueskeltuani tuossa Mannerheim-ristin ritarien vaiheista ja kohtaloista, löysin heistä mielenkiintoisen yhtymäkohdan Jeesuksen Kristuksen ristin ritareiden kohtaloon. Kun Mannerheim-ristin ritarit olivat antaneet kaikkensa sodassa jumalatonta vihollista vastaan, ja onnistuneet tehtävässään säilyttämään Kaikkivaltiaan Jumalan avulla esivaltamme vapauden ja oikeuden ylläpitää kristillisiin arvoihin perustuvaa yhteiskuntajärjestystä, joutuivat he sodan jälkeen kansamme keskuudessa "pannaan". Heidän kohtalonsa oli elää kiittämättömyyden kokemisen kipeitä vuosia. Toiset heistä kuolivat näkemättä kiitollisuuden aikaa.

Samalla tavoin joutuvat todelliset, tunnustavat kristityt monesti kokemaan Jeesuksen jalanjäljissä kulkiessaan hylätyksi tulemisen kokemukset. Se on osa Ristintietä. Kristityn tulee löytää paikka, missä hän ymmärtää Jeesuksen sanat: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." (Luuk.9:58)
Vaikka me kristityt puhumme yhteydestä seurakunnan kautta, niin lopputulema on se, että yksin Jumalansa edessä ihminen elää ja kaatuu. Samoin on uskosta osattoman laita, mutta kristityn elämän ja kuoleman vaiheissa Yksi on kaikesta huolimatta hänen rinnallaan.

Kristityn ristin ritarin sotamarsalkka, Jeesus Kristus, kyllä näkee meidät jokaisessa vaiheessamme. Hän tietää, että on todellinen sankaritarina olla Jeesukseen uskova tällaisina aikoina, kun media työntää mitä tahansa roskaa kaikkien katsottavaksi, maailma huokuu kylmää laskelmointia ilman pyhää arvomaailmaa ja seurakunnassakin rakkaus kylmenee, ja Jeesuksesta tehdään bisnes. Kyllä Hän tietää, että on todellinen sankaritarina kulkea tunnustavana kristittynä ja puolustaa Raamatun pyhiä periaatteita aikoina, jolloin kaikki ympärillä huokuu pahuutta ja pimeyttä, ihmisten teot ja sanat kaikkinensa.

Niin kuin monet Mannerheim-ristin ritarit, niin myös monet Jeesuksen ristin ritarit ovat kuolleet vuosisatojen saatossa kauhujen, pahuuden ja oman kansan kiittämättömyyden saattelemina, ja vain harvat heistä ovat saaneet nähdä toisenlaisen ajan. Mutta toisin kuin uskosta osattomien kohdalla, nämä saavat kaikki kerran nähdä toisen ajan, ja siitä pitää huolen ristin ritari numero Yksi: Jeesus Kristus.

Todistuksia

2011-12-09T10:34:00.000-08:00

Ylistys Jumalalle!!! En voi olla tästä kirjoittamatta.

Viime kesänä täällä Hangossa eräs ihminen kertoi minulle sairastavansa ihosyöpää. Olin pahoillani tästä, sillä hän oli vasta päässyt eläkkeelle, jolloin elämästä tulisi saada nauttia levollisin mielin.

Minä lupasin rukoilla hänen puolestaan, ja sanoin, että Jumala voi parantaa. Ja niin olen rukoillutkin! Noin kuukausi takaperin sain kotona sydämelleni, että hänellä olisi kaikki kunnossa ja sairaus olisi voitettu.

Kun tänään tapasin hänet, hän hymyili ja minulle tuli jälleen se olo, että kaikki on kunnossa. En kuitenkaan sitä häneltä kysynyt, mutta hän itse sen sitten minulle kertoi. Hän kertoi kuinka koko prosessi on synnyttänyt hänen sisimmässään jotakin aivan uutta ja tuonut keveyden hänen sielun elämäänsä.

Jumala voi parantaa kuoleman ja sairauden!!!

Jumala puhuu näiden asioiden kautta ja ne ovat ennen kaikkea niitä varten, joita Hän haluaisi kaikella voimallaan tavoitella lähelleen ja syleillä.

Tekevätkö vaatteet miehen? - Osa 2

2011-12-09T07:49:00.000-08:00

Näin ensimmäisen osan jälkimainingeissa otin ilolla vastaan kuulemani uutiset siitä naisesta, joka Maltan ristillä koristeltua pitkää takkiani arvosteli sormellaan osoittaen. Hän oli nimittäin tavannut läheisen tuttavani kyseisellä paikkakunnalla, ja tehnyt niin kuin tulisikin, eli kysynyt tarkemmin, mistä siinä takissani ja sen ristissä oli kysymys?

Tuttavani oli avannut hänelle ajatuksia hyvässä hengessä, ja niinpä tuo ihminen olikin alkanut selvästi tuumailla, ettei kyseessä ollutkaan mikään "saatanallinen pentagrammi". On hienoa kuulla, että uskova ihminen ajattelee, kohtaa kasvotusten ja kysyy siitä, mitä ei ymmärrä. Sattuipa tuo henkilö oivaltamaan, että hänen kirkkonsa viirissäkin kannetaan Maltan ristiä.

Olen iloinen siitä, ettei juttu mennyt tyypillisesti, eli kukaan ei puhu mitään tai kysy mitään tai juttele avoimesti kasvotusten, sitten juoruillaan ja sitten vilkuillaan seurakunnan kahvitilaisuudessa viereisestä pöydästä oudoksuen ja kauhistellen ja vältetään katseiden kohtaamista.

Se mitä tässä tapahtui, oli lupaavaa.

Armeija Jumalan säätämyksestä

2011-11-29T11:43:00.000-08:00

"Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. " (Room.13:1-2)

En voi olla ottamatta puheeksi tätä asiaa, oltuani täyttämässä Jumalan asettamaa velvollisuutta minulle tuossa muutaman päivän aikana. Nimittäin eräs mielenkiintoisimpia ja perusteettomimpia väittämiä, joita olen uskovaisten joukossa kuullut, on uskon käyttäminen tekosyynä kieltäytyä aseista, joilla palvellaan esivaltaa, joka on Jumalan asettama. Raamatusta ei löydy perustetta kieltäytyä aseista, joihin esivalta kutsuu.

Olen kuullut puhuttavan siitä, että uskovalla on auktoriteettiongelma, jos tämä ei suostu kuulumaan kirkkoon tai suostu alistumaan kirkon johtajuuden alle. Tämä on kuitenkin kaukana siitä auktoriteetin alaisuudesta, johon vanha kunnon heraldinen armeija hierarkioineen ihmistä kutsuu. Jos jossakin oppii elämään auktoriteetin alaisuudessa, niin armeijassa, missä yksi johtajuuden perusajatuksista on se, ettei kukaan voi olla johtaja, ellei osaa olla alainen. Tämän vuoksi suosittelenkin jokaiselle uskovalle miehelle armeijaa, ja pisimmän mahdollisen kaavan mukaan. Myös naisille vastaava hierarkinen palvelusvelvollisuus olisi hyödyllinen. Jos ei armeijassa, niin toisessa yhteydessä, vaikka valtavalla hierarkisesti johdetulla maatilalla.

Vaikka päätöstä kieltäytyä aseista perustellaan "Älä tapa"-käskyllä, niin on syytä muistaa, että juurikin se israelilaisten kansa, jolle Jumala tämän käskyn antoi, hyökkäsi kansana Jumalan käskystä filistealaisten kimppuun, ja sai Jumalalta myös käskyn tapaa sotakuntoisten miesten lisäksi naiset, lapset, vanhukset ja eläimet, niin ettei ketään saisi jäädä henkiin (1.Sam.15:3), vieläpä sillä seurauksella, että kun Saul ei tappanutkaan ihan kaikkia, vaan jätti yhden eloon, Herra sillä perusteella otti Saulilta lopullisesti kuninkuuden pois. Toisena hyvänä esimerkkinä ovat Daavidin vaiheet (1.Sam.27), joissa tuo Jumalan valittu teurasti viimeistä ihmistä myöten kokonaisia kyliä. Jos uskova tai uskosta osaton mies yrittää tätä perustella puolittaisen Raamatun tuntemuksen perusteella, ja sanoo ainoaksi perusteekseen käskyn "Älä tapa", niin sitä voi sitten jäädä ihmettelemään noita yllä olevia Jumalan käskemiä tekoja.

Älä tapa- käsky on annettu yksilöille yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi. Yhteiskuntajärjestyksen turvaaja on Jumala, ja Hänen käskynsä tukee Hänen säätämystään. Mutta aivan samoin kuin Hän Älä tapa-käskyllä pyrkii suojelemaan yhteiskuntajärjestystä sisältä päin, niin Hänellä on myös keinonsa ulkoisen uhkan torjumiseksi. Siksi Hän sanoo sanassaan, että jos joku vastustaa esivaltaa -yksilö tai toinen esivalta-, hän nousee Jumalan säädöstä vastaan. Toisin sanoen, jos ulkopuolinen esivalta hyökkää meidän esivaltaamme vastaan aseellisesti, hän hyökkää Jumalan säätämystä vastaan ja rikkoo Jumalan järjestystä. Tuolloin esivalta on Jumalan ihmisille paratiisissa antaman käskyn mukaan (=käsky varjella) oikeutettu aseelliseen puolustukseen varjellakseen itseään ja hallintoaluettaan. Ja tuolloin Jumala tarvittaessa antaa käskyn myös tappaa niin kuin on ennenkin antanut. Ja Suomen lain mukaan, jokainen, joka ei esivallan käskystä tartu tuolloin aseeseen, vastustaa Jumalan säätämystä, ja on samanlainen kuin Saul, joka jätti yhden henkiin rikkoen siten Jumalaa vastaan.

Raamatussa ei ole ristiriitaisuuksia, jos sitä lukee kokonaisuutena, eikä vain sieltä täältä, perustaen ajatuksensa yksittäisiin Raamatun kohtiin. Joku voi sanoa, että "Aseeseen tarttuminen rikkoo omaatuntoani vastaan". No minä vastaan: "Laita omatuntosi Raamatun järjestykseen". Joku voi sanoa "Aseet ovat tehty tappamista varten ja tappaminen on väärin". Minä vastaan "Sano se niille, jotka tappamalla jo hyökkäävät Jumalan asettamaa esivaltaa vastaan". Sitten joku vielä yrittää selitellä sanoen, että "Ei minua kiinnosta ryömiä maan mudassa ja yöpyä kylmässä metsässä vain siksi, että joku käskee". Siihen vastaan, että "Vihdoin puhut totta vässykkä".

Minä väitän, että todelliset syyt aseista kieltäytymiselle tulevat vinoutuneesta opista joka ei perustu koko Raamattuun, mukavuudenhalusta, halusta olla hyvä ihminen (jollaisia ei olekaan Raamatun säätämyksen ulkopuolella), ja viimeisenä mutta ei vähimpänä: auktoriteettiongelmasta.

On vain uskottava Raamatun todistus ihmisen syntisestä luonnosta ja elettävä sen kanssa hyväksyen, että esivallalle on mahdotonta varjella omaa perintöosaansa ilman aseita ja asevelvollisuus on vain esivaltamme keino hyödyntää niitä. Maailmanhistoria todistaa, miten huonosti yksikään esivalta on lopulta voinut täyttää Jumalan ensimmäisiä käskyjä "varjella" omaa maatansa. Ei rukoilemista varten tarvitse kieltäytyä aseista. Kyllä rukoilla voi aseen tähtäimien läpi katsoessaankin.

Jumala kaukaa ja läheltä

2011-11-14T02:21:00.000-08:00

"Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan." (1.Joh.3:21)

Jumalalla on kuin kahdet kasvot. Vanhan liiton aikana hallitseva tunne Jumalan ja ihmisen välillä oli pelko. Mistä tällainen pelko tuli? Kyse ei ollut siitä pelosta, joka on viisauden alku, vaan ihan toisesta pelosta. Kyse ei ollut Jumalaa kunnioittavasta ja ihailevasta pelosta, vaan henkilökohtaisesta rangaistuksen pelosta. Vanhan liiton aikana ihmisen oli suoriuduttava laista ja sen vaatimuksista, ja jumalasuhde perustui siihen, miten hyvin lakia onnistui noudattamaan. Totuus vanhassa liitossa oli kuitenkin taustalla se sama, mikä on aina ollut olemassa ja minkä Jeesus paljasti: Lakia ei kukaan voi täyttää.

Silti vaikka ihmiset yrittivät Vanhan Liiton aikana lakia täyttää, he sisimmässään aina tiesivät, etteivät pystyisi, ja koska heidän uskalluksensa Jumalaan oli siitä onnistumisesta riippuvainen, olivat he täynnä syyllisyyden pelkoa. He pysyivät häpeässään ja pelossaan etäällä Jumalasta, jonka kasvot he saattoivat kuvitella vain ja ainoastaan rankaisevan Jumalan kasvoiksi. Sellaisen jumalasuhteen aiheutti ja aiheuttaa yhä usko, joka perustuu lain täyttämiseen. Tämä oli ja on uskoa, jonka pohjalta näemme Jumalan vain kaukaa, ja Hän näyttää kovalta ja rankaisevalta Jumalalta.

Mutta Jeesus Kristus, Jumalan ainokainen Poika, joka kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja tarjosi meille toisenlaisen uskon: Uuden Liiton, on kutsunut meidät, jotka Häneen perustamme uskomme, katselemaan Jumalan kasvoja läheltä. Kun uskomme perustuu siihen tosiasiaan, ettei yksikään ihminen voi lakia täyttää ja on siksi Jumalan armosta riippuvainen, luottaen siihen Raamatun todistukseen, että Jumalan armo tuli ilmi Jeesuksen Kristuksen kuoleman kautta Golgatan ristillä ja sen synnit sovittavasta Voimasta, niin me voimme laskea maahan häpeän verhon kasvojemme edestä ja astua ilman rangaistuksen pelkoa halki revityn esiripun ohitse Kaikkein Pyhimpään, maailmankaikkeuden Luojan ja Perustajan, Isän Kaikkivaltiaan kasvojen eteen ja katsella peittelemättömin kasvoin Hänen kauneuttaan ja suuruuttaan.

Kun me katselemme Häntä läheltä, Hän ei enää näytä kovalta ja julmalta, rankaisevalta Jumalalta, vaan rakastavalta Taivaan Isältä, joka ymmärryksen yli käyvässä rakkaudessaan antaa kaikkensa niiden hyväksi, joita Hän rakastaa.

Vaikka elämme "virallisesti" Uuden Liiton aikaa, on Vanhan Liiton todellisuus arkipäivää monille jopa niistä, jotka ovat suunsa tunnustuksen antaneet uskostaan Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana. Kyllä vain, Vanhan Liiton ja Uuden Liiton törmäyskurssi on monelle uskovalle mielen taistelukentän kipeimpiä kysymyksiä, ja kun lisäämme vielä Saatanan, tuon syyttäjien kuninkaan toimet tuohon myllerrykseen, jäävät monet aroiksi ja pelokkaiksi, eikä lopullista rauhaa ja Jumalan armoon luottamisen tuomaa turvallisuutta ja levollista tasapainoa tunnu löytyvän.

Kaukaa Hän näyttää kovalta ja julmalta, mutta läheltä lempeältä ja rakastavalta. Kysymys sydämellesi, hyvä lukija, on: Millaiselta Jumala näyttää sinun sielusi silmissä?

Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi

2011-11-13T19:46:00.000-08:00

Olen huomannut, että palaaminen perusasioihin on tarpeellista niiden opettamiseksi, jotka jatkuvasti osoittavat itsensä lainrikkojiksi arvosteluissaan ja kritiikissään minua kohtaan. Oikeastaan tämän tekstin vertauskuva syntyi jatkumona aikaisempaan tekstiini "Kompastuskiveksi syntynyt", lähinnä sitä seuranneiden kommenttien ansiosta.

Lisäksi on myös tarpeen tuoda valoa muille lukijoille vastapainoksi siihen pimeyteen, millä kommenteissa yritetään harhauttaa ja lietsoa epäilystä ja pelkoa. Kukin muistakoon, että täydellisessä rakkaudessa ei ole epäilystä eikä pelkoa, joten lähde, mistä niidenkin kommenttien pimeys on peräisin, on selvä. Muutamat keskustelut kommentoinneissa muistuttavat erehdyttävästi erästä tilannetta Jeesuksen maanpäällisen palvelutyön ajoilta. Jälleen kerran, en voi mitään sille, että Jeesuksen elämä on tullut minulle niin hyväksi vertailukohdaksi, että saan siitä runsaasti lohtua, sekä tunnistan olevani oikealla tiellä sen avulla.

Ne, jotka minut tuntevat ja ovat alusta alkaen nähneet millaisiin vaikeuksiin ovat minut halunneet ajaa monet uskonnollista valtaa käyttävät tahot, tietävät hyvin, miten olen saanut Jumalan kutsua seuratessani juoda siitä maljasta, mistä minun Herrani Jeesus Kristus joi. Tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos en olisi seurannut sitä kutsua, vaan olisin istua nököttänyt kirkon penkissä pukahtamatta tai sanomatta mitään, tai jos olisin tehnyt vain sitä, mihin toiset ihmiset antoivat kutsun. Asiat kuitenkin tulevat todelliseen valoon, kun uskova ei seuraa ihmisten antamaa kutsua, vaan Jumalan antamaa.

Me tiedämme hyvin, että Raamattu on selkeä sanoessaan, että kuka rikkoo lain yhdessä kohdin, on rikkonut sen kaikkialla. Väärän todistuksen lausuminen näin ollen tekee väärän todistajan syylliseksi kaikella tavoin. Sellainen ihminen on murhaaja, varas, epäjumalan palvoja ja huorintekijä, siinä missä hän on väärän todistuksen kautta myös valehtelija. Sellainen ihminen on Saatanan asiamies.

Useissa teksteissä blogissani keskustelun piirteet ovat samat kuin Jeesuksella joutuessaan yön hämärissä fariseusten oikeusistuimeen. Raamattu kertoo tästä mm. seuraavaa:
"Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille." (Matt.26:59-60)

Jeesus oli Jumalan suunnitelman mukaisesti tilanteessa, josta ei ollut ulospääsyä. Vääriä todistuksia annettiin niin paljon kuin suinkin, täysin raadollisen motiivin pohjalta. Lopputulos oli, että ylimmäinen pappi sai lopulta "riittävän oikeutuksen" Jeesuksen murhaamiseen. Nimittäin sillä verukkeella, että Jeesus ei kieltänyt ylimmäisen papin toteamaa, joka sisälsi ajatuksen, että Jeesus on Jumala.

Yllä olevan vertauskuvan mukaisesti myös tässä blogissa väärien todistusten jakaminen minua vastaan tulee todennäköisesti jatkumaan hamaan kuolemaan saakka. Vaikka voisinkin olla niitä julkaisematta, niin koen oikeaksi harkinnan varaisesti julkaista niitä. Syynä on se, että minut paremmin tuntevat saavat myös niiden kautta syntyvien keskusteluiden myötä hyviä näkökulmia asioihin. Tämän kautta joudun myös asettamaan itseni ristille, mikä on hyvää harjoitusta kristityn pyhitystä ajatellen.

Kuka on tottunut valossa kulkemaan, erottaa hyvin pimeyden.

Tasa-arvon uhka avioliitoille

2011-11-08T02:37:00.000-08:00

"Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva"." (1.Moss.2:18)

Eräs kommentoija oli hyvin kärkäs minua kohtaan, koska häntä oli ärsyttänyt se, että vaimoni astui rinnalleni tekstin kommentoinnissa. Toki ymmärrän vaimoni toiminnan aiheuttaman kateuden, joka joissain miehissä voi herätä. Erityisesti tänä päivänä, kun moni kristittykin aviomies kärsii siitä, että vaimo ei kulje heidän rinnallaan, tai mikä vielä pahempaa, vaimo jopa vastustaa miestään synnistä johtuvassa kapinassaan Jumalan järjestystä vastaan.

Jumalan säätämys avioliittojärjestykselle näkyy jo ensimmäisillä Raamatun sivuilla. Jumala loi vaimon miehelleen hyväksi avuksi. Tämä on alkuperäinen suunnitelma. Tämän saman suunnitelman vahvistaa Uusi Testamentti sanoen "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle" (Ef.5:22). Vaimojen tulisi olla miehilleen alamaiset niin kuin Herralle. Tämä ei jätä paljoa arpomisen varaa sille, mitä alamaisuus käytännössä tarkoittaa.

Alkuseurakunnan vainojen aikana eräs roomalainen poliittinen vaikuttaja, joka näki yleisesti ottaen kristityt uhkana Keisarille, totesi kuitenkin myös joitakin hyviä asioita kristityistä ja yksi erityisesti hänen mainitsemansa näistä oli se, että hän ihaili kristittyjen vaimoja, jotka olivat tiukasti "hengessä" miestensä rinnalla jopa silloin kun heidän miehensä joutuivat areenalle teloitettaviksi kaiken kansan huviksi, ja he itse joutuivat jäämään leskinä lapsiaan hoitamaan. Tietysti poikkeuksia oli, että vaimot yrittivät saada miehensä luopumaan Jeesuksesta, mutta usein kuitenkin siinä, missä mies uhrasi henkensä, hänen vaimonsa uhrautui Jeesukselle olemalla valmis luopumaan Jeesuksen tähden omasta miehestään.

Nykypäivänä kuitenkin tasa-arvon hapatus, jota feministit, homot, lesbot ja sovinistit levittävät, tuhoaa jotakin kristityn avioliittojärjestyksen olennaisesta luonteesta ja kauneudesta pyrkimällä asettamaan miehen ja naisen saman arvoisiksi. Tämä ajatus on puettu kauniisiin sanoihin, mutta sen vaikutus on tuhoisa. Nimittäin sukupuolien välinen kamppailu ei ole Jumalan säätämä eikä Hänen tarkoituksensa, vaan sukupuolten tulisi kulkea rinta rinnan. Tasa-arvon hapatus ei tuota rinta rinnan kulkemista vaan asettaa sukupuolet keskenään kilpailevaan asemaan.

Samalla kun sukupuolet alkavat kilpailla keskenään, luo se kilpailu pohjan sovinismille ja feminismille. Lisäksi tasa-arvon hapatus tuhoaa Jumalan naiselle luomia luontaisia hyveitä, jotka vetoavat "herrasmieheen" miehessä. Tämä taas näivettää "herrasmiehen" miehessä ja johtaa siihen, että mies ei koe tarvetta osoittaa erityistä kohteliaisuutta ja Jumalan miehelle antaman luontaisen tehtävän (1.Moos.2:15) tuomaa suojelevuutta naista kohtaan.

Tämä kaikki taas on jo johtanut mm. siihen halveksuvaan vitsailuun miesten kohteliaisuudesta, josta hyvänä esimerkkinä on naureskellen tokaistu "naiset ensin... vaikka heikoille jäille". Lisäksi syntyy kaikenlaista katkeruutta ja väheksymistä vastakkaista sukupuolta kohtaan. Jumalan kaunis säätämys on se, että naiset ovat naisellisia ja miehet miehekkäitä. Juuri naisellisuus nostaa miehekkyyttä ja miehekkyys naisellisuutta. Tässä Jumalan järjestyksessä sekä miehellä on hyvä olla että myös naisella.

Tasa-arvon hapatus on yksi tuhoisimpia asioita Jumalan järjestystä kohtaan. Olen surullinen niiden kristittyjen miesten puolesta, jotka eivät saa vaimoltaan hyvää apua eivätkä tukea. Itse saan olla kiitollinen siitä, että vaimoni on seissyt minun rinnallani sellaisissa elämäni vaiheissa, missä minuun on kohdistettu paljon ristivetoja ja olen ollut epäsuosittu ja kyseenalaistettu. Kaiken lisäksi hän on juotunut tekemään raskaita päätöksiä ystäväsuhteissaan asettuessaan päättäväisesti aviomiehensä rinnalle. Maailman keskellä ja maailmalle juuri kristityillä vaimoilla on paljon annettavaa, jos he elävät todeksi paikkaansa miehensä rinnalla. Se on hyvin esimerkillistä.

Lähetyskäskykö ei koske Suomea?

2011-11-06T09:35:00.000-08:00

"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille." (Mark.16:15)

Tuossa taannoin muuan vanhempi nainen tuli minulle itsevarmana puhumaan, että "Ei sitä lähetystyötä missään Suomessa tehdä vaan siellähän sitä pitää tehdä kehitysmaissa ja muualla, missä ihmisillä on nälänhätää ja köyhyyttä, eikä osata lukea saatika, että tunnettaisiin Raamattua! Kyllä näin on vissi." Huokaisin jälleen itsekseni.. Tämä on sitä, kun ihminen puhuu näkemisensä perusteella. Naisen väittämä ei ole tosi.

Vaikka meillä ei Suomessa ole nälähätää ja pääosin on lukutaitokin olemassa, niin köyhyyttä meilläkin on jopa kodittomuuteen asti, ja Suomessa, jos missä Raamatun tuntemus on todella vähäistä. Monet tuntuvat unohtaneen sellaisenkin seikan, että koko perustuslakimme ja yhteiskuntamme on alunperin rakentunut kristillisille arvoille. Suomalaiset jos ketkä tarvitsevat radikaalia ja näkyvää lähetystyötä ja Jumalan Sanan julistusta ja diakoniaa sellaisena kuin se on. Raamattu sanoo selkeästi: "...evankeliumi kaikille luoduille." Millä perusteella tavan suomalainen ei kuulu tähän kategoriaan?

Suomalaiset ponnistivat rukouksin ja sotimalla esivaltansa Jumalan suomin valtuuksin vanhan vihollisensa kynsistä 1930-40 luvuilla. Meidän armeijaamme johtanut marsalkkakin ensitöikseen polvistui rukoilemaan apua Jumalalta saatuaan tehtäväkseen torjua ylivoimainen vihollinen. Me maksoimme sotavelkamme ainoana kansana maailmassa ja Jumala siunasi meitä ja nosti meidät ylös. Tänä päivänä me olemme kansakuntana kääntäneet selkämme Jumalalle ja olemme korottaneet itsemme Jumalan asemaan niin kuin suurin osa muistakin länsimaista. Sen vuoksi Jumala karsii siunauksiamme ja tulemme näkemään sellaisen masennuksen ajan, että ihmiset tulevat etsimään Jeesusta maahan painuneina. Tämä ei ole mitään uutta auringon alla, ja Raamatussa tämäkin syy-seuraussuhde on meille ilmoitettu (Jes.2:7-11).

Lähetystyö on helppoa ajatella kauas naapurustosta. Lähetystyötä ja avustusta on helppoa lähettää kauas täältä, mutta voi voi miten vaikeaa se onkaan, jos sitä tulisi tehdä nyt omalla kotipaikkakunnalla, omalla työpaikalla tai oman perheen parissa. Totuus on se, että jos sinä et halua etkä ala tehdä sitä nyt ja siellä, missä vaikutat joka päivä, niin sinun on turha ajatella tekeväsi sitä missään muuallakaan. Mutta jos sinä voitat sieluja Jeesukselle suomalaisen kansan keskellä tai missä tahansa muualla, missä ihmiset ovat päättäneet olla niin älykkäitä ja järkeviä, etteivät usko Jumalaan, joka on luonut heidän älykkyytensä ja järkevyytensä ja joka itse asiassa on niin suuri, ettei heidän älykkyytensä ja järkevyytensä riitä Häntä käsittämään, niin sinä voit astella toisellekin maaperälle tietäen, että vaikeammastakin maaperästä on selvitty. (Joh.4:44)

Kompastuskiveksi syntynyt

2011-10-31T11:43:00.000-07:00

"Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset." (Luuk2:34-35)

On vaikea kuvitella, mitä Marian mielessä kulki hänen kuunnellessaan tuota profetiaa, joka hänen ja poikansa Jeesuksen ylle puhuttiin. Tämä oli Raamatun mainitsema rakentava, kehoittava ja lohduttava profetia (1.Kor.14:3). Itse asiassa uskon, että profetian kuuleminen on ollut enemmänkin hämmentävä kokemus, mutta se oli silti Herrasta.

Kyllä Jumalan salainen suunnitelma tuli valoon tämän profetian mukaisten merkkien seuratessa sitä. Jeesus oli maan päällä palvellessaan koetuksena Jumalan kansalle, joka ei odottanut koetusta vaan kuningasta. Jumalan kansan monet ylhäiset, arvostetut ja rikkaat kompastuivat Häneen, vaikka odottivat olevansa tulevan kuninkaan suosikkeja, mutta ne, jotka olivat arkoja, hyljeksittyjä ja joita pidettiin syntisinä; ne Hän nosti ja he nousivat. Jumalan kansan johtajat eivät Häntä tunnustaneet, ja jopa Hänen äitinsä joutui epäuskoon ja luuli lapsensa seonneen ja tulleen mielettömäksi katsellessaan sitä kaikkea hämmennystä, mitä Jeesuksen kulkeminen Jumalan kansan keskellä aiheutti.

Entäpä, jos Hän astelee Jumalan kansan keskellä tänä päivänä? Tunnistammeko Hänet ihmisissä meidän ympärillämme? Olemmeko yhtään sen parempia kuin Jumalan kansa oli 2013 vuotta sitten? En usko. Me olemme paljon alempana. Jos Jeesuksen ajan arvostetut ja "pyhimyksinä" pidetyt Jumalan kansan jäsenet aikalaistensa keskellä kompastuivat Jumalan suunnitelmaan, tapahtuu tämä vielä helpommin tänä päivänä, mutta syntiset Jumalan suunnitelma nostaa ilmoituksellaan: "Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi." (Room.5:20)

Jeesus Kristus on yhä edelleen vedenjakaja, ja Jumalan kansa se kansa, jonka jäsenet joko kompastuvat Häneen tai nousevat Hänen nostamanaan. "Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen." (Matt.25:33)

Tekevätkö vaatteet miehen?

2011-10-29T18:15:00.000-07:00

"Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen", niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?" (Jaak.2:1-4)

"Herra, anna minun kestää sinun lampaitasi.." Rukoilin hiljaa mielessäni, kun kohtasin erään naisen uskovien yhteisön kokouksen jälkeisillä kahveilla. Minulla oli päälläni pitkä takkini, jota koristaa Maltan risti. Ihmiset olivat pukeutuneet sunnuntaipukuihin ja minulla oli vain farkut ja tuo rakas takkini. Se, mikä minut sai tuota rukoilemaan, oli se, että mainitsemani nainen päätti tokaista minulle ihmisjoukon kuullen, arvostelevan katseen kera ja Maltan ristiä sormellaan osoittaen, että "Tuo menee jo yli!"

Huokaisin itsekseni.. Missä on se alkuseurakunta, joka muodostui juutalaisista, roomalaisista, kreikkalaisista ja kyreneläisistä ym. kansallisuuksista ja missä suvaittiin maailmalle esimerkillisesti kulttuurieroista johtuvia hiustyylejä, päähineitä ja pukeutumista? Nykypäivänä maailmassa suvaitaan erilaisuutta monesti paremmin kuin seurakunnassa.

No, minä vastasin niin kuin ennenkin: "No, onhan tämä Maltan risti pahamaineisten moottoripyöräjengiläisten merkki tänä päivänä, mutta koska he eivät ymmärrä mitä risti tarkoittaa, niin olen päättänyt ottaa sen heiltä takaisin kristityille, joille se oikeasti kuuluu, ja siksi kannan sitä, kannan vaikka kukaan muu ei koskaan kantaisikaan." Hymyilin hänelle ystävällisesti ja sovinnollisuutta hakien, mutta en nähnyt arvostelevan katseen katoavan hänen kasvoiltaan. Ajattelin vain itsekseni, että on se ikävää, kun ihmisillä on suuria ongelmia. Toivottavasti Jeesus auttaa heitä heidän ongelmissaan.

Niinpä niin.. Maltan ristillä on toki historiansa, enkä kanna sitä pelkästään ottaakseni sen takaisin moottoripyöräjengiläisiltä, vaan myös sen varhaisempaa historiaa kunnioittaakseni. Se nimittäin edusti temppeliritareita. Temppeliritarit olivat kirkon nostama ja omaksi avukseen valtuuttama ritarikunta, jonka tehtävänä oli suojella kristittyjä rosvoilta ja muslimeilta, mutta jotka joutuivat lopulta kirkon juonittelujen ja mustamaalauksen avulla kirkon kiroamaksi ja roviolla poltettavaksi. Todellisuudessa taustalla oli kamppailu inhimillisestä vallasta, jonka kirkko pelkäsi menettävänsä.

No, minä nyt kuitenkin olin siinä tälläytyneenä tuohon takkiini, ja tämä nainen otti kantaa siihen, miten pukeudun. Kuka tahansa voi ottaa kantaa toisten pukeutumiseen. Minäkin olen ottanut kantaa sunnuntaipukuihin, en niiden vaatteiden vuoksi vaan niihin toisinaan liittyvän ajatusmallin vuoksi. Ottaahan Raamattukin kantaa siihen, miten tulisi pukeutua. Sanoohan se, että jos naiset rukoilevat, tulee heidän peittää päänsä, kun taas miesten ei tulisi peittää päätään rukoillessaan (1.Kor.11:4-7). Kuka taas ei lakia tässäkään kohden täytä, niin on kaikissa kohdin pielessä. Eli silloin sitä taas ollaan huoripukkia ja porttoa ja varasta ja murhaajaa! Onhan se yhtä painavaa sanaa kuin mikä tahansa muukin Jumalan sana! Millä oikeudella sitä ihminen on tuota kohtaa tottelematta, jos tottelee jotain toistakin kohtaa Raamatusta?

No itse voin todeta, että Jeesus on minut lain alta vapauttanut. Kiitos Hänelle siitä. Minä en anna sitoa itseäni orjuuteen sen mukaan, miten ihmiset tahtovat minun pukeutuvan. Jos takissani oleva Maltan risti häiritsee jotakuta ja on tälle ongelma, niin hän voi hoitaa ongelmansa vaikkapa vaihtamalla huonetta tai kaupunginosaa. Voin myös tarjota hänelle apuani ja laskea käteni hänen päälleen ja HUUTAA vapautusrukouksen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Mukavaa.

Mutta niin kuin yllä esittämäni Jaakobin kirjeen kohtakin kehottaa, niin samoin kehotan minäkin, että älköön kukaan ulkoisten seikkojen vuoksi tuomitko ihmisistä, sillä ei ole saastaista koiraa karvoihin katsomista.

Valtakunnan työrintaman uutisia

2011-10-11T15:53:00.000-07:00

"Minä olen päätökseni tehnyt", sanoi hän painokkuudella ja merkityksellä oltuaan hetken hiljaa ja mietteliään näköinen punnitessaan asioita mielessään. Olimme hereillä kahdestaan, kun toiset olivat painuneet jo yöpuulle. Hän piteli käsissään antamaani Kristuksen kärsimykset-kirjaa ja antoi keinutuolinsa keinua hiljaa. Katselin häntä ja rukoilin hartaasti sydämessäni...

Nyt aikaa on kulunut ja monenlaista on tapahtunut. Hänen avioliittonsa siunattiin erillisessä siunaustilaisuudessa luterilaisen kirkon alttarilla, koska hän oli sitä toivonut papilta. Pappi oli kutsunut hänet opettamaan kanssaan Jumalan sanaa seurakunnalle eräässä luterilaisen kirkon sunnuntaikokouksessa. Hänen ja hänen vaimonsa uusi koti siunattiin Jeesuksen nimessä, sillä hän koki tärkeäksi pyytää papin sitä siunaamaan. Tätä olivat läheiset ystävätkin todistamassa ja sitä juhlistettiin. Nyt, pappi on pyytänyt - saatuaan kirkkoherralta luvan - hänet opettamaan yksin luterilaisen kirkon sunnuntaikokouksessa, joka on omistettu lähetystyölle. Niin todella, hänet on pyydetty opettamaan yksin luterilaisen kirkon sunnuntaikokouksessa, vaikka hänellä ei ole mitään teologisia opintoja takanaan; ei kirjanoppineisuutta. Hänet on pyydetty opettamaan tärkeimmästä käskystä, Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta, mikä on lähestulkoon yhtä omiaan kuin evankeliumi, saattamaan ihmisen paikalle, missä kuka tahansa joutuu kasvotusten sen tosiasian kanssa, ettei oikeastaan tiedä eikä tunne Raamatun salaisuuksia, vaikka luulikin jotain tietävänsä. Se paikka on siunattu "oman ymmärryksen raja", jolta vasta todella alkaa Jumalan etsimisen suuri seikkailu.

Hän pyysi minua mukaan tähän opetukseen valmistautumisen työhön, ja minä olen ollut enemmän kuin innoissani. En pelkästään siitä, miten Jumala on johdattanut hänen eteensä selkeän tien ja avannut ihmeellisesti nämä ovet hänelle, enkä pelkästään siksi, että hän on katsonut minut luotettavaksi olemaan hänen rinnallaan ja neuvonantajanaan, ja siten myös avannut minulle oven toteuttaa Palavan Pensaan näkyä luterilaisen yhteisön tukemiseksi, vaan ennen kaikkea olen innoissani siksi, että saan omin silmin nähdä ja omin korvin kuulla, miten kirkollista johtajan asemaa käytetään ihmisten nostamiseksi palveluksen työhön seurakunnassa, vieläpä heidän kutsumuksensa mukaan. Tällaisen johtajuuden näkeminen ei ole itsestään selvää edes kodeissa kokoontuvien keskellä. Olen innoissani, koska näen tässä pienen askeleen kohti sitä elämää, mitä alkuseurakunta eli todeksi kokoontuessaan, ja vieläpä se on ihmeellistä, kun tämä tapahtuu luterilaisessa kirkossa, jossa on niin vahvana ollut jako hengellisen työn tekijöihin ja maallikkoihin. Sen kokeminen on kuin virkistävä tuulenvire kuumassa autiomaassa. Tässä on jotakin niin ihmeellistä, että se herätti minussa toivon kipinän ja sai silmäni kyyneliin eräänä yksinäisenä hetkenä.

Kun pappi oli saanut nähtäväkseen tulevan saarnan rungon, oli hän sanonut jotakuinkin niin, että "Tämä saarna on niin sanotusti vahvaa tavaraa mm. sen tähän päivään tuodun vertauskuvallisuuden ja kantaa ottavuuden vuoksi, ja siksi tästä tulee maininnat kaikkiin paikallisiin lehtiin etukäteen. Se on tärkeimpiä lähetyspäivämme anteja". Joten ei Jumala ole isääni vähäiseen asemaan laittanut, sillä itseasiassa kyseessä on koko rovastikunnan yhteinen lähetystapahtuma ja väkeä on tulossa muualtakin kuin Karkkilasta.

Tämä mies, josta puhun on minun isäni. On ollut ihmeellistä, miten olemme saaneet puhua hengellisistä asioista ja Raamatun opetuksista yhdessä hänen kanssaan, ja kuinka tämä kaikki on tuonut meidät läheisemmiksi tavalla, jota emme ole kokeneet ennen. On vaikea selittää sitä siunausta, jonka olen saanut voidessani antaa edes jotakin hänelle, joka lapsuudessani antoi minulle tietämättäni niin paljon laittaessaan minut raahaamaan puun rankoja puoleen reiteeni ulottuvassa hangessa vahvistaakseen luonnettani ja kehoani; joka opetti minut arvostamaan luontoa ja erämaata; suunnistamaan oikein sen siimeksessä. Hän opetti minulle periksiantamattomuutta ja oikeudenmukaisuutta ja valoi minun sisimpääni kertomusten, satujen ja tarinoiden kautta rohkeutta kohdata suuria vihollisia. Tämä on kaikkinensa niin ihmeellinen kokemus, etten voi sitä riittävästi sanoin kuvailla, että saan jakaa pelastuksen ja Jumalan Sanan yhdessä isäni kanssa Jumalan Valtakunnan palveluksen työssä.

Vain kaksi päivää takaperin tämän kirjoittamisen hetkestä, isäni - joka on tehnyt pitkän elämänuran politiikassa ja mm. kaupunginvaltuuston puheenjohtajana sekä menestyksekkäästi johtavana virkamiehenä - sanoi minulle: "En minä niin siitä politiikan tekemisestä enää välittäisi, mutta minun sydämeni on alkanut palaa seurakunnan vapaaehtoistyölle, jota tarvitaan entistä enemmän tällaisina aikoina, joita nyt elämme." Olin ihmeissäni. En voi kuin katsoa ylös ja ylistäen kiittää siitä työstä, johdatuksesta ja kutsusta, jonka Jumala on isälleni antanut.

Niin hän silloin sanoi... "Minä olen päätökseni tehnyt."

Orgaanisella seurakunnalla huoli syntyvyydestä - mutta onko sille perustetta?

2011-09-29T10:25:00.000-07:00

Orgaanisen seurakuntamallin edustajat murehtivat verratessaan syntyvyyslukuja ns. kristityissä länsimaissa ja muissa, ei-kristityissä maissa. Vaikka on totta, että länsimaissa syntyvyys on keskimäärin 1,9 (mikä tarkoittaa käytännössä, että väkiluku vähenee, koska kahta aikuista kohti syntyy alle kaksi lasta), ja esim. muslimimaissa syntyvyys on hiukan maasta riippuen 4,0-6,0, niin huolta meillä ei kuitenkaan ole siitä, että nämä luvut kuvaisivat jotenkin kristittyjen vähentymistä ja muslimien lisääntymistä.

Vaikka orgaanisuus on hieno asia ideaaleineen uskon siirtymisestä isältä pojalle, niin tämä on kuitenkin vain idea. Todellisuudessa monet uskovaisten lapset ovat valinneet kulkea erillään Jeesuksesta, ja monien uskovaisten perheiden lasten usko on todellisuudessa hyvin ulkokohtaista; lähinnä uskonnollisuutta ja isiltä perittyjä tapoja.

Raamatun totuus on se, että evankeliumin ensisijainen leviäminen ja seurakunnan ensisijainen kasvu eivät ole asioita, jotka tapahtuvat orgaanisesti lisääntymällä, vaikka se miten hienolta ajatukselta kuullostaa. Evankeliumin työn ja seurakunnan kasvun laittaminen orgaanisen lisääntymisen harteille on oman velvollisuuden ja vastuun laistamista, mikäli uskova siihen nojaten jättää tehtävänsä evankeliumin työssä. Luonnollisilla syntyvyysluvuilla ei ole mitään merkitystä seurakunnan kasvussa. Seurakunnan kasvu tapahtuu hengellisiä kanavia pitkin. Kyse on hengellisten lasten; lasten Kristuksessa, syntyvyys jokaista uskossa olevaa yksilöä kohden. Jos tämä syntyvyys on 1,1 tai enemmän, niin seurakunta lisääntyy ja kristityt lisääntyvät. Joten pitäkää kukin huoli omista alttiuden jalkineistanne, että edes yksi hengellinen lapsi syntyisi kauttanne.

Markku Koiviston tunnustuksesta, osa 2

2011-09-28T12:49:00.000-07:00

On hauskaa nähdä, miten sappi roiskuu kasvoilleni edellisen tekstin pohjalta kommenteissa, jotka jäivät julkaisematta. Ihmettelen vain miksi, sillä minähän puhuin vain siitä valosta, jonka näin tulevan esiin Markku Koiviston tunnustuksen yhteydessä!

Itse joudun pohtimaan yhä edelleen tämän kyseisen tapauksen pohjalta nousevaa evankeliumin työn haastetta. Nimittäin, miten selittää "Jeesuksen veren voiman katoaminen" tapauksessa, jossa Jeesusta seuraamaan lähtenyt tekee synnin, eikä hänelle luetakaan armoa? Eihän kenenkään kannata antaa siinä tapauksessa elämäänsä Jeesukselle ennen kuolinvuodettaan, jos tapahtuneet synnit annetaan anteeksi vain, kun ihminen astuu maailmasta uskon tielle, ja sen jälkeen pitää suoriutua laissa, että pelastuisi, sillä todistaahan Sanakin, ettei kukaan voi lakia täyttää, paitsi Jeesus, joka sen on täyttänyt. Mutta ehkäpä tässä onkin se syy, miksi monet lahkot eivät hyväksy lapsikastetta. He vain eivät ole vielä saaneet aikaiseksi viedä tätä asiaa loppuun asti julistamalla kuolinvuodekasteen ainoaksi oikeaksi, jolta ihminen voi sujahtaa pelastukseen, koska ei ehdi enää kompuroida lakipykäliin.

Toinen mielenkiintoinen näkökulma on se, että kun Markku nyt on tunnustanut toimineensa omassa voimassaan, itsekkäästi, omahyväisesti ja itseään korottaen, niin onhan ihmeellistä, miten Jumala on toiminut ja saanut aikaan sekä tehnyt ihmeitä hänen omavoimaisuutensa, itsekkyytensä, omahyväisyytensä ja itsensä korostamisen kautta! Miksi nyt laittaa mies pellolle, kun hän ei ole vielä saanut mahdollisuutta osoittaa parannuksentekoa? Eikö Jumala muka pysty vielä suurempaan, kun tämä mies ottaa askeleita seuraavaksi vain Jumalan voimassa, epäitsekkäästi, Jumalaa korottaen eikä lainkaan enää omahyväisesti? Eli niissä samaisissa askelissa, joista käsin ovat hänet tuominneet astumaan sivuun kaikki pyhät uskovat, jotka ovat osalliset tuohon tuomiopäätökseen (onhan heillä ollut varaakin nostaa siis kivet)... Minä vain ihmettelen, että missä on se heidän Jumalan Valtakunnan hedelmänsä joka on syntynyt heidän pyhistä askelistaan, verrattuna siihen Jumalan Valtakunnan hedelmään, joka on syntynyt Markku Koiviston omavoimaisista, itsekkäistä, omahyväisistä ja itsensä korostamisen askelista.

Tai ehkä kyse on lopulta vain siitä, että uskonnollinen ihminen ei vieläkään kykene hyväksymään sitä tosiasiaa, että suurin apostoleista oli Pietari, joka kielsi uskonsa kolmesti, vieläpä sen jälkeen, kun oli jo lähtenyt Jeesusta seuraamaan. Tiukassa on uskonnollisen halu ansaita lain kautta pelastuksensa. Vaan saattaapi olla, ettei se viimeisellä tuomiolla riitä. Onhan Jumala sanonut:

"Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra"." (1.Kor.1:28-31)

Markku Koiviston tunnustuksesta

2011-09-27T06:10:00.000-07:00

Viitaten 11.9.2011 julkaistuun artikkeliin Markku Koiviston tunnustuksesta, en voi kuin sanoa olevani iloinen hänen tunnustuksestaan, sillä Raamattu sanoo, että "Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte." (Jaak.5:16) Näin on toiminut Markku Koivisto. Näin tulisi toimia myös muutaman muun uskovan... Myös niiden joukosta, jotka ovat olleet häneltä tilivelvollisuutta vailla. Mutta pimeys jää lepäämään heidän ylleen. (Joh.3:20-21)

Valitettavan usein seurakunnassa ei ole riittävästi Jumalan rakkautta, että syntien avoin ja henkilökohtainen tunnustaminen voisi olla arkipäivää. On nimittäin niin, että kollektiivisella syntien tunnustamisella ei tee mitään. Siitä puuttuu totuus. Tähän liittyen tein kerran mielenkiintoisen havainnon eräässä apostolisessa koollekutsussa, jossa koin Jumalan kehottavan minua pyytämään ihmisiä tunnustamaan katkeruuden syntinsä virallisia organisaatioita ja kirkkokuntia kohtaan, juurikin yllä mainittujen raamatunkohtien perusteella, jotta näin esille tuodut synnit voitaisiin peittää Jeesuksen verellä ja rukouksin. Mutta ainoat, ketkä nousivat seisomaan, olivat paikalla olevaa nuorta sukupolvea, kun taas vanhemman polven edustajia ei noussut ainoatakaan.

Vaikka tiedän, että monet vanhemman polven edustajat jättivät nousematta ja tunnustamatta, olin enemmän iloinen nuorten osoittamasta totuudentunnosta ja luottamuksesta Jeesukseen Kristukseen kuin surullinen vanhemman sukupolven edustajien toiminnasta. Nuorten synnit peitettiin rukouksin Jeesuksen verellä ja näin heidät vapautettiin taakasta, jonka jälkeen he saattoivat jatkaa palveluksen työssä. Siinä tuli Jeesuksen veren voima esiin.

Nyt katselen surullisena Markku Koiviston astelua syrjään, sillä tämä osoittaa, ettei Jeesuksen veri olekaan riittävä puhdistamaan häntä tuossa seurakunnassa, vaan synti onkin heille voimallisempi Jeesusta Kristusta. Antakoon Herra heille enemmän uskoa Jumalan armoon, sillä juuri heidän uskonsa on heidät pelastava, mutta mikä pelastaa, jos uskoa ei Jumalan armoon löydykään!

Mutta Markkua ihailen, sillä hän on tehnyt niin kuin kristityn johtajan tulee, ja tunnustanut syntinsä avoimesti ja julkisesti, eikä pelkästään niille, joita on johtanut vaan median välityksellä koko maailmalle. Olisivatpa kaikki kristityt johtajat yhtä rohkeita ja totuudellisia.

Nyt kuitenkaan tämä Markun teko ei synnytä tätä valoon johtavaa rohkeutta tuossa seurakunnassa, sillä he itse opettavat itselleen, että synnin paljastuttua ei heidän yhteydessään tapahdukaan niin kuin Raamattu sanoo, että sen ylle julistetaan Jeesuksen verta, ja synnin voima voitetaan, vaan heidän keskuudessaan tapahtuukin niin, että synnin voima voittaa ja kuolema voittaa, eikä Kristus voittanutkaan ristillä syntiä ja kuolemaa. Tässä näkyy heidän uskonsa perusta ja voima.

Oppeja ohi Raamatun 2

2011-09-12T07:37:00.000-07:00

"Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana," (Hepr.10:25)

Tätä yllä olevaa jaetta käytetään paljon perustelemaan sitä, että ihmisten tulee kuulua kirkkokuntaan tai muuhun itsensä seurakunnaksi nimenneeseen uskovaisten organisaatioon. Tämä ei ole totta, vaan tämä on tyypillinen tapaus, missä yksittäinen Raamatun jae otetaan manipuloimisen työkaluksi, jotta ihmiset saataisiin osallisiksi lahkoille ominaiseen eriseuraisuuden syntiin ja hapatteeseen.

Yllä olevaa Raamatun jaetta tulee lukea sen todellisen merkityksen mukaisesti. Se ei missään kohden edellytä liittymistä kirkkokuntaan tai muuhunkaan lahkoon, vaan sanoo yksinkertaisesti, että jos olet yhden toisen uskovan kanssa sopinut jostakin yhteisestä ajasta, jolloin tulet hänen kanssaan Jeesuksen nimessä yhteen, niin älä petä sitä sopimusta. Älä soita puolta tuntia ennen ja sano, että sinua väsyttää, tai olet sopinut jotain muuta. Pidä pyhänä sovittu kokoontumisen hetki.

Tämä jae ei myöskään tarkoita, että pitää tulla yhteen kerran viikossa tai kahdesti viikossa. Sovittu kokoontuminen voi olla harvemmin tai useamminkin.

Saastainen elukka ja Suurin rakkaus

2011-09-04T16:20:00.000-07:00

”Ja kaikki nelijalkaiset eläimet, jotka käyvät käpälillä, olkoot teille saastaiset…” (3.Moos.11:27)

Toden totta. Jumalan laki osoittaa koiran olevan saastainen eläin, ja sitä on symbolisestikin käytetty kuvaamaan kaikkea alhaista ja likaista monessa kohdin Raamatussa (1.Sam.17:43, 2.Kun.8:13, Snl.26:11). Jumalan laki kehotti karttamaan sitä sen saastaisuuden vuoksi. Ja tämä jos mikä oli ja yhä on mieleistä ”pyhimyksille”, jotka korkean pyhyytensä norsunluutornista katsovat ylen alhaista koiraa, joka kodittomana kulkee pitkin likaisia katuja etsien itselleen jokapäiväistä leivän murenta, tai koiranpenikkaa joka toivoo saavansa edes jätepaloja isäntäväen pöydän alta lattialta.

Mutta, jos kuka uskaltaa laskeutua ”pyhyytensä” norsunluutornista ja tutustua tähän saastaiseen eläimeen; saastaiseen eläimeen, jota ”pyhimykset” karttavat, ettei sen saasta saastuttaisi heidän ”pyhyyttään”, voi siitä löytää jotakin hyvin erityistä; osoituksen todellisen Pyhän sormenjäljistä, Luojansa luonteesta. Jotakin sellaista, joka pysyy ikuisuuteen eikä häviä, vaikka ”profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.” (1.Kor.13:8)

Se jokin, mitä tämä saastainen elukka sisimmässään kantaa, on jotakin, mitä maailma etsii kipeämmin kuin mitään muuta. Maailma janoaa sitä, ja lopulta vain sen kautta maailman ihmiset tunnistavat, mitä sisimmässään todella kaipaavat. Lopulta vain tämä yksin on enää todistamassa. Ja tätä Jumalan Valtakunnan käyntikorttia tämä saastainen elukka sisällään kantaa.

Tämän voimasta koira hylkää metsästysviettinsä ja jää valppaana maahan kaatuneen isäntänsä viereen. Tämän voimasta koira tulee emäntänsä viereen tämän itkiessä. Tämän voimasta koira hyppää sisälle palavaan taloon hakemaan siellä olevaa isäntäänsä. Tämän voimasta koira asettuu emäntänsä ja raiskaajan väliin, välittämättä itsestään. Niin... Vaikka koira on saastainen, sen sisimmässä on siemen jotakin Jumalan Valtakunnan ja sen tulevaisuuden näkökulmasta paljon arvokkaampaa, voimakkaampaa ja pysyvämpää kuin pyhien pyhyys, profetointi tai ihmeet ja tunnusteot koskaan, milloinkaan voivat olla.

”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh.15:13)

Pyhät uskovat ja syntinen Markku Koivisto

2011-08-30T09:53:00.000-07:00

Jälleen kerran he ovat ampuneet edelläkulkijan. Jälleen kerran he ovat ampuneet omansa. Siksi he eivät koskaan nouse, sillä kun joku heitä nostaa, he ampuvat hänet. Näin he ovat tehneet jo Jeesuksen ajoista asti. He ripustavat ristille ja julistavat syntiseksi unohtaen olevansa itse samanlaisia. Näin he nostavat itsensä korkeammalle muita ja ylpeilevät pyhyydestään. Mutta itse he astuvat askeleen edemmäs kohti lain orjuutta. He unohtavat, ettei laki koskaan ole tehnyt yhtäkään heistä vanhurskaiksi.

Kohtasiko kukaan häntä koskaan julistaakseen Jeesuksen veren voimaa hänen ylleen? Ei, sillä niin kauan kuin hän ei Jeesuksen verestä ollut riippuvainen heidän silmissään, he julistivat Jeesuksen verta hänen ylleen, mutta sinä päivänä kun hän oli Jeesuksen verestä riippuvainen heidän silmissään, he lakkasivat julistamasta Jeesuksen verta hänen ylleen. Tämä on totuus heidän evankeliumistaan. Tämä on löyhkä kauniiden sanojen takana. Tämä on vanha tarina vanhasta hiekkalaatikosta, joka ei voi muuttua.

Jeesus, levitä sinä heidän salatut syntinsä yhtä avoimeksi kuin he levittävät hänen syntinsä, sillä olethan sanonut "Tehkää niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän." (Luuk.6:31)

Kiitos Herra, että olet avannut silmäni ja pelastanut minut orjuuden pesästä! Kiitos Herra siitä, että olet avannut silmäni ja vapauttanut minut puhumaan sanoja, jotka ihmiset haluavat estää! Kiitos siitä, että sinä kuritat niitä, joita rakastat ja saatat tunnustetuiksi synnit, jotka anteeksi annetaan, mutta kätket ne, jotka pimeytenä pysyvät, sillä pimeys, mikä valoon tulee, se katoaa, mutta pimeys, jonne ei valo paista, se pimeytenä pysyy. (Ef.5:12-14)

Missä on luottamuksesi?

2011-08-23T13:41:00.000-07:00

”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sak.4:6)

Muuttaessani Lahteen tapasin erään, joka kyseenalaisti kirkkokunnat ja muut lahkot kysymällä minulta: ”Kannattaisiko ennemmin ainakin kokeilla, onko hyödyllisempää liittyä johonkin tiettyyn organisaatioon, vai tutustua ja liittyä oikeisiin henkilöihin?” Pohdin tuolloin tuota kysymystä ja totesin sen vakavasti otettavaksi. Tämä kyseinen tapaus nousi tänään mieleeni, kuultuani erään tuttavan puolustavan erästä Raamatusta kirkkokunnan takia kompromissin tehnyttä henkilöä sanomalla, että ”kirkkokuntaan kuuluminen voi kuitenkin avata monia ovia”.

Kyllähän toki on näin, että ihmisten hyväksymillä, leimaamilla ja allekirjoittamilla kirkkokunnilla on sellainen vaikutus, että niihin kuulumalla voi aueta ovia. Mutta itse olen kuitenkin tullut sellaiseen tulokseen, ettei minun ole lainkaan tarvetta astua yhdestäkään ovesta, joka aukeaa minulle sen vuoksi, että kuulun kirkkokuntaan tai johonkin muuhun lahkoon. Kyllä Jumala avaa ne ovet, mitkä Hän tahtoo avata, tyystin ilman kirkkokuntiin tai muihinkaan urheiluseuroihin kuulumista.

Levättyäni vuoteessa hetkisen avasi Pyhä Henki minulle asiasta myös syvyyden, jota en osannut vielä yllä mainitsemassani, Lahteen liittyvässä tapauksessa edes ajatella. On nimittäin niin, että avatakseen haluamansa ovet, Jumala ei tarvitse edes niitä hyödyllisiä ihmisiä, jotka tämä eräs asetti hyödyllisemmiksi kuin organisaatiot. Kyse on siitä, mihin ihminen laittaa luottamuksensa? Onko luottamus ihmisissä, joista ”kaikki ovat tyynni kelvottomiksi käyneet;” ja joiden keskuudessa ”ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room.3:12), vai onko luottamus niissä valtajärjestelmissä, joita tuollaiset ihmiset ovat tehneet, niissä suurissa ja mahtavissa kirkkokunnissa tai pienissä kodeissa kokoontuvissa seuroissa?

Ihmiset palaavat tomuksi ja organisaatiot katoavat nopeammin kuin kirkkorakennukset raunioituvat. Mutta Jumala on Kaikkivaltias.

Yksi käsky ylitse muiden

2011-08-06T11:08:00.000-07:00

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." (2.Moos.20:2-3)

Ensimmäinen käsky kymmenestä käskystä on perustava kivijalka kaikelle, mitä tiedämme tai voimme Jumalasta tuntea. Se on kuin majakka, jonka avulla laiva löytää tiensä pimeässä merellä. Ilman tätä käskyä ei millään käskyllä ole mitään mieltä. Siksi Jumala vahvisti Jeesuksen sanoin tämän ensimmäisen käskyn kuin kahden todistajan kautta: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". (Luuk.10:27)

Jollei ensimmäinen ja suurin käskyistä ole johtotähtenä elämänpolulla, niin kaikkia muita käskyjä noudattamalla ihminen eksyy oikeasta suunnasta. Sillä kaikki muut käskyt ovat johdannaisia tästä ensimmäisestä ja suurimmasta. Ei niin, että muut käskyt olisivat epäoleellisia, mutta niillä ei ole merkitystä yksistään, sillä ilman ensimmäistä käskyä muut käskyt ovat vain moraalikoodisto, joka edellyttää ainoastaan hyviä tekoja.

Mikään ensimmäisen ja suurimman käskyn johdannainen ei koskaan saa syrjäyttää ensimmäistä ja suurinta käskyä. Siispä, missä tahansa elämäntilanteessa ikinä oletkaan, seuraa Jeesusta Kristusta. Kaikissa vaikeissa päätöksissä ja tilanteissa, joissa koet, että sinulla on liian monia vaihtoehtoja, joiden välillä tehdä päätöksesi, aseta eteesi tämä käsky ylimmäksi kaikkea muuta, jopa Raamatun hyväksi mainitsemaakin: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." Aseta se selkeästi kaiken muun yläpuolelle, sillä tätä johtotähteä seuraamalla tiedät kulkevasi oikeaa tietä. Mikään muu käsky Raamatussa ei seiso tämän yläpuolella. Mikään muu käsky Raamatussa ei saa polkea tätä maahan, eikä vaikuttaa sinussa kompromissia tästä ensimmäisestä ja suurimmasta käskystä.

Sinä voit olla varma, että seuratessasi tätä ensimmäistä ja suurinta käskyä, et saa pelkästään maailmaa ja saatanaa kaikkine vainoineen vastaasi, vaan myös viheliäisemmän yhdistelmän, nimittäin uskonnolliset ja saatanan, tämän saman yhdistelmän, joka löi Jeesuksen itsensäkin ristille. Mutta seuraa kaikesta huolimatta tätä elämäsi majakkaa, sillä vapaus Jeesuksessa Kristuksessa ja vapaus alkeisvoimien alaisuudesta löytyy tältä tieltä. Tämä ensimmäinen ja suurin käsky ei koskaan petä sinua!

Kristittyjä vainotaan

2011-07-31T08:22:00.000-07:00

"Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat." (Joh.15:20)

On aivan käsittämätöntä seurata tiedotusvälineitä ja länsimaalaisten ihmisten sokeutta asioille, joita heidän silmiensä alla tapahtuu. Kun muslimit sanovat edustavansa rauhallista uskontoa, heidän aseensa laulavat toista sanomaa, kun Muhammedista piirretään pilakuva sanomalehteen. Miten tapahtuu, kun se kuva piirretään Jeesuksesta? Riehuvatko ja mellakoivatko kristityt?

Länsimaalaiset uskovat hindulaisuudenkin olevan rauhallinen uskonto, mutta alla olevat valokuvat todistavat muuta. Sain kyseiset kuvat sähköpostilla noin kolme viikkoa sen jälkeen, kun Intiasta oli tullut hätäavunpyyntö sähköpostin välityksellä, missä kaikkia suomalaisia kristittyjä pyydettiin rukoilemaan Intiassa uhatun, sikäläisiin kristittyihin kohdistuvan väkivalta-aallon estämiseksi. Minusta tuntuu, ettemme polvistuneet riittävän vakavasti.

Todistuksia 2 - Testimonies 2

2011-07-05T02:51:00.000-07:00

The second one first in finnish and second in english:

”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes.55:9)

Tuossa muutama päivä takaperin poljin työpäivän päätteeksi kotiin. Astellessani kohti kotiovea, kuulin jonkun kutsuvan minua englanniksi. Käännyin ympäri, ja näin aasialaisen nuoren tytön, joka asteli minua kohti kysyen voisinko auttaa häntä, että hän pääsisi vessaan. Vastasin myöntävästi ja kerroin varoituksena, että meillä on kaksi koiraa. Tyttö vastasi pelkäävänsä koiria. Kerroin, että asia järjestyisi, jos laitan koirat siksi aikaa takapihalle. Siinä meidän keskustellessamme paikalle käveli kaksi muutakin aasialaista. Kaikki vessan tarpeessa. He kertoivat olevansa kristittyjä.

Minun täytyy tunnustaa, että huokaisin itsekseni hieman väsyneenä ja pohdiskelin mielessäni, että ”Eikö sinulla Herra ole uskovaisia, jotka voisivat sosialisoida näiden kanssa, kun Sinun pitää lähettää heidät tänne Hangon syrjänurkille, pois turistien täyttämästä vilkkaasta kaupungin keskustasta etsimään vessaa?” Kiukuttelin jopa Herralle mielessäni, että ”Kaiken kokemani jälkeen, pitääkö Sinun lähettää luokseni taas uskovaisia, jotka haluavat itselleen jotakin sen sijaan, että etsisivät mahdollisuuksia antaa jollekin jotakin?” Silloin koin Pyhän Hengen sanovan minulle ”Miten tahdot itsellesi käyvän sinä päivänä, kun olet heidän asemassaan?” Päätin nöyrtyä. Sanoin heille, että ”Tiedättekö, minäkin olen kristitty?” Avasin oven ja kutsuin heidät peremmälle.

Istuessamme kahvin ääressä selvisi, että he olivat kotoisin Etelä-Koreasta, yösijaa vailla ja liikkeellä uskon varaisesti. Sitten yksi heistä kysyi yllättäen, että onko minulle tapahtunut jotakin ikävää? Aivan kuin hän olisi tiennyt jotakin minusta. Tuo kysymys herätti keskustelun, missä sain jakaa heille kokemuksiani ja sitä Herran minulle antamaa opetusta ja viisautta, joka nousi minulle siinä hetkessä jaettavaksi heitä varten. Pyhä Henki oli läsnä niin, että sain kylmiä väristyksiä ja he kuuntelivat hiljaa. He tuntuivat innostuvan ja sanoivat, että haluavat vielä keskustella kanssani, vaikka heidän olisi yövyttävä muualla koiriemme vuoksi.

Aloin auttaa heitä yösijan saamisessa, jolloin soitin eräälle bulgarialaiselle veljelleni Kristuksessa. Hän lupasi yrittää auttaa minua, ja hän oli soitellut muutamille uskoville tutuilleen saadakseen majapaikan. Hänen yhteisönsä rukoushuone oli täynnä ruotsalaisia vieraita, joten sinne tytöt eivät mahtuneet, ja hänen uskovat tuttavansa eivät halunneet koteihinsa ventovieraita. Ajattelin hiukan turhautuneena, että tässä tämä kristillisyytemme taas nähtiin..

Kysyin Herralta mielessäni, että ”Mitä ihmettä sinä haluat minun tekevän nyt?” Pyhä Henki muistutti minua eräästä uskovasta veljestä, johon olin tutustunut aikaisemmin palvellessani Out of Africa ry:n toiminnassa Herraa, ja jonka olin tavannut ruokakaupassa aikaisemmin kevättalvella, mutta jonka kanssa en kuitenkaan ollut vaihtanut yhteystietoja, sillä tuolloin minua ei juuri uskovaisten seura kiinnostanut lukuun ottamatta rinnalleni jääneitä ystäviä. Tiesin hänen asuvan Hangossa. Harmittelin sitä, etten ollut vaihtanut yhteystietoja. Tytöille en voinut kuin sanoa, että ”Lähdetään kävelemään keskustaan, koska Jumalalla on suunnitelma teitä varten.”

On ihmeellistä, miten Jumalan tiet ja suunnitelmat toteutuvat! Tytöt nimittäin olivat kertoneet aikovansa yöpyä yhden yön Hangossa ja sitten liftaavansa seuraavana päivänä Helsinkiin. Kun kävelin päämäärättömänä kohti keskustaa tyttöjen kanssa, asteli ensimmäisessä keskustan risteyksessä meitä vastaan juurikin tuo sama veli, josta Pyhä Henki oli minua muistuttanut kotona. Innostuin nähdessäni Jumalan toimivan tässä tilanteessa, ja kerroin veljelle mitä oli tapahtunut ja tyttöjen suunnitelman. Tämä veli sanoi hetken harkittuaan, että hän voi majoittaa tytöt ja kertoi myös aikovansa mennä Helsinkiin seuraavana päivänä, joten tytöt pääsisivät hänen kyydissään ilman liftaamisen riskejä. Kiitin Jeesusta ja vaihdoin yhteystiedot tämän veljen kanssa. Tytöt pääsivät yöpymisen jälkeen turvallisesti takaisin Helsinkiin.

Näin Jumala johdatti uskossa kulkevia sulkemalla ovia ja avaamalla toisia. Tyttöjen oli varmasti tarkoitus kuulla, mitä jaoin heille ja oli varmasti myös tarkoitus, että vaihdoin yhteystiedot tämän veljen kanssa nyt kun johdatuksessa tapasimme uudestaan.

English version follows here:

”For as the heavens are higher than the earth, so are my ways higher than your ways, and my thoughts than your thoughts.” (Jes.55:9)

Just a few days ago I was biking home after a working day. As I was stepping towards home on the yard I heard someone calling me in english. I turned around and I saw an asian young girl who was walking towards me asking if I could help her to get into toilet. I replied promising to help but I warned her about our dogs. She said the she was afraid of dogs. I replied telling that we can arrenge things so that I’ll put the dogs into backyard meanwhile she is inside. As we were talking there came two more asian girls and they were all in a need for a toilet. They told me that they were christians.

I have to confess that I sighed inside thinking in front of the Lord that ”Don’t You have any believers here that could socialize with these because You have to send them here into the side areas of Hanko and away from the tourist filled downtown to search for a toilet?” I was even repelling in my mind that ”After all I’ve been through, do You really have to send to me again some believers taht are searching to get something instead of searching to give something?” Then I felt Holy Spirit pointing out as a reply ”What would you like tp happen to yourself the day you are in the same situation?” I humbled myself. Then I said to these girls that ”Do you know I’m a believer myself too?” I opened the door and invited them in.

As we were sitting in a coffee table they soon told me that they were from South Korea, searching for a place to sleep and living by faith. Suddenly one of them asked me if I had been through some hard times? It felt like if she had known something about me. The question opened a discussion and led me to tell them about some experiences that I had been through and about the teachings and wisdom that Lord had given me for their benefit. Holy Spirit was so strongly present that I was thrilled and they were listening concetrated. They seemingly got excited and told to me that they wish to discuss with me more later on although they had to sleep in another place because of the dogs.

Then I started to help them to get a place to sleep. I called one bulgarian brother in Christ. He promised to try to find a place also and he even called some of the believers he knew. His communitys prayer room was full of swedish guests so there was no space anymore for the girls and neither did the other believer want to invite anybody unknown into their homes. I was a little frustrated thinking that in this was our ”christianity” measured again..

I asked the Lord ”What on earth do You want me to do now?” Holy Spirit then reminded me about one brother in Christ that I used to know from times of serving Lord in Out of Africa ry and whom I had met in a local food shop last winter but whose phone number I didn’t ask because on those times I was not so willing to have anything to do with the believers, not including my friens who had stood by my side on hard times before of course. I knew this brother was living in Hanko. I was so sorry that I didn’t take his contact info before. To the girls I could only tell that ”Let’s go to the city center for the Lord is having a plan for you.”

It is amazing how God’s ways and plans work! This is to say the girls told me that their plan was to sleep one night more in Hanko and then hitch hike to Helsinki the next day. Now when I was walking aimless with the girls towards the city center we came to the first crossroads that you can say belongs to the city center area we met -walking to us- the same brother that Holy Spirit had reminded me of! I got excited when I saw God working in that situation and I told the brother about the girls, what had happened and what kind of plans they had. The brother was thinking for a while and replied that he can let the girls to sleep in his place and that he was also going to go to Helsinki the next day by car so that the girls could travel with him without the risks of hitch hiking. I gave thanks to Jesus and we changed the telephone numbers with the brother. After sleeping overnight the girls got safely back to Helsinki.

This is how the Lord guided those who walked in faith by shutting doors and opening another ones. I believe that it was ment to be so that the girls heard what God gave me to tell them as well as it was meant that I changed the telephone numbers with my brother in Christ as we met again by God’s guidance.

Todistuksia 1 - Testimonies 1

2011-06-30T13:15:00.000-07:00

Beloved readers,

for first time I’ll be writing both in finnish and in english for there are some of you that don’t understand finnish yet enough. Here will follow the first of two testimonies about things that have happened recently here in Hanko. The main text will be written first in finnish.

Rakkaat lukijat,

kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa sekä suomeksi että englanniksi, koska osa teistä ei vielä ymmärrä suomea riittävän hyvin. Seuraavaksi kerron teille ensimmäisen kahdesta tapahtumasta, jotka ovat äskettäin tapahtuneet täällä Hangossa. Pääteksti on ensi suomeksi.

Tästä se siis alkaa:

”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana” (Jes.53:4)

Noin kaksi kuukautta takaperin rikoin selkäni. Kipu oli hirvittävää hermokipua, johon ei auttanut mikään asento, vaan kipu yltyi missä tahansa asennossa olinkaan. En pystynyt kävelemään, vaan jouduin konttaamaan ja ryömimään kotonani. Lähes kaikki ihmiset, joille kerroin ongelmasta, yrittivät puhua ylleni (tiedostamattaan ja tahtomattaan) sairauden parantumattomuutta ja lopullista riesaa, ja oli erittäin vaikeaa vastustaa sitä ylitsevuotavaa manausta, jota kuuli kaikkialla.

Noin kuukauden kuluttua istuin paikallisessa suositussa kahvila-ravintolassa, jonne onnuin pahasti oikean jalkani tuhoutuneiden hermoratojen aiheuttaman voimattomuuden vuoksi. Istuessani sitten siinä, naapuripöydästä muuan mies kysäisi minulta, että mikä minua vaivaa. Kerrottuani asiasta, hän alkoi suin päin ihmisten edessä suositella Tammisaarelaista noitaa, joka oli hänen kertomansa mukaan parantanut yliluonnollisesti kaksi hänen tuntemaansa miestä, ja vain viidenkymmenen euron hintaan. Hän alkoi tyrkyttämällä tyrkyttää kyseisen noidan puhelinnumeroa minulle, kunnes sanoin: ”Minä annan Jumalalle ensin mahdollisuuden. Olen nimittäin uskossa.” Siinä hetkessä myös pari muuta naapuripöytää hiljeni ja kääntyi katsomaan minua. Silloin tuo mies alkoi puhua väheksyvästi ja manaten ”Onnu nyt vielä puoli vuotta, niin katsotaan sitten…” Melkein murruin sen alla, mutta sain voiman vastata ”En usko, että tarvitsee. Katsotaan sitten kun täällä törmäillään.” Hermokipu itsessään oli niin paha, että sen alla olisi ollut helppo lannistua ja menettää toivo parantumisesta.

Aikaa kului ja nyt olen toipunut. Minä en onnu enää ja Jumala on nostanut minut tästä sairaudesta. Tänään astellessani reippaasti kyseisen kahvila-ravintolan editse, tuo noitatohtoria suositellut mies hihkaisi minulle terassilta: ”Mitä sinulle on tapahtunut?! Kävitkö noidan luona?!” Koska hän oli sen verran kaukana, jouduin itsekin korottamaan ääneni ja huusin: ”Jumala paransi minut! Minähän sanoin!” Terassilla päät kääntyivät kuuntelemaan ja katsomaan, ja tuli hetken hiljaisuus. Minä pysähdyin ja seisoin kohden terassia. Tuo mies väitti minun valehdelleen ja näytelleen, johon vastasin, että minulla on lääkärintodistus ja röntgenkuvat saatavilla. Hänen suupielillään karehti vaivautunut hymy. Terassilla oli hiljaista. Minä katsoin häntä silmiin ja lisäsin: ”Eikä Jumalan apu maksanut minulle mitään…” Hänen hymynsä ja kasvojensa ilme muuttui oudon irvistäväksi, mikä yllätti minut ja mitä jäin pohtimaan, mutta hän ei sanonut enää sanaakaan.

Tiedän, että näen tuota miestä vielä. Olen varma, että hän sai ajateltavaa ja ainakin hän sai oppia tuntemaan jonkun, kenen puoleen kääntyä. Terassilta asteli hetki sen jälkeen ulos myös ihmisiä, jotka tunsivat minut näöltä ja tervehtivät minua, ja joille sain nyt myös näyttää todellisen värini. Ylistys Jeesukselle Kristukselle!

So here it begins:

”Surely he hath borne our griefs, and carried our sorrows: yet we did esteem him stricken, smitten of God, and afflicted.” (Jes.53:4)

About two months ago I broke my back. The pain was horrendous nervous pain which didn’t ease in any resting positions, but it was all the time getting worse no matter what. I wasn’t able to walk proberly so I had to crawl in my home to get somewhere. Almost all the people I told about my broken back tried to speak (no by mean) over me that this won’t ever get healed and that I’m going to have the problem always and it was very hard for me to resist the curse that I faced everywhere.

About one month after I was sitting in a local and popular cafeteria-restaurant. To go there I had to lame over a big open yard and the laming was bad because of the lacking strenght caused by the destroyd nerve tissues. Now when I was sitting there one man from the next table suddenly asked why I lamed so badly? When I explained him, he immediately started to recommend me a witch from Tammisaari who had healed supernaturally the backs of two of his friends for only fifty euros. Then he started intensively to push me the phone number of this witch until I said: ”First I will give God the chance. I’m a believer you know?” On that very moment people on nearby tables got quiet and turned to look at me for a while. Then the man started to despise God by speaking evil over me saying: ”Lame for half year more and we will see…” I almost broke under that curse but I got the willpower to reply: ”I don’t believe I have to. We will see when we meet around.” Actually the nervous pain itself was so overwhelming that it was very easy to loose heart and hope to get healed under it’s pressure.

Time passed by and now, after a month, I’m recovered. I’m not laming anymore and God has lifted me up from this sickness. Just today I was walking briskly passing the crowded cafeteria-restaurant again when that man who recommended the witch shouted me from the terrace: ”What has happened to you?! Did you meet the witch?!” Because he was in such a long distance, I had to raise up my voice also to reply: ”No I didn’t! God healed me! I told you, didn’t I?” Once again our discussion got attention because the loudness of it, surrounding heads turned again to see and hear what was said and there was a moment of quiet attention. I stopped and stood facing the terrace. That man started to claim I had lied before and played the laming. So I replied that I have the X-ray pictures and medical certificate. I saw an embarrassed smile in his face. It was still quiet. I looked into his eyes and said: ”And you know, God’s help didn’t cost me anything…” His smile and face turned grotesque which suprised and confused me a little but he didn’t say a word anymore.

I know I’ll meet that man again. I’m sure he got something to think and at least he now knows somebody to whom to turn to. A moment after there was people leaving the terrace who already knew me by face as I knew them also and they greeted me friendly. Now I had the moment to show also to them my real colour. Praised be my Lord Jesus Christ!

Luvatun Maan tuoksu

2011-06-28T10:28:00.000-07:00

”Herra on minun pelto-ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani. Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.” (PS.16:5-6)

Istuessani tänään kauniin hiekkarannan äärellä, katsellen aavaa, ja auringon säteiden kirkastamaa sinertävää merta, nousi sydämestäni kiitos ja ylistys Jeesukselle, minun Paimenelleni. Rannan vanhat mäntypuut huokailivat lempeässä ja lämpimässä tuulessa, levittäen paksujen runkojensa tukemat, kauniisti kaartuvat ja laajalle leviävät oksansa auringonvarjoiksi suojaten minut paahtavalta auingolta, jonka kirkkaat säteet kimmelsivät ihanasti meren selällä. Katseeni lepäsi kaukaisuudessa. En koskaan eläessäni ole saanut kokea lounastauon vievän sieluani niin levollisesti pois työn aherruksen keskeltä...

On ihanaa, kun Jeesus johdattaa askelissa. Kun Hän kehottaa, siirtämään telttaleirin, siirrä se. Jopa silloin, kun sinulla ei ole tietoa työstä ja menet sinne, missä työn saaminen on vaikeaa. Mene, vaikka sinulla ei olisi valmiita ratkaisuja maallisiin huoliisi. Jeesus avaa oikeat ovet sinne, mistä sinä löydät Hänen siunauksensa ja missä sinä voit olla siunaukseksi. Vaikka sinä et omistaisi mitään, niin Hänen kauttaan kaikki on sinun.

Jeesus johdattaa sinut viheriälle niitylle ja virvoittavien vetten tykö. Kun olet siellä, nauti ja lepää. Elä siinä hetkessä, äläkä murehdi huomista tai mennyttä. Ja, kun sydämesi on vapaa, on leirikin helppo siirtää, kun Jumala kutsuu.

"Herra, Sinä olet minut tänne saattanut. Sinussa minä lepään. Herra, siivilläsi olet minut tänne kantanut ja kaiken ympärilläni minulle antanut. Herra, Sinä olet laskenut jalkani näille lämpimille ja pehmeille dyyneille. Herra, Sinä olet luonut nämä mäntypuut, kauneimmat, mitä olen koskaan katsellut. Aavan, sinertävän meren olet Sinä levittänyt silmieni eteen silmän kantamattomiin. Kumpuilevat rantakalliot ovat Sinun kättesi kohottamat. Sinä Herra olet tiennyt, mitä minussa on, ja Sinä olet hyväksi nähnyt minut tänne tuoda, sillä Sinä annat parhaimpasi, niin kuin olet antanut Ainokaisesi. Sinä tiedät minun vikani, mutta Sinä et niitä lue, sillä jo aikojen alusta olet nähnyt kaiken. Herra, pyydän, älä koskaan lähetä minua täältä pois, mutta jos niin tahdot tehdä, pyydän myös, pidä sydämeni vapaana siitä kaikesta kauneudesta ja elämän levollisuudesta, jonka olet eteeni laskenut. Siellä, missä Sinä olet, tahdon minäkin olla. Jeesus, minä rakastan Sinua."

Työpaikkakiusaamista ympärillämme

2011-06-19T03:11:00.000-07:00

Pari päivää takaperin kuuntelin radiosta uutisia, ja siellä kerrottiin Suomessa esiintyvän kaksi kertaa enemmän työpaikkakiusaamista kuin muualla Euroopassa. Tämä ei sinänsä ole yllätys, eikä oikeastaan sen kiinnostavampaa kuin muutkaan kansamme pahoinvoinnin oireilut, mutta muutama asia sai minut pohdiskelemaan hiukan enemmänkin.

Nimittäin tutkimuksen mukaan erityisesti työpaikkakiusaamista esiintyy virkajärjestelmissä, jotka edustavat pysyvyyttä, kuten valtion ja kunnan laitokset, jotka ovat esikuvia kirkkokunnille ja muille uskonnollisille järjestelmille. Sitten kerrottiin, että eniten työpaikkakiusaamista esiintyy sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla, joissa ollaan eniten tekemisisssä ihmisten kanssa ja vieläpä sillä ajatuksella, että niissä yritetään ajaa ihmisten parasta. Jälleen sain selkeän yhtymäkohdan seurakuntiin ja seurakuntaelämään, johon opettaminen ja ihmisten hoitaminen olennaisesti kuuluvat. Kolmanneksi kerrottiin, että erityisesti naisvoittoisilla aloilla kiusaamista on eniten, eivätkä siellä auta edes työyhteisössä yhteisesti sovitut kiusaamista ehkäisevät pelisäännöt, sillä se edellyttäisi näiltä naisilta alamaisuutta niille.

Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut: Ympäröivä maailma vain heijastelee seurakunnan tilaa, joka hengellisessä maailmassa levittää hapatteensa ympärilleen. Ei seurakunnan ulkoinen tila, vaan sen sisäinen tila säätelee paikkakuntaa, jolla se vaikuttaa.

Ja niin kuin olen ennenkin sanonut: Naisen paikka ei ole olla johtajana. Miehen tehtävänä on olla johtajana. Ja tämä on Jumalan Sana. Ja juuri tämä seikka nostaa naisen luonnossa helpoiten esiin sen, minkä nyt ylipäänsä Jumalan laki langenneessa ihmisluonnossa nostaa, eli:
"Kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut." (Room.7:8)
Sillä aivan niin kuin mies ei halua ottaa johtajan paikkaa laiskuudessaan, koska Jumala on sen hänelle tarkoittanut, niin ei myöskään nainen halua ylpeydessään olla alamainen, koska Jumala on sen hänelle tarkoittanut.

Vihaako Saatana epäloogisuutta?

2011-06-16T03:33:00.000-07:00

David Pytches on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä "Tule Pyhä Henki". Kirjassa on paljon hyvää asiaa ja kokemuksia jaettuna liittyen Pyhän Hengen toimintaan seurakunnassa. Mutta olipa kuinka hyvä kirja tahansa, on aina syytä koetella kaikki, ja Raamatun neuvon mukaan pitää se, mikä on hyvää. (1.Tess.5:21) Sivulla 146 pytches kirjoittaa otsikolla "Lupa olla ristiriitainen". Pytches väittää, että Saatana vihaa ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia yhdessä maailman kanssa. Tässä kohden en usko Jumalan puhuvan, sillä Jumala on järjestyksen Jumala. Koko Lain asettamisessa oli kyse järjestyksen asettamisesta, eikä Jumalan Laki ole ristiriitainen, epäjohdonmukainen tai epälooginen.

On totta, että maailman ihmiset hyökkäävät Raamattua vastaan syyttäen sitä ristiriitaiseksi ja epäloogiseksi, ja siihen perustuen he hylkäävät Raamatun auktoriteetin. Tämä siis todistaa sen puolesta, että ihmiset, Jumalan kuviksi luotuina rakastavat järjestystä. Ongelma on oikeastaan siinä, että uskosta osaton ei ole osallinen Pyhästä Hengestä, joka antaa ymmärryksen kaiken syvyydestä, leveydestä, korkeudesta ja pituudesta. (Ef.3:18) Pyhä Henki nimittäin avaa ihmisen silmät näkemään ja ymmärtämään Raamatun loogisuuden ja maailman ihmisten viisaiden epäloogisuuden. Saatana taas hyödyntää uskosta osattomien sokeutta ja valehtelee heille Raamatun olevan epälooginen ja ristiriitainen, joka johtaa siihen, että ihmiset - jotka ovat Jumalan kuvaksi luotuja, ja siten järjestystä, loogisuutta ja ristiriidattomuutta pohjimmiltaan rakastavia ja etsiviä - haluavat Saatanan valheen uskoessaan syrjäyttää Raamatun.

"Lupa olla ristiriitainen" avaa ainoastaan mahdollisuudet ihmisjoukkoja mielisteleville ja korvasyyhyyn puhuville seurakuntapoliitikoille kääntää takkinsa silloin kuin se heille parhaiten sopii. Mutta Jeesus Kristus ei tullut ollakseeen "kyllä" ja "ei". Jeesus ei ole seurakuntapoliitikko, eikä Hän ole ristiriitainen tai epälooginen. Tästä Paavali suoraselkäisenä apostolina kirjoitti:

"Ei kai tämä aikomukseni ollut vain hetkellinen päähänpisto? Teenkö ehkä suunnitelmiani oman pääni mukaan? Sanonko: "Kyllä, kyllä", kun tarkoitan: "Ei, ei"? Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: "Kyllä", että: "Ei." Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä "kyllä" että "ei", vaan hänessä toteutui "kyllä"." (2.Kor.1:17-19)

Jumala on kyllä suvereeni, mutta Hänen tiensä ovat suorat. Todistaahan Sanakin sen:

"Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia." (Saarn.7:29)

Pyhän Hengen toiminnan vastustus seurakunnassa

2011-05-05T23:32:00.000-07:00

Lukijapyynnöstä kirjoitan tiivistetysti tästä aiheesta, josta olen muutamia tekstejä kirjoittanut aikaisemmin. En koe tarpeelliseksi itse tekstissä puuttua yksittäisiin esimerkkeihin, joita olen kohdannut seuratessani ja toteuttaessani Jumalan minulle antamaa Palavan Pensaan näkyä, koska näitä esimerkkejä olen maininnut aikaisemmissa teksteissäni ja toisaalta kiinnostuneet voivat niistä kysyä kommentoinnissa, jolloin voimme puhua asiasta enemmän. Aihe on mielenkiintoinen ja tutkimisen sekä keskustelun arvoinen, sillä historian todistus meillä on siitä, miten kaikki Pyhän Hengen toiminnasta alkaneet herätykset ovat aina nuukahtaneet yhtä vääjäämättömästi kuin kukkaset maljakossa nuukahtavat. Aikaisemmin olen kirjoittanut aiheesta mm. teksteissä Vanha vastustus (18.2.2010), Uskonnon uhrit uskonsa tähden kärsivät (4.12.2009), Apostolisen ja profeetallisen työn estäminen (19.10.2009) ja Iisebelin väkivaltaa Pyhälle Hengelle (17.9.2009).

Pyhän Hengen työn estäminen on helppoa, vaikka äkkiseltään sitä ajattelee, että Jumala on niin suuri ettei kukaan voi olla Häntä vastaan. Jumalan suuruus on nimittäin myös totta. Jumala on suuri, eikä maailmanruhtinas voi Häntä voittaa. Evankeliumi on levinnyt historiassa sitä lujemmin, mitä enemmän sitä on vastustettu. Missä Jumalan kansaa vastaan on hyökätty, on maailmanruhtinaan alainen hyökkääjä lopulta kadonnut maailman kartalta. Esimerkkeinä tästä ovat: Babylonia, Rooman Valtakunta, Neuvostoliitto ja Natsi-saksa. Ilman Jumalan suunnitelmaa ja aikaisemmin antamiaan lupauksia, myös Israel olisi hävinnyt maailmankartalta, ja se hävisikin moniksi vuosisadoiksi, mutta miksi Israel? Koska sen uskonnolliset johtajat vastustivat Pyhän Hengen työtä. Fariseukset vastustivat Messiasta Jeesusta Kristusta ja ristiinnaulitsivat Hänet. Ja vaikka he tietämättään ja tahtomattaan toimivat Jumalan ilmoittamien Vanhan Testamentin profetioiden toteuttajina, he silti ajoivat herkän Pyhän Hengen ilmiömäisen toiminnan pois keskuudestaan kaikkien kansojen ja maailman äärien luokse. He ajoivat pois luotaan Herran Sebaotin ilmestymisen heidän keskuudessaan vainoilla, jotka he kohdistivat Jeesukseen uskoviin; vainoilla, joilla he pönkittivät omaa uskonnollista valtaansa, joka keskittyi Jerusalemin temppeliin, jonka Herra Jumala päätti tuhota fariseusten Pyhän Hengen vastustuksen vuoksi ja joka tuhoutuikin koko Jerusalemin tuhon yhteydessä vuonna 70 jKr Jeesuksen 35 vuotta aikaisemmin ilmoittaman profetian mukaisesti (Luuk.19:44). Tästä kirjoitinkin pari kuukautta sitten otsikolla "Jerusalemin tuho".

Kirjoitin tämän pitkän perustuksen tälle tekstille, koska puhuessamme tästä Pyhän Hengen vastustamisesta, meidän on ymmärrettävä, että sama hengellinen periaate on istunut syvällä kirkollisuuden ja lahkolaisuuden juuressa halki kaikkien vuosisatojen sitten Jeesuksen ilmestymisen: Nimittäin inhimillinen valtajärjestelmä ja sen mukanaan tuoma uskonnollinen vallankäyttö, joka ajaa kristityt vääjäämättä yhtä lailla tuhon partaalle kuin fariseusten uskonnollinen vallankäyttö ajoi Jerusalemin. Tältä lahkolaisuudelta ei pelasta mikään muu kuin täysin kirkkokunta- ja tunnustuskuntarajoista vapaa Kristuksen ruumis. Kodeissa kokoontuvat eivät ole poikkeus. Lahkolaisuus on nimittäin eriseuraisuutta, joka on lihan teko (Gal.5:20), jota olen havainnut myös kodeissa kokoontuvien johtajissa.

Pyhän Henki on herkkä vastustukselle ja hakee aina ilmestymisen uomansa tavalla tai toisella. Hän on kuin virta, joka soljuu ohi kovista kallioista ja kivisydämistä ja etenee sinne, missä on pehmeä (hengellinen) maaperä ja lihasydämet. Pyhä Henki ilmenee Jeesuksen Kristuksen todistajana, eikä maailmanruhtinas voi Jumalaa koskaan voittaa, mutta uskonnollisuus ja uskonnollinen vallankäyttö, joka rakentuu lain noudattamiseen ja traditioihin, isien perinnäissääntöihin, ikään kuin lain kautta voisi vanhurskautua, kykenee sammuttamaan Pyhän Hengen toiminnan murehduttamalla Pyhän Hengen (1.Tess.5:19), sillä lainalaisuus tekee sydämen kovaksi ja saa Pyhän Hengen etsimään pehmeämpää maaperää. Tästä syystä lainalaisuuden ja uskonnollisuuden leimaamat uskovien yhteisöt, kuten kirkot jne jähmettyvät ajan kuluessa, ja muuttuvat kovaksi maaperäksi, jossa Pyhä Henki ei viihdy. Tästä syystä monet aikamme jumalan kenraalit ovat astuneet ulos järjestelmistä ja Pyhä Henkikin on tehnyt herätykset pääosin vanhojen uskonnollisten järjestelmien ulkopuolella. Sillä näin vain käy niin kuin Sanakin meille kertoo, ettei Uutta viiniä voi laskea vanhoihin leileihin (Mark.2:22).

Näin siis seurakunnassa Pyhää Henkeä estetään toimimasta uskonnollisen vallankäytön ja kontrollin avulla, tajuamatta, että juuri Pyhän hengen hallintavalta antaisi kyseiselle yhteisölle elämän. Kontrollin juuret ovat pelossa, joka voi olla pelkoa oman aseman ja etujen menettämisestä tai hallinnan tunteen menettämisestä, mutta muu kuin Jumalan pelko ei koskaan ole Jumalasta (Room.8:15, 1.Joh.4:18). Kun tutkimme helluntain tapahtumia Apostolien teoista, huomaamme, ettei Pyhän Hengen vuodatusta hallinnut kukaan ja tapahtui outoja ja inhimillisesti ajatellen sekavia niin, että Pyhän Hengen kasteen saaneita luultiin viinistä juopuneiksi. Pyhän Hengen toimintaa ei pidä eikä voi hallita, vaan Pyhälle Hengelle täytyy antaa hallintavalta. Kontrolliyritykset estävät Pyhän Hengen ilmestymistä, eivätkä edusta sitä orgaanisuutta, mikä alkuseurakunnassa oli, ja mikä oli myös Pyhän Hengen ilmestymiselle elinmahdollisuudet tarjoava perusta.

Lopulta tässä kaikessa on sama valinta kyseessä kuin israelilaisilla oli kuninkaan valitsemisen suhteen(1.Sam.8). He halusivat ihmiskuninkaan, koska muillakin kansoilla oli sellaiset. Samoin seurakunta haluaa ihmiset hallitsijoikseen, koska ympäröivässä maailmassakin ihmiset hallitsevat yhteisöjä. Tämä ei kuitenkaan ollut Jumalan mielen mukaista eikä ole tänä päivänäkään, vaan Herra sanoi: "Eivät he ole hylänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan." (1.Sam.8:7)

Kynnysmatto vai kristitty?

2011-04-22T08:51:00.000-07:00

Jos sinä kohtaatmaailman ihmiset ja Jumala avaa sinulle tilaisuuden todistaa uskostasi, mitä sydämessäsi silloin liikkuu? Oletko hataralla pohjalla? Ujosteletko kertoa suoraan, lyhytsanaisesti ja hymyillen Kuninkaastasi? Häpeätkö vakaumustasi? Entäpä jos maailman ihminen haastaa sinut ja purkaa kiukkuaan häpeilemättä päällesi? Alistutko, peitellen alistumisesi lempeyteen, ystävällisyyteen ja -ah- niin raamatulliseen "Rakasta lähimmäistäsi" lausahdukseen, jääden silti sisältä harmistuneeksi, suuttumuksella tartutetuksi ja sielultasi tukahdutetuksi? Jos vastasit kyllä, olet ikävä kyllä, suolansa menettäneen uskonnollisuuden hapatteen alainen ja siitä osallinen.

Mitä tarkoittaa olla uskonnollisuuden hapatteen alainen ja siitä osallinen? Se tarkoittaa sitä, että sinä olet omaksunut yhteisösi uskonnollisen hengen. Yhteisösi voi olla kirkkokunta, tunnustuskunta tai mikä tahansa muu uskovien yhteisö/lahko, mutta sen surullinen tila johtuu siitä, että se on loitontunut kaukaisuuteen siitä dynaamisuudesta ja yliluonnollisesta todellisuudesta, jota alkuseurakunta eli. Jollet sanoudu irti siitä hapatteesta Jeesuksen nimessä, tulee se lannistamaan voittorikkaan elämäsi Kristuksessa ja taivuttamaan sinut kynnysmatoksi maailman ja sen ruhtinaan edessä. Se, että hapate on sinuun tarttunut, ei ole sinun vikasi, mutta jos silmäsi avautuvat tälle sanomalle, on tärkeää, että otat vastuun sanoutuaksesi irti kyseisestä hapatteesta.

Raamattu kertoo meille, että alkuseurakunta oli kaiken kansan suosiossa, sitä kunnioitettiin ja jopa pelättiin niiden ihmeiden vuoksi, jota sen keskellä tapahtui. (Ap.T.2:47, 5:11, 13-14) Tämä on se seurakunnan elämä, josta Raamattu puhuu. Sen olennaisena osana oli keskenäinen rakkaus, jossa ei ollut tilaa eriseuroille. Jumalan ilmoitus ja tahto ei ole saattaa sinua uskonnolliseksi kynnysmatoksi maailman ja sen ruhtinaan pahuudelle ja ilkeydelle, vaan Jumalan ilmoitus ja tahto on tehdä sinusta sanansaattaja, tuodaksesi oikeuden ja vanhurskauden, siis sisälläsi olevan Jumalan Valtakunnan sinua ympäröivään maailmaan ja niille ihmisille, jotka ovat lähelläsi, niin uskoville kuin uskosta osattomillekin. Sinut on kutsuttu kristityksi, mikä on kunnia. Ota vastaan se, äläkä koskaan luule, että se tarkoittaa sitä, että sinun on oltava kynnysmatto.

On toki tilanteita, joissa Pyhä Henki kehottaa sinua olemaan hiljaa ja kääntämään toisen posken, mutta tässäkin on tärkeää kuunnella Jumalan ajoitusta ja aikaa. Aivan niin kuin kaikessa hengellisessä elämässä. Tämä viisaus yhdistetään usein monenlaiseen aktiiviseen Jumalan palvelemiseen, mutta harvemmin kuulee tätä viisautta mainittavan tässä yhteydessä. Jeesuskin antoi itsensä ristiinnaulittavaksi vasta, kun oli oikea ajoitus. Sitä ennen Hän ei koskaan polvistunut tai kumarrellut kenenkään muun kuin Taivaallisen Isänsä edessä.

Miksi Jumalan ajoitusta ei nosteta esiin tässä asiassa? Koska suomalaiselle perusluonteelle on helpompaa olla vaisu ja alistuva kaikkien vieraan vallan alaisten orjuuden vuosisatojen jälkeen. Koska suomalaiselle on helpompaa mutista vasta jälkeen päin selän takana. Mutta se ei ole vapautta Kristuksessa, vaan sielullisuutta ja uskonnollisuutta, joka estää meitä kuuntelemasta Herran ajoitusta posken kääntämiselle.

Madame Guyonin kokemuksia

2011-04-18T23:54:00.000-07:00

Minua säväytti suuresti Madame Guyonin kokemukset, joista hän kertoi omaelämäkerrassaan, sillä tunnistin tarkalleen yhtenevyyden omista kokemuksistani hänen kokemuksiinsa. Kokemus oli hyvin rohkaiseva, ja vahvisti minua niissä askelissa, joita olen joutunut ottamaan. Tässä kaksi katkelmaa. Ehkäpä ne ovat hyödyksi jolle kulle teistä lukijoista tässä hetkessä tai lähitulevaisuudessa.

"Toiset löysivät sanoistani voitelun ja huomasivat, että sanani saivat aikaan heissä sen, mitä heille sanoin...
Hämmästyttävää oli se, ettei minulla ollut sanaakaan sanottavana niille, jotka tulivat vain tarkkailemaan ja arvostelemaan sanojani. Silloinkin, kun ajattelin yrittää puhua heille, koin, etten voisi ja ettei Jumala tahtoisi minun tekevän niin."

Toinen Guyonin kokemus oli:
"Nämä sanat painettiin sydämeeni: 'Itsensä antaminen lähimmäisensä palvelemiseksi merkitsee itsensä uhraamista häpeäpaalussa'. Ne, jotka nyt julistavat; 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen', huutavat pian: Pois! Pois! Ristiinnaulitkaa!'"

Tämä on palvelijan tie Jeesuksessa Kristuksessa, sillä joka Häntä seuraa, on osallinen kaikesta Hänen palvelutyössään. Jeesus Kristus oli aikansa uskonnollisten johtajien silmissä ja yleisesti myös Vanhan liiton Jumalan kansan silmissä julistettu lopulta jumalanpilkkaajaksi, vääräksi opettajaksi, Beelsebulin liittolaiseksi ja puuhun; ristinpuuhun, ripustetuksi, siis kirouksen alaiseksi, sillä Jumalan Sana itsessään kuin todisti Jeesusta vastaan (5.Moos.21:22-23). Mutta niin kuin historiakin jo todistaa, kyseessä oli Jumalan suunnitelma alusta loppuun asti.

Tempauksesta

2011-04-12T23:52:00.000-07:00

"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." (1.Tess.4:16-17)

Olen kuullut puhuttavan ja opetettavan, että Jeesus tempaa uskovat luoksensa, ja he siten säästyvät vainoilta ja vaikeuksilta. Toinen opetus on, että ylöstempaaminen olisi jo tapahtunut, mutta siitä Raamattu puhuu toista. Miksi Jumala - joka on päättänyt ilmoittaa itsensä seurakunnan kautta maailmalle - ottaisi seurakuntansa pois juuri silloin, kun ihmiskunta on viimeisellä kynnyksellä ja sen pienet alkavat etsiä Jumalaa kaiken sen kauheuden keskellä, mitä näkevät ympärillään tapahtuvan antikristuksen hallintavallan alla?

Todistuksena siitä, että seurakunta on viimeisenä vainon aikana yhä maan päällä, on myös Ilm.13:7, joka kertoo, että antikristus tulee, ei pelkästään sotimaan pyhiä vastaan, vaan myös voittamaan heidät. Ja sitäkö ei seuraisi kauhea ahdistus ja vaino? Myös Jeesus puhuu Hänen paluutaan edeltävinä aikoina uskovien kohtaamista vainoista ja vaikeuksista (Matt.24:9-10, 21-22, 30-31). Paavali myös jatkaa asiasta tessalonikilaisille (2.Tess.2:3-4).

1.Tess.4:15 myös paljastaa, että uskovat todella ovat maan päällä siihen asti, että Jeesus tulee takaisin, ja ennen Jeesuksen paluuta tulevat pedon merkin ajat ja kaikki luomakuntaa kohtaavat kauheudet, jotka jo tapahtuvat kaikkialla ympärillämme, ja joista saamme jatkuvasti kuulla uutisissa.

On ikävää, että uskoville opetetaan pumpulitoiveita siitä, etteivät vaikeudet tule, vaan tempaus vapauttaa heidät vaikeuksista. Näin ei tule käymään, vaan Jeesuksen paluussa Hänen omansa temmataan Häntä vastaan ja kootaan Hänen ympärilleen(2.Tess.2:1), kun Hän hyökkää maan kymmentä antikristillistä kuningasta ja valtaa vastaan. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Eli me siis olemme Hänen kanssaan Hänen palatessaan ennen tuhatvuotista valtakuntaa sotimaan antikristusta vastaan (Ilm.19:11-21) ja me sodimme Hänen kanssaan (Ilm.17:12-14).

Unohda pumpuli, älä usko kauneusuniin. Vaikeuksia meille on luvattu, ja niihin Pyhä Henki neuvonantajaksi. Ja vaikka päättäisit olla uskomatta, niin usko, että on silti parempi valmistautua vaikeuksiin, ja yllättyä positiivisesti kuin valmistautua pumpuliin ja järkyttyä.

Vieläpä tuhatvuotisen valtakunnankin jälkeen vihollinen nostaa päänsä uudestaan ja maan kansat hänen kanssaan, sotien Kuningastamme ja meitä pyhitettyjä vastaan.(Ilm.20:3)

Tätä seuraa toinen ylösnousemus ja lopulta Uusi maa ja Uusi taivas vanhan ja tuhoutuneen tilalle.

Uskovien yhteydestä sadannen kerran

2011-04-10T12:56:00.000-07:00

Sain tilaisuuden noin vuosi sitten valita ilmaiseksi minkä tahansa haluamani kirjan eräästä kirjakopasta. Kopassa oli monenlaista värikästä ja kiiltävä- sekä kovakansista kirjaa, jotka olivat isoista kustantamoista ja painoista ja suurella budjetilla tehtyjä, mutta kaikkien niiden välistä, hiukan piilosta löysin haalistuneen, vaaleanvihreän, pienen paperikantisen vihkosen, jonka kanteen oli piirretty pasuunaan puhaltava enkeli varmaankin alunperin lyijykynällä. Kyse oli näkysanomista , jotka ovat 40-luvulta ja koonnoksen nimi oli "Katso, Ylkä tulee. Valmistukaa!" (Kustantaja: Martti Salenius)

Nyt avattuani sen, aloin pian naureskella itsekseni sen johdannossa sanotulle, yleisesti tunnetulle kauniille idealle seurakuntaruumiista, "joka on rajaton rotuväreistä ja kansallisuuksista riippumatta." Kyllähän tuo on kaunis ajatus, ja Raamattukin puhuu sellaisesta ykseydestä, mutta ikävä kyllä, siihen on vaikea uskoa uskosta osattoman, jos minäkään en usko siihen, nähdessäni, että edes yhden kansallisuuden sisällä ei kirkkokuntarajoja ja tunnustuskuntarajoja saada niiden uskonnollisten johtajien käskystä ylittää. Ei edes, vaikka Jeesus rukoili kaikkien uskovien yhteyttä yhtä kiinteäksi kuin Hänen ja Isän yhteys oli. Ei edes, vaikka Hän sanoi, että sellaiseen yhteyteen kätkeytyy evankeliumin etenemisen salaisuus. (Joh.17:21) Puhua nyt rajattomasta seurakuntaruumiista!! Kyllä on pokkaa..

No, luettuani eteenpäin kyseistä vihkosta, tulin yhden, 28.8.1941 Jumalan Hengessä puhutun profetian kohdalle, ja silmiini osui muutama mielenkiintoinen lause, jotka profetiassa olivat:
"Ennen Poikani tuloa... Minä kokoan kaikista vanhan maan leireistä itselleni valitun kansan, kansan sellaisen, joka ei yhdistyksiä edusta, mutta elävää Jeesusta Kristusta... Ja sitten, tulee antikristillinen aika täydellisesti hallitsemaan, jolloin uskovaisia vainotaan, kaikki yhdistykset hajotetaan, on tämä joukkoni tuloani odottamassa ulkopuolella leirin... Ja kun tulee määräys, ettei kukaan muu saa ostaa eikä myydä kuin hän, joka kuuluu silloiseen valhevaloa edustavaan seurakuntaan, on Minun valitulla kansallani täysi yhteys toisiinsa."

On surullista seurata sivusta, miten tämä sanoma puhutaan Herran huoneelle, mutta vain harvat ovat hereillä kuunnellakseen ja ottaakseen vastaan sanoman. Kaksituhatta vuotta sitten meille on kerrottu, että se on antikristillinen "maailmanherruus", joka ottaa vallan käsiinsä ja aloittaa viimeisten aikojen vainot kristittyjä kohtaan. Ja vaikka meidän silmiemme edessä organisaatiot, kirkkokunnat ja tunnustuskunnat ovat tilivelvollisessa asemassa maailmanherruuden alaisiin tahoihin, vain harvat näkevät selvin silmin, mihin suuntaan mäenrinne viettää.

Esivallan näkökulma uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuvaan rikollisuuteen

2011-04-08T12:30:00.000-07:00

Seurasin kymmenen uutisista surullisena tiedotusta siitä, että uskonnollisten yhteisöjen sisältä tulee vuosittain noin tuhat ilmoitusta niissä tapahtuvista seksuaalirikoksista. Tämä tarkoittaa noin kolmea ilmoitusta päivää kohden.

Eräs haastatelluista ei osannut suoraan vastata kysymykseen "Vaikuttaako uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvä tiukka suhtautuminen seksuaaliasioihin siihen, kuinka paljon tällaisia ylilyöntejä tapahtuu?" Haastateltu ei ollut uskossa, joten hän ei osannut vastata kysymykseen. Raamattu kuitenkin ilmoittaa, että lainalaisuus johtaa kirouksen alle, sillä ei kukaan voi täyttää lakia. (Gal3:10)

Paavali sanoo: "Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut." (Room.7:8) Tämä hengellinen periaate osoittaa sen todeksi, että uskonnollinen tai uskovien yhteisö, jossa enemmän ripustaudutaan lain noudattamiseen kuin Jeesuksen Kristuksen seuraamiseen, taipuu kantamaan kirouksen hedelmää, ja sen seurauksena syntyy rikkeitä ja toisinaan myös rikoksia sillä alueella, missä tiukimmin lakia opetetaan ja yritetään noudattaa. Niinpä oikea vastaus tuohon kysymykseen on: "Kyllä, uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvä tiukka suhtautuminen seksuaaliasioihin johtaa siihen, että tapahtuu ylilyöntejä." Kuka ikinä mediassa tuon kysymyksen sai päähänsä esittää, hän on aavistanut sielunsa syvyydessä sen, mikä hengen syvyydessä on Raamatussa ilmoitettu.

Tämä ei tietenkään tarkoita laittomuuden hyväksymistä, mutta edellyttää entistä enemmän fokusoitumista Jeesuksen Kristuksen seuraamiseen henkilökohtaisessa, todellisessa elämässä.

Syvimmin mieleeni jäi ihmisoikeuksien parissa työskentelevän virkamiehen sanat: "Jos rikosta ei tuoda viralliseen oikeuteen, vaan se käsitellään uskonnollisen yhteisön sisällä anteeksiannolla, joka tarkoittaa mahdollisesti yhteisön sisällä sitä, että asia painetaan villaisella, niin esivallan silmissä se tarkoittaa sitä, että oikeus ei silloin toteudu." Kristittynä voin vain sanoa "Aamen". Esivalta on jyrähtänyt.

Jeesus mursi pyhän lehmän

2011-04-08T12:08:00.000-07:00

"Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä. Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa. Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä". Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan? Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" (Luuk.13:11-16)

On ihmeellistä, miten Jeesuksen palvelutyö maanpäällä mursi tuon ajan uskonnollisten vallanpitäjien pyhiä käsityksiä. Kaikki Hänen tekonsa säteilevät tähän meidän aikaamme, ja niiden ilmeneminen on tyypillistä siellä, missä Elävä Jumala kohtaa kaikki uskonnolliset linnoitukset ja järjenpäätelmät, jotka nousevat Jumalan tuntemista vastaan.

Opittuani tuntemaan ja saatuani lahjan nähdä lävitse sen lainalaisuuden, joka on valloillaan uskonnollisissa järjestelmissä, on kerrassaan huvittavaa, miten vakavia kohtauksia uskonnollisuuden henki ihmisissä saa aikaiseksi, kun joku Jeesuksen nimessä rikkoo heidän käsityksensä lain orjuuden "pyhyydestä". On käsittämätöntä, miten yllä mainittu Raamatun kertomus kuvaa uskonnollisuuden hengen alla olevan ihmisen ja uskonnollisen vallanpitäjän reaktiota siihen, kun Jumala tulee ja vapauttaa toisen ihmisen kahleista, joihin hän on sidottu. Siinä, missä vapaa ihminen iloitsee toisen vapautumisesta ja parantumisesta, alkaa tämä uskonnollisuuden henki syytämään sappeaan sekä vapauttajan, että vapautetun ilon hetken ylle.

Tämä on se farisealainen hapate, joka yhä edelleen hallitsee uskonnollisessa järjestelmässä, olkoonkin kristillinen. Kiitos kuitenkin Jeesukselle, ettei Hän ole välittänyt eikä välitäkään uskonnollisista vastareaktioista vaan toimii rohkeasti niistä huolimatta tänäkin päivänä ja osoittaa uskonnollisille itselleen heidän käytöksensä säälittävyyden.

Jeesuksen Kristuksen ylivertaisuus

2011-04-06T09:40:00.000-07:00

Kerta toisensa jälkeen, kun kohtaan ihmisiä kertoakseni heille Jeesuksesta omien todistusteni ja maailmanhistorian todistusten kanssa, en voi kuin huomata kuinka ylivertainen Hän on. Ei ole ateistia, ei noitaa, ei epäjumalien palvojaa, joka pystyisi osoittamaan, että Häntä ei ole. Ei ole ketään, kuka voisi kohdata rehellisessä keskustelussa ja lopulta kieltää Jeesuksen Kristuksen hallintavallan ja todellisuuden.

Jeesus Kristus antaa voiton niin järkevin argumentein käytävässä keskustelussa, osoittaen että Jeesukseen uskominen vain on yksinkertaisesti järkevintä, mitä ihminen voi tehdä. Jeesus Kristus on myös ylivoimainen kaikessa yliluonnollisessa voimassa, eikä mikään muu voima voi ylittää Häntä; ei sielunvoima, eikä henkiolennoilta tai saatanalta saatu voima.

Ainoa asia, minkä uskosta osattomat tai uskoa vastustavat voivat tehdä, on vaatia olemaan hiljaa ja siten riistää sananvapaus niiltä, jotka Jeesukseen uskovat. He käyttäytyvät kuin katolinen kirkko toisinajattelijoiden kanssa keskiajalla (silti he kuvittelevat olevansa oikeutettuja tuomitsemaan katolisen kirkon teot). Tämä on ainoa keino, joka heillä on, saadakseen pitää silmänsä suljettuina totuudelta ja nukkuakseen kauneusuniaan. Jos he eivät riistäisi sananvapautta, Raamatun Sana yhdessä Pyhän Hengen voiman kanssa osoittaisi heidät kerrassaan höperöiksi ja järjettömiksi, kun eivät ilman mitään järjellisiä perusteita halua ottaa totuutta täydessä uskossa vastaan. Ja juurikin tätä pelätessään, he haluavat paeta sitä totuutta, että Raamattu ja Jeesus käytännössä haastaa aivan kokonaan heidän maailmakatsomuksensa ja -näkemyksensä. No toisaalta, näinhän se on, että kuka tahansa voi sanoa, ettei usko, että hauki on kala, mutta kyseessä on vain huono häviäjä, jonka itsetunto ei kestä nöyrtymistä Jumalan ilmoituksen edessä.

Voin vain todeta heidän kohdallaan, että he itse ovat todistuksia Jumalan Sanan totuudesta, sillä Raamattu kertoo:
"Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva." (2.Kor.4:3-4)
"He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä." (1.Joh.4:5-6)

Ja he eivät kestä evankeliumia ja Jeesuksen Kristuksen todistusta eivätkä voi kuunnella sitä, koska he ovat sen sanan alaisia, että:
"Me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi." (2.Kor.2:15-16)

Kokemuksia parantamisen armolahjasta

2011-04-05T14:58:00.000-07:00

"Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he... panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." (Mark.16:17-18)
"Toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan,..." (1.Kor.12:9)
"...rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan." (Jaak.5:15)

Tuossa päivänä muutamana evankelioidessani noitia, Pyhä Henki antoi minulle puhuttavaksi todistuksia, joista osan olin itse jo osin unohtanut. Hämmennyin, koska muistan joskus tunnustaneeni muutamille veljille, etten koe olevani uskossani kovin vahva parantamisen armolahjan osalta. Antaessani todistustani näistä neljästä tapauksesta, jotka tunnen, koin ettei uskoani Jumalan parantamiskyvyn suhteen voi mikään horjuttaa. Tunnustuksena täytyy antaa, etten voi sanoa, onko minulla parantamisen armolahjaa, vaikkakin tiedän, että kaikki armolahjat on kätkettynä Pyhässä Hengessä, jonka olen lahjaksi saanut, mutta sen voin sanoa, että alla olevan todistukseni kolmessa tapauksessa olen itse ollut rukoilemassa, ja yhden tiedän todeksi siitä, että parantunut on läheinen ystäväni.

Näin siis meni noidille antamani todistus:

"Parantamisen aiheeseen liittyen minulla on joitakin kokemuksia, jotka saattavat kiinnostaa sinua, jos näitä asioita tutkiskelet. Kukin näistä on todistajanlausunnoilla todistettavissa ja kaksi myös lääkärinlausunnolla vahvistettu. Lääkärin piti, jopa kolme kertaa testata toinen kyseisistä henkilöistä, kun ei aluksi uskonut hänen parantuneen.

Yksi tapauksista oli perhekunnastani, joka ei voinut saada lapsia, vaikka oli kolme vuotta sitä miehensä kanssa yrittänyt. Toinen tapaus oli eräs ystäväni, jolla myös oli vastaava ongelma, jopa lääkärin todistamana. Kolmas tapaus oli myös eräs ystäväni, joka oli sairastanut astmaa koko ikänsä 28 vuotiaaksi asti ja neljäs taas vain yksi tuttu, mutta ei läheinen, jonka ongelma oli nuoresta iästään huolimatta luuhaurastuma.

Tietäen perheenjäseneni ongelman, aloin rukoilla hänen tietämättään hänen puolestaan kolmea asiaa: Että hän saisi lapsen ja pääsisi eroon tupakan poltosta ja alkoholista. Vein rukouspyynnön avoimesti myös koko seurakunnan eteen, jolloin myös seurakunta rukoili hänen puolestaan saman tien. Rukousvastauksena hän kahden kuukauden kuluttua paljasti minulle olevansa raskaana, kun ihmettelin, ettei hän tupakoinut eikä juonut alkoholia juhannuksena.

Toisessa tapauksessa rukoilin kättenpäällepanemisen kautta ystäväni puolesta vaimoni kanssa ja raamatun mukaan voitelimme hänet öljyllä. Tämä tapahtui viime syksynä. Nyt hän odottaa lasta. Lääkäri oli aikaisemmin todennut, ettei hän voisi lainkaan saada lapsia, mutta nyt hän synnyttää kesällä.

Kolmannessa tapauksessa pieni ryhmä uskovia oli rukoillut ystäväni puolesta kättenpäällepanemisen kautta parantaakseen astman, jolloin hänen keuhkoistaan oli kuulunut röhkäisy. Seuraavana päivänä hän meni lääkärin määräaikaistarkastukseen, jolloin lääkäri oli testannut hänet kolme kertaa, koska ei voinut uskoa, että hänen keuhkojensa hengitystilavuus oli kaksinkertaistunut, eli tullut normaaliksi. Hän ei ole käyttänyt astmalääkkeitä sen jälkeen (3 vuotta kulunut).

Neljännessä tapauksessa olin uskovien kokouksessa, jolloin Pyhä Henki antoi minulle yliluonnollisesti tiedon, että jolla kulla kokouksessa oli "jokin ongelma, josta hänen tulisi puhua nyt". Sanottuani, mitä Pyhä Henki oli minulle sanonut, kävi niin että saman tien eräs tyttö tippui tuoliltaan ja alkoi itkeä. Hän kertoi lääkäreiden todenneen hänen vasemmassa kädessään luuhaurastuman, joka viittasi osteoporoosiin. Tyttö oli noin 20 vuotias. Viikon sisällä hän oli menossa uuteen tarkastukseen ja pyysi itkien, että rukoilisimme hänen puolestaan. Me laskimme joukolla kätemme hänen päänsä päälle ja rukoilimme hänen parantumisensa puolesta. Näin hänet 1,5 viikon kuluttua, jolloin hän tuli kiittämään minua ja hymyillen kertoi, että luuhaurastuma oli kadonnut, ja lääkärit olivat todistaneet hänet terveeksi.

Itse en ole kehittänyt mitään energiaa itsessäni , kun en osaa sellaista tehdä vaan olen/olemme rukoilleet Jeesuksen nimessä. Joten voin ainoastaan antaa todistukseni siitä, että Raamattu on oikeassa sanoessaan, että:
"Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark.16:17-18)"

Minusta tuntuu kuin uskoni parantamisen armolahjaan olisi kasvanut annettuani omalla suullani todistuksen tapahtuneista. Ehkäpä tartun jatkossa hanakammin haasteisiin rukoilla sairaiden puolesta...

Jumalan johdatus yhteyteen

2011-03-31T04:02:00.000-07:00

"Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville." (Matt.5:14-15)

On mielenkiintoista nähdä, miten Jumalan Sana vain toteutuu, silloinkin kun siihen ei näe lainkaan vaivaa tai tee työtä sen hyväksi. Uskovien yhteyden syntyessä täällä Hangossa kuin tyhjästä, voin vain hymyillä mielessäni ja seurata tilanteen kehittymistä, ja positiivisesti jännittyneenä pohtia, voiko olla, että profetia, jonka saimme yhdessä vaimoni kanssa alkaa saada konkreettisia perustoja sen kansainvälisyyden vuoksi, jonka keskelle olemme Hangossa syntyneen uskovien yhteyden kautta tulleet johdatetuiksi.

Kiitos Kaikkivaltiaalle Jeesukselle Kristukselle siitä, mitä Hän tekee, sillä työtään Hän ei koskaan jätä kesken vaan Hän itse valvoo, että Hänen kutsunsa ja näkynsä kantavat alusta loppuun asti. Halleluja!!!

Raamattu ja homoseksuaalisuus

2011-03-29T16:41:00.000-07:00

"Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko." (3.Moos.18:22)

Raamattu ilmoittaa selkeästi, ettei homoseksuaalisuus ole hyvä asia, vaan se on synti. Tästä asiasta ei pääse ympäri mitenkään. On hyvä, että luterilainen kirkko piti pintansa tässä, ja kieltäytyi siunaamasta homoavioliittoja. Kyseessä on kuitenkin Jumalan siunauksen pyytäminen asialle, ja kun kerran Jumala on Sanassaan sanonut, ettei siunaa homoutta, niin Hän ei myöskään siunaa, joten jäljelle jäisi vain turha uskonnollinen karakulaatio.

Onko sitten niin, että Jumala antoi joidenkin vain syntyä homoiksi voidakseen kiusata heitä heidän koko elämänsä ajan? Ei asia ole näin. Alunperinkään ei ole ollut Jumalan suunnitelmana, että ihmiset olisivat homoja, vaan Jumala loi miehen ja naisen. Hän ei luonut vain miehiä tai naisia, vaan kummatkin. Ihmisluonnon syntiinlankeemus on homouden aiheuttaja. Tämä on näkökulma Jumalan Sanan perspektiivistä, jota evoluutioteoria vahvistaa. Perustelen asian sillä, että Raamattu kertoo meille synnin seurauksen olevan kuolema, ja myös evoluution näkökulmasta Raamattu tulee vahvistetuksi, sillä homous ei ole darwinistisesti edullista lajin säilymisen kannalta. Näin siis homous laajamittaisena johtaisi ihmisten lajin kuolemaan, eikä siihen pitäisi rohkaista siis myöskään niiden, jotka uskovat evoluutioon. Muutoin he ovat ristiriidassa oman väittämänsä kanssa.

Jumala ei ole tarkoittanut, että miehet tai naiset harrastaisivat seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa. Esimerkiksi miesten välinen seksi voi olla fyysisesti vahingoittavaa, ja sikäli terveydelle haitallisena se pitäisi myös tuoda koulujen seksuaalivalistuksessa esille lainkaan kaunistelematta.

Jos homoseksuaalisuuteen rohkaistaan sillä perusteella, että se on sivistynyttä ja nykyaikaa, tai että homoillakin on oikeus nauttia seksuaalisuudestaan, tullaan myös siinä logiikassa lopulta väittämään, että tulisi rohkaista myös zoofiliaan, pedofiliaan tai vaikkapa nekrofiliaan. Nämäkin ovat seksuaalisia kieroutumia niin kristinuskon kuin evolutionismin näkökulmasta.

Kysymys kuuluu: Minne raja vedetään, ja millä perusteilla?
Toinen kysmys kuuluu, missä hengessä me uskovat ihmiset kohtaamme ne, jotka eivät omin voimin pysty Raamattua tässä kohdassa täyttämään? Uskon, että tässä on mietittävää niin homouden puolesta puhujilla kuin kristityilläkin.

Jumalan lupauksen toteutuminen "luonnollisin" ja uskon silmin

2011-03-25T09:41:00.000-07:00

"Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk.1:13-17)

Viettäessäni vaimoni kanssa yhteistä Raamattu- ja rukoushetkeä, en voinut olla pysähtymättä ja pohtimatta niitä sanoja ja sitä lupausta, jonka Jumala välitti Sakariakselle enkeli Gabrielin suulla. Tietysti ensin ajattelin päällimmäisenä, että jos tänä päivänä joku julistaisi enkelin tuoneen viestin Jumalalta, hänet varmaankin ensimmäisenä ammuttaisiin alas uskovaisten taholta pahoin sanoin ja Raamatulla ja sitten vielä kaupan päälle konekiväärillä ja singolla. No sehän olisi normaali profeetan kohtalo. Ei mitään uutta taivaan alla. Kuitenkin jatkoin pohdintaa, ja sydämelleni nousi jakaa mielenkiintoisesta näkökulmasta liittyen niin Johannes Kastajan kuin Jeesuksenkin tarinaan.

Kun me otamme vastaan Jumalan lupauksen, me tarkastelemme sen kauniita ja liekkeihin sytyttäviä sanoja, jotka täyttävät mielemme monilla mielikuvilla. Esimerkiksi Johanneksesta annettu lupaus ja profetia, jonka enkeli Gabriel julisti, näyttivät niiden saamisen aikana hienolta niin luonnollisin kuin uskonkin silmin, mutta entäpä lupauksen ja profetian toteutuminen luonnollisin silmin verrattuna uskon silmiin?

Luonnollisin silmin tarkastellessamme, näemme pappissäätyyn syntyneen miehen, joka kieltäytyi etuoikeudestaan kansansa koulutetussa eliitissä ja ylhäisössä, ja eli köyhän elämän syöden heinäsirkkoja autiomaassa ja pukeutuen kamelinkarvavaatteisiin. Meidän aikaamme tuotuna hän näytti tyypilliseltä katujuopolta tai kerjäläiseltä. Mutta uskon silmin, Hän oli tärkeä ja arvokas suurmies. Luonnollisin silmin hän pilkkasi kansansa ylhäisiä kyykäärmeitten sikiöiksi. Hän oli siis pilkkaaja. Mutta uskon silmin hän puhui totuutta niille, jotka olivat tottuneet kuulemaan mielistelyä. Luonnollisin silmin hän touhusi ja mouhasi lyhyen ajan autiomaassa, päätyen vankilakundiksi ja valtiovallan teloittamaksi, ilman että asiasta nousi edes minkäänlaista selkkausta. Mutta uskon silmin hän teki suuren palveluksen Jumalalle ja ihmiskunnalle, ja oli roolissa, josta Jumala oli puhunut profeettojensa kautta jo useita satoja vuosia aikaisemmin.

Miten erilaiselta voivatkaan näyttää hengelliset asiat, kun niitä katselee luonnollisin silmin tai kun niitä katselee uskon silmin! Tässä meillä oli vain yksi lukuisista esimerkeistä Jumalan miehestä, jolla on suuri tehtävä, mutta joka luonnollisin ja maailmallisin silmin on vain kerjäläinen ja katujuoppo, joka päätyy vankilaan ja pian teloitetaan. Mietinpä vain, että mitähän mahtoivat ajatella hänen vanhempansa ja ystävänsä..

Upotuskaste osana uskoontuloa

2011-03-22T18:49:00.000-07:00

"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."(Mark.16:16)

Kaste on osa uskoontuloa. Se tuntuu tänä päivänä hurjalta ajatukselta, että tulisi aikuisena ihmisenä astella veteen ja tulla upotetuksi sinne kokonaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Näin se kuitenkin on.

Ongelma, mikä meillä on tämän kastekysmyksen taustalla on se, että liian kauan tälle kansalle on opetettu kirkollisesta kasteesta, joka tehdään pienelle vauvalle. Tämä ei kuitenkaan ole kristillinen kaste, vaikka onkin ehkä kirkollinen kaste.

Raamatussa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset ovat saaneet kasteen vasta uskoontultuansa. Yleensä kaste otettiin heti sillä hetkellä, kun ihminen syntyi uudesti Jumalan Hengestä. Kuului nimittäin asiaan, että heti sen jälkeen annettiin mahdollisuus syntyä uudesti myös vedestä. Onhan nimittäin Jeesus sanonut: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh.3:5)

Tänä päivänä kristillinen kaste on kuitenkin iso asia, sillä siinä järkeensä luottamaan opetettu länsimaalainen ihminen joutuu antamaan kehonsa kastettavaksi veteen. On yllättävää, miten voimakkaasti kasteelle meno kaataa järjen päätelmiä ja mielen linnakkeita, jotka ovat nousseet Jumalan tuntemista vastaan. Kastetta voidaan mitätöidä mielessä, ja sanoa, että uskokin riittää, mutta esitän tässä asiassa kysymyksen: Jos kaste todella on mitätön ja vähäpätöinen juttu, niin miksi meidän lihamme ja sielunmaailmamme yrittää niin voimakkaasti nousta sitä vastaan? Onko ehkä niin, että meissä ennen kastetta on jotakin sellaista, joka puhdistuu pois kasteessa ja kaste sitä kautta avaa hengellisissä jonkin paljon syvemmän ulottuvuuden?

Minä väitän, että kasteeseen sisältyy lupaus päästä sisälle Jumalan Valtakuntaan jo tässä ajassa, sillä itse kuulin Pyhän Hengen puhetta korvin kuullen vasta sen jälkeen, kun kävin kasteella.

Jos upotuskaste todella on jonkun mielessä mitätön pikku asia, jota ei tarvitse noudattaa sen "vähäpätöisyyden" vuoksi, niin käännän sen toiseen valoon: miksi olla tekemättä jotakin, mihin Raamattu kehottaa, varsinkin jos kyse on mitättömän pienestä ja vähäpätöisestä asiasta?

Ero kirkkokuntapoliitikolla ja Jumalan miehellä

2011-03-22T18:11:00.000-07:00

"Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"? Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei". Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on"." (2.Kor.1:17-19)

Eräässä tilanteessa, kun Jumala oli saattanut valoon erään työtoverikseni hyväksymäni henkilön osallistumisen panetteluun minua vastaan selkäni takana, antoi Pyhä Henki minulle selkeän kysymyksen ja paikan Raamatusta, jolla voisin koetella kyseisen henkilön, että onko hän todella Jeesuksen Kristuksen apostoli niin kuin väitti, vai onko hän pelkkä kirkkokuntapoliitikko. Jumalan minulle antama koettelemisen tapa oli yhtä selkeä kuin parissa aikaisemmassakin tapauksessa, joiden kautta sain Herralta selkeän tiedon asianlaidan totuudesta ja sitä kautta viisauden toimia oikein.

Pyhä Henki kehotti minua asettamaan tämän henkilön eteen yksinkertaisen kysymyksen, johon hänen olisi vastattava joko "kyllä" tai "ei". Ja tämä kysymys oli: "Haluatko vielä palvella Palavassa Pensaassa sen näyn mukaisesti?" Pyhä Henki kertoi minulle, että tunnistaisin miehen todelliseksi Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, mikäli hän kykenisi vastaamaan kysymykseeni yllä mainitulla selkeällä vastauksella ja Pyhän Hengen antama Raamatun paikka oli juurikin tekstini alussa oleva.

Ollessani rukouksessa ymmärsin hyvin selkeästi Pyhän Hengen sanoman, sillä näin Pyhän Hengen antaman ymmärryksen valossa kirkkokuntapoliitikon ja Jumalan miehen eron olevan siinä, että kirkkokuntapoliitikot aina antavat ympäripyöreitä vastauksia, jotka eivät ole selkeitä kuin Jumalan puhe. Ja tämä johtuu siitä, että heillä on paine miellyttää ihmisiä. He eivät tee niin kuin Jeesus Kristus, jossa tuli "on", vaan he tekevät lihan mukaan sanoen "on" ja "ei".

Oikeastaan tiesinkin jo edeltä, millainen hänen vastauksensa olisi, sillä oltuani Pyhän Hengen läsnäolossa ja otettuani vastaan tämän viisauden kyseisen henkilön koetteluun, ymmärsin Pyhän Hengen tulleen lohduttamaan minua näyttämällä, etten murehtisi liikaa tuon työyhteyden katkeamista.

Kun sitten asetin hänet tuon kysymyksen eteen, vieläpä pyytäen häntä yksiselitteisesti vastaamaan "kyllä" tai "ei" niin helppoon kysymykseen, niin hänen vastauksensa oli täysin mitään sanomaton. Hän kierteli ja kaarteli ja osoitti häilyväisyytensä sillä sekunnilla, jolla avasi suunsa vastatakseen. Onneksi minulla on vielä tallessa kyseinen keskustelu, sillä se käytiin kirjallisesti.

Näin Pyhä Henki antoi minulle tiedon tästä miehestä, ettei hän ole Jeesuksen Kristuksen apostoli, vaikka niin minulle väitti. Ja minä vastasin hänelle lyhyesti: "Minä en luota sinuun."

On ikävää ajatella, että kokonainen uskovien yhteisö Lahdessa on tämän valheapostolin asettamissa siteissä, tietämättä sitä, että jos Jumala alkaa korottaa ketä tahansa heistä todellisessa Valtakunnan työssä, kyseinen henkilö kokee heidät uhkaksi ja käyttäytyy samoin kuin minun kanssani.

Tämä tapaus on myös hyvä esimerkki siitä, miten käytännössä toteutetaan Jumalan tarkoittamaa koettelemista, josta Raamattukin puhuu ja, johon Raamattu kehottaa meitä. Pyhä Henki nimittäin antaa aina erityiset keinot ja viisauden sekä tiedon, miten koetteleminen tulee tehdä.

Jeesus fariseusten tuomioistuimen edessä

2011-03-21T05:38:00.000-07:00

"Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet. Useat kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä... Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?" Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?" Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä". Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan. Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: "Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä poskelle." (Mark.14:55-56, 60-65)

Olen mielenkiinnolla seurannut Palavan Pensaan vastustajien toimintaa, jota on alusta alkaen, tekstistä "Palava Pensasko seurakunta?" värittänyt farisealaisille ominainen, myös Jeesuksen kohtaama tuomarointi.

Aivan kuin yllä olevasta Raamatunkohdasta on nähtävissä, on nähtävissä myös tuon kyseisen tekstin kommentoinnissa sama henki kuin fariseuksilla oli: Todistuksen etsiminen syytetyn tappamiseksi. Tämä on irvikuva oikeusvaltion todellisesta tuomioistuimesta, missä lähtökohta on, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Toisaalta voin itse katsoa Jumalan puoleen ja ymmärtää, että samanlaisen tuomioistuimen nämä Palavaa Pensasta tuominneet ovat puhuneet itselleen viimeiselle tuomiolle, elleivät he tule katumuksen paikalle ennen kuolemaansa.

Samoin fariseusten valheellinen väärän todistuksen antamisen synti on nähtävissä kyseisessä kommentoinnissa, missä he julistivat suoraan valheellista tuomiota ylleni, mutta olen tänä päivänä myös hyvin kiitollinen siitä, että kyse niin Palavan Pensaan kuin minunkin ristissä on vain Jeesuksen seuraamisesta, sillä aivan niin kuin fariseukset tuomitsivat Jeesuksen, niin he tuomitsevat myös Jeesuksen seuraajan. Tässä vain toteutuvat Jeesuksen sanat:
"Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!" (Matt.10:22-25)

Lopulta, kun Jeesus tunnusti kuka oli, ylimmäinen pappi ensimmäisenä johdatti kaikki fariseukset yhdessä julistamaan Jeesukselle kuolemaa. Aivan sama kuvio on nähtävissä myös yllä mainitsemani tekstin kommentoinnin etenemisessä.

Samoin, ylimmäisen papin puhuttua kasvotusten, syyttäjät peittivät Jeesuksen kasvot ja tekivät itsestään anonyymejä Jeesukselle, löivät Hänen peitettyjä kasvojaan ja käskivät Jeesusta pilkallisesti profetoimaan kuka oli lyöjä. Sama toimintatapa toteutuu myös kyseisessä tekstissä anonyymien taholta, jotka yhä edelleen toimivat samoin. Tämä oli ja on heidän käsityksensä oikeudesta.

Kun olen nyt tutiskellut asiaa ja huomaan heidän yhä edelleen jatkavan samalla toiminnalla, ymmärrän todella, että niin Palava Pensas kuin minäkin, olemme oikealla asialla. Sanon teille hyvät lukijat, että Palavan Pensaan vastustajista näette, mitä Palava Pensas tai minä emme edusta. Minun Jeesukseni on oikeudenmukainen, armollinen, rakentava ja rakastava. Minun Jeesukseni ei ole väärämielinen tuomari. Kehoitan, ettette koskaan liity tuohon Palavan Pensaan vastustajien joukkoon, sillä heidän käytöksensä osoittaa, mitä he ovat, ja heidän käytöksensä on vallitsevaa heidän omassa "seurakunnassaan" tai oikeammin sanottuna lahkossaan.

He puhuvat pahoin anonymiteettinsä suojasta, koska heissä ei ole kristittyä kohtaamaan kasvotusten. Haastettaessa raamatulliseen argumentointiin, he eivät kykene vastaamaan haasteeseen, vaan pakenevat pahan puhumiseensa tai lakkaavat kommentoimasta. Heidän tahtonsa on syystä tai toisesta, ettei Jumalan Valtakunnan työ pääsisi etenemään.

Heidän hyökkäyksensä ja pahan puhumisensa todistavat, että minä olen toisenlainen kuin he ja Palava Pensas on toisenlainen kuin he. Jumala toimii avoimesti, mutta käärmeen luonne on toimia piilosta käsin. Niin minäkin toimin avoimesti, mutta he toimivat anonyymeinä piilostaan käsin. Sotilaan ja terroristin erottaa toisistaan se, että sotilas on esivallan edustaja ja pukeutuu siten, että hänet tunnistetaan. Terroristit toimivat piiloistaan käsin ja naamioituneena. Te tiedätte ketkä ovat tunnettuja terrorismin käytöstään, sillä myös he ovat käärmeen vallan alla.

Älkää luottako anonyymien pahoihin puheisiin täällä, sillä te tiedätte myös, että apokryfikirjat eivät saaneet sijaa Raamatussa, koska niiden kirjoittajat olivat anonyymejä. Anonymiteetillä pestään vain kädet omasta vastuusta ihmisten edessä. Onneksi se ei kuitenkaan onnistu Jumalan edessä.

Kun te hyvät lukijat, näette minusta pahoin täällä puhuttavan, niin muistakaa, että myös Jeesus oli vihattu ja Jumalan pilkkaajaksi kutsuttu. Tämä on minun ristini jota olen alkanut kantaa hyvillä mielin, sillä minä tiedän Kuka on sen minulle antanut. Ei kukaan, joka Jeesusta Kristusta seuraa, välty tältä. Pitäkää tekin katseenne Kristuksessa ja juoskaa kohti sitä voittopalkintoa, jonka Hän haluaa teille antaa.

Miten löytää Taivasten Valtakuntaan?

2011-03-19T14:05:00.000-07:00

"Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." (Mark.10:15)

Tämä on sinulle, joka olet Jumalan Valtakunnan kynnyksellä; sinulle, joka olet ikään kuin antanut elämäsi Jeesukselle Kristukselle, mutta et tiedä, uskallatko todella astua eteenpäin; sinulle, joka epäröit uskoasi ja pohdit, oletko todella uskossa. Haluan omistaa nämä sanat sinulle ja antaa sinulle avaimen edessäsi olevaan oveen, jonka takaa aukeaa Jumalan Valtakunnan yliluonnollinen todellisuus, joka on suljettu niiltä, jotka kieltävät Jeesuksen Kristuksen.

Osallisuus Jumalan Valtakunnasta on ihmeellinen. Kun olet siellä, näet yhä, miten maailma pyörii omaa rataansa, mutta maailmanpyörä ei enää hallitse sinua. Jumalan Valtakunnasta osallisena, sinä saat elää maailman keskellä, mutta sinä itse et halua enää elää niin kuin ennen, koska Jumalan Valtakunnassa Jeesus leikkaa sinusta kaikki orjuuden kahleet pois ja sinä vapaudut näkemään todellisuuden. Jumalan Valtakunnassa sinä saat iloita monista kauniista asioista, joita Jumala on luonut, mutta kaikkien ympärilläsi olevien ihmisten keskellä sinä näet syvemmälle; sinä näet pinnan alle. Jumalan Valtakunnassa sinä näet asioiden hengellisen ulottuvuuden, mikä on syvällisempää kuin psykologia ja tiede ylipäänsä koskaan voivat olla. Jumalan Valtakunnassa sinä olet yhteydessä koko maailmankaikkeuden Luojaan, ja kaiken tämän seurauksena sinä saat nähdä Raamatun kaikkine lupauksineen tulevan todeksi elämässäsi ja elämäsi kautta ympärilläsi. Se on niin paljon enemmän kuin "kaksiulotteinen" tavallinen elämä, jota kaikki maailmanpyöräänsä kahlitut ihmiset ympärilläsi elävät.

Sinä voit saavuttaa Jumalan Valtakunnan. Sinun on vain laitettava syrjään "aikuisuutesi", joka on lyöty sinuun maailmanpyörän muottina. "Aikuisuutesi" on joukko kahleita, jotka ympäristö, olosuhteet ja toiset ihmiset ovat sinuun ohjelmoineet. Sinun "järkevyytesi" on iskostettu sinuun länsimaisella ateismilla, joka on pahimman laatuinen uskonto. Se on todellinen lahko, joka on erottanut sinut Elävästä Jumalasta, koska sen lahkon hallitsija ei tahdo sinun saavan Jumalan sinulle tarkoittamaa täyteistä elämää, josta käsin näet, kuulet, maistat, tunnet ja haistat kaiken niin paljon syvemmin kuin maailmanpyörään itsensä kahlinneet sinun ympärilläsi.

Istu alas hetkeksi. Hyväksy lapsi itsessäsi. Jumalalle sinä tulet ikuisesti olemaan Hänen lapsensa. Ota Raamattu käteesi, avaa se ja usko jokainen jae ja sana niin kuin lapsi uskoo. Älä anna "aikuisuutesi" ja niin kutsutun "järkevyytesi" tulla oppimisen, uudistumisen ja hengellisen kasvusi tielle, sillä siinä häviät, sekä sinä että Jumala.

Kyllä.. Jumalan Valtakunta on saavutettavissa jo tässä elämässä. Sinun ei tarvitse odottaa kuolemaasi. Kyse ei ole jostain hämärästä tuonpuoleisesta vaan iankaikkisuudesta, Taivaasta, jonka todellisuus voi olla osa jokaista elämäsi päivää tästä päivästä kaukaiseen tulevaisuuteen.

Miten tunnistaa lain alainen?

2011-03-18T09:29:00.000-07:00

Lain alaisuus on Vanhan liiton elämää ja armon alaisuus on Uuden liiton elämää. On hyvä osata tunnistaa ensiksi itsestään ja sitten myös muista se, että onko se "kristillinen" elämä, mitä elää Vanhan liiton, eli lain alaisuuden elämää, vai onko elämä Uuden liiton elämää, eli Jumalan armon alaista elämää. Miksi se on tärkeää? Koska Uuden liiton elämä johtaa siunauksen alle, kun taas Vanhan liiton elämä johtaa kirouksen alle, sillä yksikään toinen ei voi lakia täyttää kuin Jeesus Kristus. Kaikki muut ovat ja pysyvät lainrikkojina ja turmeltuneina luonnostaan ja ansaitsevat sellaisenaan helvetin tulen.

Oman lain alaisuuden tunnistaminen on todella tärkeää, sillä se kertoo olemmeko kulkemassa kirouksen tietä vai elämään johtavaa siunauksen tietä. Jos tunnistamme itsestämme lain alaisuuden, voimme kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää, että Hän avaa silmämme ja auttaa meitä näkemään niin kuin Hän näkee, jotta pääsisimme lain alta pois.

Avainkysymys, joka peilaa uskomme perustaa, eli sitä, perustuuko uskomme lain noudattamiseen vai Jeesuksen Kristuksen ristin työhön on seuraava:

Pidänkö jotain syntiä pahempana kuin jotain toista?

Jos vastaat "kyllä", katselet kristillistä elämää Mooseksen lain näkökulmasta. Silloin suhtaudut niin kuin Mooseksen laki suhtautui erilaisiin synteihin: Toisesta synnistä riittää maksuksi pienempi uhri ja toisesta taas tarvitaan suurempi uhri, ja sitten on vielä se kategoria, että maksuksi kelpaa vain kuolema. Jos vastasit "kyllä", sinä olet parhaillasi tuomitsemassa itsesi kuolemansynnin tekijäksi, sillä lainalaisuus johtaa sinut ennemmin tai myöhemmin kuolemansyntiin. (Gal.3:10) Silloin sinun on syytä tehdä parannus ja kääntyä pois kulkemaltasi tieltä.

Jos taas vastasit "en", näet asiat niin kuin Jumala näkee Uudessa liitossa. Sillä Raamattu sanoo, että rikkoessaan yhden lain kohdan, ihminen rikkoo koko lain ja on silloin tehnyt kaikki mahdolliset synnit, sillä Jumala ei erottele syntiä toisesta, vaan näkee vain lainrikkojan. (Jaak.2:10) Jos olet tällä paikalla, kuljet Uudessa liitossa, eikä vanhurskautesi perustu lakiin vaan Jumalan armoon. Tämä on Elämän tie.

Pyhän Hengen pilkka

2011-03-17T02:05:00.000-07:00

"Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki"." (Mark.3:28-30)

On kamalaa ajatella, miten Jeesus tässä tuomitsi ne ihmiset, jotka tietämättään ja tiedostamattaan pilkkasivat Hänen sisällään olevaa Jumalan Henkeä Beelsebuliksi ja väittivät Hänen toimivan saastaisesta hengestä käsin. He siis kutsuivat Pyhää Henkeä saastaiseksi. Eikä Jeesus lukenut heille pelastukseksi edes sitä, etteivät tienneet, mitä tekivät. Pyhän Hengen pilkka oli siis tiedostamatonta syntiä, josta seuraa sama kohtalo kuin tietoisesti tehdystä synnistä.

Olen itse törmännyt vastaavaan käytökseen omissa vaiheissani viimeisen kahdeksan kuukauden sisällä ja koen velvollisuudekseni Jumalan edessä kohdata nämä selkäni takana minussa olevaa Pyhää Henkeä ja Hänen hedelmäänsä pilkanneet ihmiset, sillä he ovat Jeesuksen sanojen mukaan tehneet iankaikkisen synnin, jota ei anteeksi saada. Rakkaus minussa pakottaa kohtaamaan heidät ja tarjoamaan mahdollisuutta parannuksen tekoon, jos Jumala sittenkin olisi vielä heille armollinen ja antaisi anteeksi, sillä sanoihan Jumala Mooseksellekin, että Hän tuhoaa koko Israelin, mutta tekee Mooseksesta uuden kansan itselleen, ja silti pyörsi päätöksensä vastauksena Mooseksen esirukoukseen ja anomuksiin. (4.Moos.14:11-20)

Ensimmäinen aviovuosi

2011-03-16T05:34:00.000-07:00

"Jos mies on vastikään mennyt naimisiin, hänen ei tarvitse lähteä sotaan eikä häntä saa kutsua muuhunkaan palvelukseen. Hän saa vuoden ajan olla vapaa ja pysyä kotona vaimonsa ilona." (5.Moos.24:5)

Raamattu kehottaa avioparia pyhittämään ensimmäisen aviovuotensa avioliitolle. Ensimmäisen aviovuoden aikana aviopari kasvaa yhteen kaikkein nopeimmin ja muodostaa kotiinsa Jumalan järjestyksen mukaisen elämänrytmin. Aviopari tulee yhdeksi lihaksi, hioutuu yhteen sielunelämän alueilla ja kaikkein tärkeimpänä, aviopari kasvaa hangellisesti yhteen. Puolisoilla on aikaa jakaa ajatuksia ja oppia etsimään Jumalan kasvoja yhdessä, sillä tämä hengellinen yhteys, joka heillä on keskenään, levittää tuoksuaan avioparin läheisiin ja yhä edelleen koko seurakuntaruumiiseen.

Ensimmäiseen aviovuoteen kuuluu myös monenlaista parantumista aikaisemmista elämänvaiheista Jumalan yhdistäessä puolisoita toisiinsa ja häivyttäessä pimeyttä heidän väliltään taivaallisella valollaan ja läsnäolollaan.

Jumalan tavoite ensimmäiselle aviovuodelle on yhdistää puolisot, jotta he voivat ottaa vastaan Jumalan heille antaman näyn ja suunnan ja ensimmäisen vuotensa jälkeen alkaa palvella yhdessä niissä askelissa, jotka Jumala heille ensimmäisen aviovuoden aikana osoittaa. Ensimmäinen aviovuosi myös rakentaa aviopuolisoille ikään kuin yhteisen Jumalan sota-asun, jonka avulla he kestävät yhteen kiinnittyneinä ja toistensa selustoja suojaten vihollisen kovat hyökkäykset heitä vastaan, kun he lepovuotensa jälkeen aloittavat täysin voimin Jumalan Valtakunnan työn.

Oppeja ohi Raamatun 1

2011-03-07T00:49:00.001-08:00

Niin kuin tuossa jokin aika takaperin mainitsin, olen rukoillut, että Jumala muistuttaisi vanhoista jo esiintyvistä, sekä näyttäisi myös uusia harhaan johtavia oppeja, joita uskovien keskuudessa vilisee. Nyt, kun näitä on alkanut tulla, olen päättänyt aloittaa sarjan nimeltä "Oppeja ohi Raamatun". Vaikka muutaman harhan olenkin jo aikaisemmin valoon tuonut, niin tämän lasken nyt ensimmäiseksi tämän sarjan tuotokseksi. Tästä ensimmäisestä osasta saatte, hyvät lukijat kiittää "Usko Polosena" esiintynyttä kommentoijaa, joka toimi Jumalan rukousvastauksen välikappaleena vaimoni blogissa tekstissä "Lakia ja armoa - lyhyt oppimäärä".

Olen törmännyt monilla elämän alueilla tähän samaiseen teologiaan, jota Usko Polonen edustaa väittäessään, että "Koska Jumala on puolustajani, minun ei tarvitse itse puolustaa itseäni". Onhan kerrassaan hupaisa teologia, koska sehän tarkoittaisi alla olevissa Raamatun esimerkeissä seuraavaa:
1. Jumala ei ollut kuningas Daavidin puolustaja, koska hän tarttui aseisiin ja puolusti itse itseään vihollisiaan vastaan, tai Jumala ei taistellut Daavidin puolella, koska hän itse tarttui linkoon taistellessaan Goljatia vastaan.
2. Jumala ei ollut Nehemian puolustaja, koska hän väkensä kanssa puolusti aseisiin tarttumalla itse itseään Jerusalemia jälleenrakentaessaan.
3. Jumala ei ollut Paavalin puolustaja, koska hän puolusti itseään kirjeissään niitä vastaan, jotka vainosivat ja panettelivat häntä.
4. Isä Jumala ei ollut Jeesuksen puolustaja, koska Hän puolustautui palvelutyönsä ajasta suurimman osan Saatanaa vastaan ja fariseuksia vastaan, eikä pysynyt hiljaa.

Tämä sama Raamatun ohi menevä logiikka esiintyy kätkettynä vaikuttimena monissa tekemättä jätetyissä asioissa. Jossain joku samaan, ohi Raamatun menevään ylihengellisyyteen vedoten toteaa työkkärin tädille, että ”Ei minun tarvitse hakea töitä, koska Jumala antaa minulle töitä”, ja perustelee sillä jäämisensä kotiin makaamaan ja elämään valtion varoilla.

Joku samalla logiikalla sanoo, että ”Ei minun tarvitse rukoilla, koska Henki rukoilee koko ajan.” No miksihän Raamattu kehottaa meitä sitten rukoilemaan? Tämä ylihengellisyys johtaa logiikallaan ajatukseen, ettei meidän pidä evankelioida, koska muuten Jumala ei evankelioi!

Raamattua pitää tulkita kokonaisuutena, eikä sieltä täältä tehdä jotain yksittäisiä päätelmiä, jotka eivät Raamatun kokonaisuuden valossa ole kestäviä.

Kristityn tie tarkoittaa kulkemista yhdessä Jumalan kanssa. Kumpikin osapuoli tekee oman tehtävänsä, niin kristitty kuin Jumalakin. Tämä on hyvin perustavanlaatuinen totuus. Tähän liittyy myös hyvä vitsi, missä Daavid rukoili Jumalalta lottovoittoa, ja kun sitä ei alkanut kuulua, hän osoitti syyttävän sormensa Jumalaan, joka tähän syytökseen vastasi kysyen ”Voisitko, Daavid, täyttää lottokupongin?”

Jos Jumala ei tarvitse tekojamme, niin miksi Daavid sitten sanoi: "Jumala on murtanut viholliseni minun kädelläni, niinkuin vedet murtavat". (1.Aik.14:11)

Rakkaat vastauskoontulleet! Älkää taipuko tällaisten valheopetusten mukaan, vaan jättäkää vain sellaiset asiat pelkästään Jumalan hoidettavaksi, joihin ette itse voi vaikuttaa. Muissa asioissa tehkää parhaanne omin käsinenne ja Jeesus tekee yhdessä teidän kanssanne.

Millainen on hyvä neuvonantaja?

2011-03-02T00:54:00.000-08:00

"Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen." (Snl.11:14)
"Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajain runsaus tuo menestyksen." (Snl.24:6)

Otan tämän aiheen nyt käsittelyyn osittain viitaten erääseen aikaisemmin käymääni keskusteluun tässä blogissa. Jos Raamattua lukee vain kirjaimen valossa, näistäkin Salomon viisaista sananlaskuista saa helposti käsityksen, että neuvojia tarvitaan runsaasti. Kuitenkin on kovin yksioikoista ajatella näin yksinkertaisesti ja ilman ymmärrystä sodankäynnistä ja kuninkaallisen neuvonantajan historiallisesta roolista.

Uskovaisten keskellä harvat uskaltavat käydä toimeen käsiksi, mutta monet ovat ahkeria sivusta huutamaan neuvoja, ja mielellään vielä nimettömänä ja vastuusta vapaana. Tämä ei kuitenkaan ole sitä neuvonantajuutta, mitä Salomo kiittää.

Palvelutyön tekijänä on syytä tietää, ketkä ovat ne oikeat neuvonantajat, joita kannattaa kuunnella. Ei nimittäin pelkkä runsaus ole vastaus, vaan HYVIEN neuvonantajien runsaus on menestystekijä. Olihan Joosafatillakin 400 neuvojaa, mutta vain yksi joka neuvoi toisin kuin nämä muut 400. (1.Kun.22:6-7)

Neuvoa antava viisaus on myös historiallisella kuninkaallisen neuvonantajan roolilla. He nimittäin olivat vastuussa neuvoistaan, toisin kuin suurin osa uskovista tai muista sivusta neuvojista. Näin on ollut keskiajalla kaikkialla, Euroopassa, Lähi-Idässä, Japanissa jne. Japanissa jopa niin, että vääräksi osoittautuneen neuvon antajaa käskettiin tappaa itsensä niin sanotulla seppukulla, kunniaitsemurhalla, jolla hän sai sitten kantaa vastuunsa ja jopa pelastaa kunniansa. Raamatussakin profeetat toimivat -niin kuin olen aikaisemminkin opettanut- neuvonantajina kuninkaille. Väärä profeetta oli se, jonka profetia ja sen kautta annettu neuvo osoittautui vääräksi ja sellainen on Mooseksen lain mukaan ansainnut kuolemantuomion. Myös Uuden liiton aikana johtajalla on oltava itsellään profetaalisuutta tai hänen on syytä olla profeettojen ympäröimä.

Viitaten kuninkaallisten neuvonantajien historialliseen rooliin, kuuntelemisen arvoinen neuvonantaja on seuraavanlainen:

1. Hän on talon sisältä.
2. Tunnet hänet.
3. Hänellä on työkokemusta kyseisessä palvelutyössä.
4. Hän tarkastelee asioita riittävän laaja-alaisesti.
5. Hän julkisesti tunnustaa olevansa neuvonantaja ennen kuin hänen neuvomaansa toimeen on ryhdytty.
6. Hän on valmis itse ryhtymään ehdottamansa toimen johtajaksi, jos hänen osaamisensa riittää.
7. Toimen epäonnistuessa hän on asemassa, missä myös itse kärsii, eli kantaa vastuunsa.

On tärkeää erottaa neuvonantajan ja arvostelijan roolit. Arvostelija ei ole neuvonantaja. Hän voi olla kuka tahansa. Häntä voi kuunnella, jos hyväksi sen kokee. Arvostelija ei kuitenkaan ole koskaan mukana työn teossa ja rakentamisessa ja siksi arvostelija on arvottomampi kuin neuvonantaja.

Tällaisia ovat ne neuvonantajat, joista Salomo puhui, jotka tuovat menestyksen.

Tekeminen vai tekemättömyys?

2011-03-02T00:05:00.000-08:00

Kuusi vuotta uskovaisten parissa on opettanut minut ymmärtämään, miksi evankeliumi tahmaa Suomen kamaralla. On nimittäin valloillaan sellainen ilmapiiri, että Sanan tekijät tuomitaan, mutta Sanaa tekemättömät ei. Vakavat kasvot ja matala äänenpaino korostavat varoitusta, jota "rakkaudelliseksi kehoitukseksi" kutsutaan: "Jokainen joutuu teoistaan tilille". Mutta onko Jeesuksen tie sittenkään, että "Tekemättömät olkoon autuaat"?

"Katsotaanpa, mistä näkökulmasta Jumala asioita oikeasti tarkastelee:
Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt.25:33-46)

Jeesuksen koko elämä ja palvelutyö oli tekemistä ja esimerkin näyttämistä. Hän ei istunut aloillaan vaan esimerkillään ja opetuksillaan korosti juurikin tekojen tärkeyttä ja paheksui tekemättä jättämistä. Hän ei ollut passiivinen ja aloillaan makaava, vaan eteenpäin menevä, sillä sellainen on Jumalan luonne. Jumala ei jää kiinni menneisiin, ei perinnäissääntöihin ja totuttuihin tapoihin vaan Jumala on dynaaminen ja tulevaisuuteen suuntautunut. Siinä on profetian voima! Jumalan voima! Missä tämä Jumalan voima on kirkkokunnista, jotka ovat kaavoihinsa kangistuneet?

Esimerkeissään, kuten yllä ja myös vertauksessaan lähimmäisen roolista (Luuk.10:30-37) tai palvelijoille annetuista leivisköistä (Matt.25:14-27), Jeesus puhuu arvostaen niistä, jotka tekevät, mutta paheksuu niitä, jotka eivät tee. Tämä soveltuu kaikkeen elämän ja evankeliumin saralla. Sanan tekeminen on pääasia. Tekemättömyys on pahempaa kuin tekeminen. Siksipä ennemmin tulisi sanoa: "Jokainen joutuu tilille tekemättömyydestään".

Tekemisessä on hengellisen periaatteen kautta siunaus. Siksi työelämässäkään ei menesty pitkässä juoksussa organisaatio, jossa on valloillaan ajatus "Parempi, ettei tehdä mitään niin ei satu mitään".

Vaikuttaako Jumala tahtomista?

2011-03-01T01:37:00.000-08:00

"Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." (Fil.2:13)

Monesti me uskovat vetoamme Jumalan vastuuseen vaikuttaa tahtoomme ja tekemiseemme. Sillä varjolla heittäydymme välinpitämättömyyteen Jumalan Valtakunnan asioissa. Toteamme yliolkaisesti, että "Jumala nyt vain ei ole vaikuttanut minussa halua evankelioida" tai "Kyllä minä sitten palvelen Jumalaa, kun Hän vaikuttaa minussa tahdon siihen". Tämä mentaliteetti ei ota huomioon sitä, että elämässä ei ole kyse jostain Jumalan määrittämästä kohtalosta, jonka pyörteissä ihminen on vain ajopuu. Kulkeminen Jeesuksen kanssa on kulkemista yhdessä Hänen kanssaan. Se on kahdenkeskeinen sopimus, jossa kumpikin osapuoli tekee, mitä sopimuksessa on sovittu. Kumpikin osapuoli kantaa kortensa kekoon. Ei ole lottovoittoa ilman lottoamista.

Meidän ajatuksemme ulottuu tässäkin asiassa helposti vain sille tasolle, että me toteamme jonkun asian epämielekkääksi tai epämiellyttäväksi ja sanomme vain "Jeesus ei vaikuta minussa tahtomista! En tee!", "Jeesus ei vaikuta minussa tahtomista! En halaa kuolaavaa ja yksinäisyyttään itkevää juoppoa!". Näin pitkälle meidän näkökykymme tässä asiassa kantaa.

Mitä, jos Mooses olisi kieltäytynyt, tai Jeremia, tai Pietari, Johannes, Paavali, joista toiset teloitettiin, toiset keitettiin öljyssä? Joonan tarina antanee vastauksen. Joskus Jumala avaa meille ovia, jotka Hän vahvistaa osoittamalla, että avatusta ovesta toivotetaan rauhaa (Luuk.9:5, Matt.10:12-14). Me voimme silti kieltäytyä, ja todeta että talossa on likaa ja se ei tunnu mukavalta majapaikalta. Sitten emme astu sisään, vaan toteamme, ettei Jumala antanut meille tahtoa ja tekemistä. Asia ei kuitenkaan ole näin! Jumala yritti kyllä vaikuttaa tahtoon ja tekemiseen hyvällä; tuolla rauhantoivotuksella, joka talosta annettiin. Jos se ei vaikuttanut meissä tahtomista ja tekemistä, niin Jumala vaikuttaa sitä toisilla tavoin. Joonan tapauksessa tarvittiin kolme päivää kalan vatsassa. Onko Jumala sitten pakottaja? Eihän pakottava Jumala voi olla hyvä Jumala!? Kyllä voi olla.

Jumalan hyvä tahto paljastuu aina sen koulun jälkeen, johon Hän meidät laittaa. Kuuliaisuus tuo palkan palvelijalle. Ongelma, miksi emme näe Jumalan hyvää tahtoa vaikeuksien keskellä, on usein se, ettemme tiedä, mitä Jumala yrittää meille opettaa. Sitä emme voi myöskään tietää ennen kuin astumme Hänen osoittamalleen opin tielle. Niinpä siis lopulta ainoa, mitä voimme tehdä, on uskoa ja luottaa Jeesukseen. (Hebr.11:1)

Voi teitä veljenmurhaajat!

2011-02-27T11:49:00.000-08:00

"Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta." (Room.14:13)

Voi teitä uskovat, jotka Jeesuksen nimeä tunnustatte, mutta läheistänne panettelette ja loukkauskivellä aiheutatte hänelle langetuksen! Te olette Saatanan apumiehiä ja kätyreitä ja loukkauksillanne, kirouksillanne avaatte henkivalloille oven murtamanne läheisen elämään! Viimeisenä päivänä teidät laitetaan teostanne tilille! Ei mikään jää Herralta näkemättä, eikä Hän ole sokea pimeyden teoille, joilla olette Saatanaa palvelleet!

Jerusalemin tuho

2011-02-18T05:16:00.000-08:00

"Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." (Luuk.19:41-46)
"Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta." (Matt.24:1-2)

Minua ihmetyttää suuresti, miten tiedemaailman ihmiset eivät näe silmiensä alla olevan historiallisen todistusaineiston osoittavan sitä yliluonnollista tulevaisuuden ennaltanäkemistä, jolla Jeesus osoitti olevansa Jumalan Poika ja ennustavansa tulevia tapahtumia sen mukaan, mitä Taivaallinen Isä Hänelle ilmoitti. Nimittäin Raamattu on historiallinen lähde siinä, missä on Flavius Josefuksenkin "Juutalaissodan historia". Antikristilliset tiedemiehet väittävät olevansa objektiivisia ja silti heidän toimintansa osoittaa heidän toimivan subjektiivisesti Raamattua vastaan, hyläten sen yhtenä historiallisena todisteena Jumalan toiminnasta maan päällä. Kuitenkin Josefuksen kirjaan he suhtautuvat hyväksyvämmin, vaikka siinäkin on heidän silmiensä eteen julki tuotu profetian todellisuus ja paikkansapitävyys, ei pelkästään Jeesuksen n. 37 vuotta ennen Jerusalemin tuhoa profetoima Jerusalemin tuhon tapahtuma, vaan myös Josefuksen itsensä profetoima tulevien keisarien valtaan nousu kahdelle sukupolvelle, jonka hän kertoi Jumalan hänelle ilmoittaneen. Historia julistaa Jumalan olemassaoloa, mutta maailma ei suostu sen todistusta uskomaan. Esimerkkejä on niin monia, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Jos tiedemiehet tutkisivat tätä objektiivisesti, he eivät voisi kuin todeta, että Jumala on olemassa.

On ollut rajua lukea sitä, miten tuo juutalaisen kansan hajoaminen kaikkiin ilmansuuntiin tapahtui, ja ennen kaikkea sitä, miten roomalaisten ylipäällikön Vespasianuksenkin silmin tuo mahtava ja paksuilla, lähes valloittamattomilla muureilla suojattu, Jumalan silmäteränä oleva paikka maanpäällä joutui roomalaisten tuhoamaksi, tai oikeastaanhan sen tuhosi juutalaiset itse. Nimittäin Jerusalem luhistui siten, että se oli täynnä kilpailevia juutalaislahkoja, jotka hallitsivat sitä tyranninomaisesti ja sotivat keskenään, jopa vielä silloinkin, kun roomalaiset jo alkoivat piirittää sitä. Josefus kertoo lukemattomin esimerkein, kuinka näihin kilpaileviin lahkoihin kuulumattomat ihmiset näkivät paremmaksi antautua roomalaisten käsiin kuin kuolla näiden lahkojen käsiin. Niin raadollista oli näiden lahkojen toiminta maanmiehiään kohtaan.

Mutta erityisen mielenkiintoisina pidän niitä ennusmerkkejä, joista Josefus ja Tacituskin todistavat historioissaan, ja jotka todistavat Jumalan olemassaolosta niin selvästi, että oikeasti objektiivinen tutkija ja tiedemies kääntyisi Raamatun puoleen nähdessään, miten heidän luotettavina pitämänsä historian lähteet todistavat sen Jumalan olemassaolosta, josta heidän epäluotettavana pitämänsä historian lähde: Raamattu todistaa. Kunnioituksesta Josefusta kohtaan, kirjoitan tähän katkelman suoraan näistä ennusmerkeistä, niin että asiasta kiinnostuneet saavat heti tutustua niihin:

"Aivan kuin salaman lyöminä ja ilman silmiä ja järkeä he olivat kuulematta Jumalan antamia varoituksia. Yksi sellainen saatiin, kun kaupungin ylle ilmaantui miekan muotoinen tähti ja komeetta, joka vuoden ajan pysyi paikallaan. Sellainen oli myös silloin, kun ennen kapinaan ja sotaan johtanutta liikehdintää kansa kokoontui happamattoman leivän juhlaan Ksanthikos-kuun kahdeksantena päivänä (v.66 jKr). Yöllä yhdeksännen tunnin vaiheilla alttarin ja temppelin yllä säteili niin kirkas valo, että näytti siltä kuin olisi ollut valoisa päivä. Sitä kesti puoli tuntia. Asiaa tuntemattomien mielestä tämä näytti hyvältä enteeltä, mutta pyhien kirjoitusten tuntijat arvioivat heti sen merkitsevän sitä, mitä sitten tapahtuikin. Saman juhlan aikana eräs lehmä, jota vietiin uhrattavaksi, synnytti lampaan keskellä temppeliä. Sisemmän alueen itäportti oli pronssia ja lisäksi erittäin painava. Kaksikymmentä miestä pystyi iltaisin vain vaivoin sulkemaan sen. Se oli lukittu rautaisilla palkeilla. Ja siinä oli yhdestä kivestä tehtyyn kynnykseen pystysuoraan syvälle upotettu salpa. Tämän portin nähtiin yöllä kuudennen tunnin aikaan avautuvan itsestään. Temppelin vartijat juoksivat vartiopäällikön luo kertomaan asiasta. Tultuaan paikalle hän pystyi suurin ponnistuksin sulkemaan sen. Jälleen asiaa tuntemattomista tämä näytti hyvältä enteeltä; sen mukaan Jumala oli aukaissut siunauksen portit. Mutta viisaat tajusivat tämän merkitsevän, että temppelin turvallisuus raukenisi itsestään ja portti avautuisi viholliselle lahjaksi. He selittivät keskuudessaan sen selväksi tuhon merkiksi.
Juhlan jälkeen, vain muutamia päiviä myöhemmin, 21. päivänä Artemisios-kuuta esiintyi salaperäinen tuskin uskottava ilmiö. Se mitä nyt aion kertoa, voisi, niin uskon, näyttää ehkä tekaistulta tarinalta, elleivät siitä olisi kertoneet myös silminnäkijät ja elleivät sitä seuranneet kärsimykset olisi olleet ennusmerkkien mukaisia. Ennen auringonlaskua oli nimittäin koko maassa havaittavissa taivaan ilmiöitä, vaunuja ja aseistettuja sotajoukkoja, jotka työntyivät pilvien lävitse ja ympäröivät kaupunkeja. Kun papit helluntaiksi nimitetyn juhlan aikana tulivat yöllä sisemmälle temppelialueelle suorittaakseen tapansa mukaan pyhää palvelustaan, he olivat kertomansa mukaan ensin havainneet melua ja liikettä ja sen jälkeen kuulleet monesta suusta lähtevän äänen: "Me olemme lähtemässä täältä pois." Näitäkin kauheampaa oli seuraava: Neljä vuotta ennen sotaa, milloin kaupunki nautti mitä suurimmissa määrin rauhasta ja hyvinvoinnista, tuli eräs sivistymätön maalaismies Jeesus Ananiaanpoika juhlaan, jossa kaikkien oli tapana rakentaa maja Jumalalle. Hän meni temppeliin ja alkoi äkkiä huutaa: "Ääni kuuluu idästä,ääni kuuluu lännestä, ääni kuuluu kaikista ilmansuunnista, ääni Jerusalemia ja temppeliä vastaan, ääni ylkiä ja morsiamia vastaan ja koko kansaa vastaan!" Niin hän kulki ympäriinsä pitkin kaikkia kujia päivin ja öin. Jotkut johtavista kansalaisista, joita tämä huuto ärsytti, ottivat miehen kiinni ja pahoinpitelivät häntä monin lyönnein, mutta hän ei päästänyt ääntäkään, ei omaksi puolustuksekseen eikä lyöjiään vastaan. Kuitenkin hän jatkoi huutelemista entiseen tapaansa. Silloin johtomiehet arvelivat, että häntä ajaa eteenpäin yliluonnollinen voima, niin kuin asia olikin. Ja he veivät hänet Rooman prokuraattorin eteen. Vaikka häntä siellä ruoskittiin luita myöten, hän ei anonut armoa eikä valittanut, vaan mitä tuskaisimmalla äänellä, jonka vain saattoi suustaan päästää, hän vastasi jokaiseen iskuun: "Voi sinua, Jerusalem!" (Omana tiivistyksenä: Mies ei vastannut mihinkään kysymyksiin, joten lopulta häntä pidettiin hulluna)
Koko aikana aina sodan alkamiseen asti hän ei lähestynyt ketään kansalaista. Eikä hänen nähty puhuvan kenenkään kanssa, vaan joka päivä hän huusi valitustaan kuin opeteltua rukousta toistaen: "Voi sinua, Jerusalem!" Hän ei kuitenkaan kironnut ketään niistä, jotka löivät häntä päivittäin eikä siunannut ketään niistä, jotka antoivat hänelle ruokaa, vaan ainoana vastauksena kaikille hänellä oli tuo kaamea huuto. Eniten hän kuitenkin huusi juhlapäivinä. Tätä hän teki seitsemän vuotta ja viisi kuukautta lakkaamatta. Hänen äänensä ei heikentynyt, eikä hän väsynyt, ei ennen piiritystä. Vasta silloin hän pääsi rauhaan, kun näki ennustuksensa käyvän toteen. Kulkiessaan ympäriinsä hän huusi kimeällä äänellä muurilta alas: "Ja vielä kerran, voi kaupunkia ja kansaa ja temppeliä!" ja lisäsi lopuksi: "Ja voi minuakin!" Silloin lensi kivi heittokoneesta, iskeytyi häneen ja tappoi hänet siihen paikkaan. Hänen henkensä lähti noiden huutojensa vielä kuuluessa hänen huuliltaan."

Näillä ja monilla muilla merkeillä Jumala ilmoitti Jerusalemin tuhosta sen lähestyessä. Mutta tästä kaikesta ennusti ja profetoi Jeesus Kristus melkein 40 vuotta aikaisemmin. Sen minkä Jumala ilmoittaa, Hän myös toteuttaa. Jerusalemin temppelistä ei jäänyt jäljelle kiveä kiven päälle. Näin arkeologia todistaa Raamatun ilmoituksen puolesta tiedemiesten silmien edessä, mutta he ovat niin "objektiivisia", etteivät usko edes historiallista todistusaineistoa sen puhuessa Jumalan puolesta.

Hän toteuttaa myös sen, minkä on sanonut:
"On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta." (1.Piet.4:17)

INRI

2011-02-16T12:41:00.000-08:00

Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas'." (Joh.19:19-21)

Kun katselemme joissakin kirkoissa alttarin takana näkyvää ristiä, jonka yläsakaraan on kaiverrettu nämä neljä kirjainta: "INRI"(Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum), me harvemmin pysähdymme pohtimaan sen taustaa, josta yllä oleva Raamatun katkelma kertoo. On ihmeellistä ajatella, että Jeesus Kristus tuli asettamaan Uuden liiton, joka olisi kevyempi Jumalan valitulle kansalle, juutalaisille, mutta tämä kansa, jolle Jumala sanoman ensimmäisenä halusi lähettää, kieltäytyi vastaanottamasta sitä. Ja tämän inhimillisen torjunnan taustalla olivat papit; fariseukset ja saddukeukset. Nämä valitun kansan uskonnolliset johtajat, jotka eivät halunneet lampaidensa tulevan huojennetuiksi, vaikuttivat toiminnallaan ja päätöksillään juutalaisen kansan surulliseen kohtaloon roomalaisten käsissä, keskiajalla ja Natsi-Saksan aikana, sillä heidän torjuva päätöksensä torjui heidän Suojelijansa, Kaikkivaltiaan Jumalan käden, koska he torjuivat Jeesuksen, Jumalan Pojan. Samoin myös tänä päivänä ei kenelläkään ole yhteyttä Jumalaan ilman sydämen uskoa Jeesukseen Kristukseen.

Meitä voi ihmetyttää, miksi fariseukset halusivat niin kovin, että Jeesuksen ristissä olevassa tekstissä lukisi "Minä olen juutalaisten kuningas" sen sijaan, että siinä luki, minkä Pilatus oli antanut siihen kirjoittaa? Tässä tapahtui, että Jumala vaikutti asioiden kulkuun niin, että vielä viimeisellä hetkellä, Jeesuksen roikkuessa ristillä, Jumala ilmoitti fariseuksille, Jumalan valitun kansan johtajille Jeesuksen todella olevan heidän Kuninkaansa, kun taas fariseukset halusivat, että ihmisjoukot ajattelisivat Jeesuksen kuolleen Jumalan rangaistuksesta, sillä heidän ajatuksensa oli ihmisjoukkojen manipuloimisessa oman valta-asemansa säilyttämiseksi. Mutta totuus tuli heille ilmoitetuksi niiden kautta, jotka myöhemmin ottivat Jeesuksen vastaan ja Kaikkivaltiaan Jumalan Suojelijakseen, nimittäin pakanakansalta.

Me tämän päivän kristityt emme ole lainkaan viisaampia kuin tuon ajan juutalaiset. Meidän ajatuksemme pyörivät siinä, kuka on vanhin, ja kenellä on korkein virka, kuka on oikea apostoli ja ken on väärä jne. Me rakennamme samanlaisia uskonnollispoliittisia lahkoja kuin saddukeukset ja fariseukset tajuamatta, että juuri sisäinen lahkoutuminen johtajistossa heijastui kansaan ja riitautti valtakunnan hajottaen juutalaiset ympäriinsä heidän koettuaan ensin kamalan kohtalon Juutalaissodassa ensimmäisellä vuosisadalla jKr.

Tämä meidän käytöksemme on maailman silmissä yhtä pikkusieluista kuin koko Suomen kansan silmissä olisi mikkeliläisten valitus, jos he vaatisivat Savon sanomien etusivulle uuden otsikon vanhan "Janne juvalainen, mikkeliläisten pormestari"-tilalle. Maailman ihmisiä ei kiinnosta, kuka on apostoli, vaan heitä kiinnostaa Elävä Jumala. Tämä sama maailman ihmisten vilpittömyys on myös vastauskoontulleissa, jotka eivät ole vielä nähneet kirkkokuntien ja muiden lahkojen todellista tilaa: ahdasmielistä ummehtuneisuutta, jonka on aiheuttanut seisova vesi.

Avioliitto on pyhä

2011-02-13T17:06:00.000-08:00

"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin." (Matt.5:32)

Ajatelkaa miehet ja naiset! Näin on Jeesus sanonut. Ei avioliittoa saa murtaa muun kuin huoruuden tähden. Siksi te kaikki miehet tai naiset, jotka siitä pidätte, voitte vaikka päivittäin loukata sanoillanne sielunne kyllyydestä puolisoanne ja tuhota hänet henkisesti tai vaikkapa mielenne mukaan repiä puolisoltanne hiuksia tupoittain päästä ja hakata puolisoanne nyrkillä niin, että hän itkeä nyyhkyttää huoneen nurkassa verta vuotaen. Ruoka-aikaan voitte ottaa silitysraudan ja polttaa puolisonne selkänahkaa antaen suloisen pekonin tuoksun täyttää kotinne rakkaudelliset huoneet. Sillä vain huoruuden tähden on puolisollanne lupa Jumalalta erota teistä. Vältätte vain huoruutta ja siinä kaikki. Sillä muut syyt ovat Jumalan lain rikkomista ja jos puolisonne ottaa teistä eron vain päivittäisten pahoinpitelyiden vuoksi, lankeaa hänen ylleen Jumalan kirous tästä laittomuudesta. Tätähän Jeesus tarkoitti, eikö?

Vai onko asia sittenkään näin?

Miksi Saatana saa valloittaa Suomea?

2011-02-11T09:38:00.000-08:00

"Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt." (Joh.17:20-21)

Uskovat usein kauhistelevat, että miksi Suomessa leviävät kulovalkean tavoin sellaiset saatanalliset ilmiöt kuin New Age, uuspakanuus, shamanismi, äiti maa-kultti jne. Lintuperspektiivistä asian näkee helposti. Meillä on kirkkokunnat ja muut toisistaan erkaantuneet "kristilliset" lahkot, joita toisistaan erottavat maailmallinen vallanhalu ja mammona. Tämä on ylläolevaa Jeesuksen ylimmäispapillista rukousta vastaan. Tätä on vaikea nähdä, jos on osallinen kirkkokunnallisesta tai muusta lahkolaisesta hapatteesta, mutta etäältä tämä tulee hyvin selväksi: Kyseinen hajaannus ja eriseuraisuus (Gal.5:20) on lihan teko, joka antaa laillisen oikeuden Saatanalle Suomen maaperään.

Kirkkokuntiin ja muihin lahkoihin hajaantuminen on myös johtanut siihen, että Jeesus Kristus, kristinusko, kristillisyys ja kristityt ovat menettäneet uskottavuutensa jumalallisen rakkauden lähettiläinä maailman keskellä. Siksi maailman ihmiset kääntyvät etsimään Jumalan täyteyttä elämäänsä muualta. On nimittäin niin, että puheet yksistään eivät maailman keskellä riitä, vaan on nähtävä LOPULLISEN, EI PROJEKTINOMAISEN yhteyden tekoja.

Sekä minä, että vaimoni muistamme hyvin aivan juuri uskoontulomme jälkeen ihmetelleemme sitä, että miksi meillä on näitä toisistaan erillisiä järjestelmiä? Se ei vain mahtunut siihen putipuhtaaseen ja ymmärtämättömään Pyhän Hengen elävöittämään mieleen. Kysymyksen asettajana oli Jeesus, joka kirjoitti meidän kummankin sydämeen tämän lähtölaukauksen, joka myös lähetti meidät kummatkin lopulta ulos näistä inhimillisistä ja uskonnollisista järjestelmistä, jotka sitovat ihmiset pois Jeesuksen antamasta vapaudesta.

Myös evankelioidessani olen törmännyt tähän kysymykseen niiden suusta, jotka ovat olleet vielä maailmassa! Totuus on tämä, että olemassa olevat, lahkomaiset kirkkokunnat ja muut Kristuksen ruumista erottavat nimelliskristilliset järjestelmät ovat yksinkertaisesti menettäneet uskottavuutensa maailman ihmisten silmissä, eikä sitä korjaa mikään, vaan lahkoiksi ne myös tulevat jäämään. Näihin kristittyjen piirien uskottavuutta laskeviin seikkoihin lukeutuu mm. julkinen salaisuus siitä, että luterilaisen kirkon työyhteisöt ovat hälyttävän huonovointisia ja riitaisia. Työpaikkakiusaamista on paljon. Onko tämä Jeesuksen hedelmää?! Ilmankos Pawson puhuu kirjassaan siitä, että tänä päivänä kristitty kohtaa pahimman vastustuksensa toisten kritittyjen taholta. Eivät maailman ihmiset ole tyhmiä! Kyllä nämä asiat näkyvät ulos. Ja kaiken sen keskellä maailma janoaa Jeesusta! Ikävä kyllä, Uuden liiton aikana syntinen ei kestä omavanhurskasten seurakunnassa (Ps.1:5), joten ihmiset etsivät Hänen rakkauttaan muualta kuin sieltä, mistä sen pitäisi olla löydettävissä.

Niinpä en voi todeta mitään muuta kuin saman vinkin, jonka Elliot Ness sai vanhalta poliisiystävältään Lahjomattomat-elokuvassa: "Jos haluat puhtaan omenan, poimi se puusta, älä maasta." Toisin sanoen: Puhtaimmat kristityt eivät vielä ole kristittyjä, vaan maailman keskellä odottamassa kypsymistään Kristuksen omaksi. Sieltä löytyvät todelliset aarteet.

Sisällä mätää

2011-02-08T15:06:00.000-08:00

Katsoessani vaimoni kanssa tiistai-illan dokumenttia "Nuoret hihhulit", hymyilimme kumpikin asioille, joiden kanssa dokumentin nuoret painivat. Oli myös selvästi nähtävissä, kuinka YLE oli hyvään tapaansa tehnyt dokumentista ja käsiteltävistä asioista hiukan siistimmät. Tämä dokumentti kuitenkin oli vain pintaraapaisu niistä mätäpaiseista, joita uudistumiskyvyttömiksi tulleet kirkkokunnat, tunnustuskunnat ja monet muut lahkot pitävät sisällään.

Ihailen tässä dokumentissa esiintyvien nuorten avoimuutta kertoa siitä, että jotakin on pielessä. Tämän kaltainen kritiikki vielä menee ja se voidaan pyyhkäistä maton alle ottamalla osaa näiden nuorten tarpeeseen. Tämä ei edellytä uudistumiskyvyttömältä organisaatiolta muutoksen tekoa. Vakavemmaksi asia käy, jos mätäpaise tuodaan julkisuuteen kokonaisena, jolloin osan ottaminen ei enää riitä. Tällöin kuitenkin usein totuutta julkisesti esiin tuova joutuu vainojen kohteeksi uskonnollisessa yhteisössään. Ja keitäpä muitakaan nämä vainoajat ovat kuin uskovaisiksi itseään nimittävät. Kyseessä on sama efekti kuin yrityskielellä puhuttuna sairaalla organisaatiolla, joka on menettänyt uudistumiskykynsä ja jonka sisällä on valtavasti pahoinvointia ja tukahdutettua potentiaalia.

Teille rakkaat vasta uudestisyntyneet sanon, että älkää missään tapauksessa liittykö mihinkään kirkkokuntiin, tunnustuskuntiin tai muihin lahkoihin, sillä sellaiset organisaatiot ehdollistavat uskonelämänne nopeasti, ja sitovat teidät pois siitä vapaudesta, johon Jeesus Kristus oikeasti vapauttaa. Teidän ei tarvitse maksaa näiden laitosten palveluista, sillä rahanne voitte paremmin käyttää avustamalla vaikkapa vähäosaisia. Ette tarvitse kuin yhden ystävän ja Raamatun, ja te voitte toteuttaa seurakuntaelämää keskenänne aivan ilmaisiksi, sillä silloin teillä on mahdollisuus elää todeksi seurakuntaelämän perusasioita, jotka on mainittu jakeessa Ap.T.2:42.

Te ette tarvitse maksullista pastorikoulutusta, vaan Pyhä Henki teissä avaa teidän silmänne ja sielunne ymmärtämään Raamatusta hengellisen todellisuuden salaisuuksia. Tätä totuutta ei kuitenkaan näissä kirkkokunnissa, tunnustuskunnissa ja muissa lahkoissa julisteta, koska se ei olisi hyväksi pastorikoulutusbisnekselle.

Toiset repivät alas, Yksi nostaa ylös

2011-02-06T07:52:00.000-08:00

"Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista, että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi." (Ps.9:13-14)

Jumalan tiet ovat kerrassaan ihmeelliset, sillä sen minkä ihmiset repivät pahuudessaan alas, sen Kaikkivaltias Jumala korottaa entistä ylemmäs! Hänen tiensä eivät ole ihmisten tiet, vaan ne ovat korkeammat ja vain harvat niitä ymmärtävät. Hänen suuruutensa paljastuu jo nurkan takaa.

Hän itse valvoo Sanansa ja kutsunsa toteutumista. Hän pitää palvelijoistaan huolen ja johdattaa heidät avaralle paikalle. Ei ihmisen käsi voita Hänen kättään, eikä kukaan voi vastustaa Hänen tahtoaan. Minkä Hän julistaa, sen Hän toteuttaa. Kiitetty olkoon Jumalan Karitsa!!!

Kenen kanssa voit rakentaa?

2011-02-03T23:46:00.000-08:00

Viimeisten kuukausien aikana olen tutkiskellut tulevaisuutta ajatellen ja Herran edessä sitä, että kenen kanssa uskaltaa alkaa rakennustyöt Jumalan Valtakunnan hyväksi Kristuksen ruumiin ollessa sen nykyisessä alhaisessa tilassaan? Teoriassa -siis kirjaimen valossa- voisi helposti heittää ilmoille ajatuksen, että "uskovien kanssa!" Miten suloinen ajatus... Mutta se ei riitä. Ei riitä, että työtoverina on kristitty. Surullista, mutta totta.

Aikaisemmin minulla oli mielessäni useita hyväksi ja edulliseksi katsomiani piirteitä, joiden perusteella arvioin uskovan olevan rakennuskelpoinen kristitty. Nämä piirteet ovat yhä mielestäni hyviä ja edullisia, mutta ne taistelut ja vaikeudet, joihin olen joutunut Jeesuksen Kristuksen antamaa kutsua seuratessani, ovat toimineet tässäkin kohden hyvänä ja korkeana Jumalan kouluna, josta kiitän ja ylistän Herraa, sillä minä tiedän, ettei Hän kutsuaan kadu ja kaikki koulutus, jonka Hän tänä päivänä antaa on annettu tulevaisuuden entistäkin suurempia haasteita varten.

Viimeisin taisteluni osoitti minulle kaikkia aikaisempia hyviä ja edullisia piirteitä korkeamman ja ratkaisevamman kriteerin. Nimittäin kaikista ihmissuhteista ja veljeyssuhteista, jotka koeteltiin tässä taistelussa jäi jäljelle ne, jotka ovat täyttä kultaa. Kun ajattelen lähetyskenttiä vaarallisemmilla alueilla kuin Suomessa, en haluaisi rakentaa siellä mitään vähemmän kuin kullaksi todetun kumppanuuden tukemana.

Kullaksi todettu kumppanuus on SITÄ yhteyttä ja SITÄ rakkautta, joka voittaa maailman ja sen ruhtinaan Saatanan. Sellaiseen ystävyyteen, kumppanuuteen, veljeyteen ja rakkauteen on kätkettynä evankeliumin vastustamaton voima, joka murtaa kaikki järjenpäätelmät ja linnoitukset, jotka asettuvat Jumalan tuntemista vastaan.

Tämä ratkaiseva Jeesuksen Kristuksen asettama kriteeri, joka on kaikkia muita hyviä ja edullisia piirteitä ylempi, on seuraava:

Sinä voit rakentaa Jumalan Valtakunnan työtä todella vain sellaisen kanssa, joka seisoo tukevasti Kristuskalliolla. Kuullostaa kliseeltä, mutta asian syvyys on kätkettynä siinä, että oikeasti Kristuskalliolla seisova luottaa vanhurskauteen, jonka Jeesus Kristus on asettanut Golgatan ristillä, eli armon vanhurskauteen, joka on kaiken takana, eikä omaan vanhurskauteen, sillä ongelmat seuraavat, kun joku ei täytä omaan vanhurskauteen uskovan kumppaninsa täydellisyyden kriteeriä. Vain Jeesuksen asettama vanhurskaus kantaa maailman keskellä. Vain armon vanhurskaus pitää yhteyden yllä, kun vihollisen kanssa ollaan vastatusten.

Todellisessa Jumalan Valtakunnan työssä ihminen joutuu laittamaan itsensä likoon ja kulkemaan keskellä epämukavuuksia, vaikeuksia ja ties mitä. Sellaisessa ympäristössä vain Jeesuksen verellä sinetöity veljeys ja rakkaus kestää. Omavanhurskaus ei kanna oikeassa työssä lopulta koskaan. Lopetan tämän veteraaneja kunnioittavaan loppulausahdukseen, sillä väitän heidän ymmärtäneen kristityn tiestä jotakin erittäin syvällistä ollessaan oikeassa sodassa, missä he eivät säästelleet itseään:

"VELJEÄ EI JÄTETÄ."

Onkohan taas Herrasta...

2011-02-01T05:42:00.000-08:00

Kiitos Jumalalle, joka vastaa rukouksiin!!! Sillä taas Hän on paljastanut minulle väärän opin.

Eräs veli, joka erotti itsensä yhteydestä kirjoitti minulle kerran, että Jumalan palvelijana sitä on kuin jousipyssy: on Jumalan kutsu joka vetää eteenpäin ja ihmiset, jotka vetävät taaksepäin. Hän sanoi, että kumpikin voima on Herrasta. Hän kyllä esitti asian lempeästi niin kuin hyvän opettajan tulisikin, mutta aikani pohdittuani tulin vakaumukseen, että kyseinen väittämä ei ole Herrasta.

On kyllä kaksi voimaa, joiden välissä Jumalan palvelijana joutuu olemaan. Ensimmäinen on se voima, joka vetää eteenpäin ja on kätkettynä Jumalan antamassa kutsussa ja näyssä, ja toinen on se voima, mikä vetää taaksepäin ja on kätkettynä ihmisissä. Mutta se voima, joka vetää pois Jumalan kutsusta ja näystä ei ole Jumalasta, sillä Jumala ei sodi itseään vastaan. (Mark.3:24) Mutta Raamattu kyllä kertoo meille, mistä tässä kahden voiman taistelussa on kyse.

Ihminen on syntisessä luonnossaan aina Jumalan tahdon kanssa ristiriidassa. Näin on ollut jo Aatamin ja Eevan ajoista asti. Ihminen ei tahdo taipua Herran tahtoon, ja niinpä meillä on läjäpäin uskovia, jotka ampuvat kaikkea mikä liikkuu. Jumalan eteenpäin liikuttava voima on Hänen palvelijoissaan, ja ihmismieli ja ihmisen liha inhoavat sitä dynaamista liikettä, jonka Jumala saa palvelijoissaan aikaiseksi. Ja koska opeillamme sanomme vielä vastustelijoille, että heidän vastustelunsa on Herrasta, niin meillä on sitten lopputuloksena tällainen seurakuntaruumis, joka ei liikahda Jumalan Valtakunnan hyväksi sitten millään.

En voi kuin sanoa, että onneksi olkoon! Antakaahan lisää korvanmakeaa! Sanonpa vain uskoville, jotka opissa olette: Älkää unohtako opetustani siitä, että lopunaikojen profeetat eivät ole lempeästi puhuvia ja lampaan taljaan pukeutuneita susia, vaan he ovat lampaita suden vaatteissa. (Matt.7:15)

Pioneerihenkeä...

2011-02-01T05:31:00.000-08:00

Muutettuamme Hankoon rakkaan vaimoni kanssa, sain varoituksia Hangon taloudellisesti heikosta tilanteesta ja huonosta työllisyystilanteesta, mutta koin Herran kehoitusta ja kutsua tälle paikkakunnalle. Varoitukset ovat hyödyllisiä, mutta niiden aiheuttamaa pelkoa ei kannata kuunnella. Herra on suurempi kuin suuret vaikeudet.

Tänään sain sanoiksi kätkössä olleen asenteeni varoitusten hetkellä:

"Olen aina ollut sitä mieltä, että suurimmat mahdollisuudet piilevät siellä, missä kokonaisuus näyttää mahdottomalta."

Miten arvostella Raamattuun nojaten?

2011-01-31T07:30:00.000-08:00

Olen tutustunut Kristuksen ruumiissa moniin wannabe-noidanmetsästäjiin, jotka hönkivät epäilyksen ja epävarmuuden henkeä Kristuksen ruumiissa nähden demoneita ja örköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Keskusteluni rakkaan lapsuudenystäväni kanssa, jonka perhe antautui Jeesukselle Kristukselle pari vuotta takaperin, sai minut kirjoittamaan lyhyesti ja ottamaan kantaa asioiden ja ilmiöiden arvosteluun, joka tulisi tehdä Raamattuun nojaten.

Pääasiassa näen kaksi tapaa toimia arvostelijana ja näiden kahden tavan ero on arvostelun kysymyksen asettelussa, jotka ovat seuraavat:

1. Jos Raamattu ei kerro asiasta mitään tai kuvaile sitä, niin arvosteltava ilmiö ei ole Herrasta.
2. Jos arvosteltava ilmiö ei ole Raamatun ilmoituksen vastainen, se voi olla Herrasta.

Lähtökohdiltaan ensimmäinen tapa on negatiivinen, eli asia toimisi samoin kuin Suomalainen rikosoikeus, jos se sanoisi vastoin nykyistä lähtökohtaansa, että "Syyllinen kunnes toisin todistetaan." Toisessa tapauksessa lähestymistapa on positiivinen, eli Suomen rikoslain tapaan se sanoo, että "Syytön kunnes toisin todistetaan."

Arvostelutavoista toinen on oikea. Se on arvostelua, jossa on vapaus ja Herran Henki mukana. Ensimmäisessä tapauksessa kyse on tiukasta kontrollista, joka ennen pitkää sammuttaa Pyhän Hengen toiminnan. Siksi raamatullisen ilmiöiden arvostelun tulee pohjautua peruslähtökohtaan, joka on:

"JOS ILMIÖ EI OLE RAAMATUN ILMOITUKSEN VASTAINEN, SE VOI OLLA HERRASTA."

Harhaoppeja valloillaan Kristuksen ruumiissa

2011-01-31T07:01:00.000-08:00

"Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet, niin että mykkä puhui ja näki. Ja kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: "Eiköhän tämä ole Daavidin poika?" Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla"." (Matt.12:22-24)

Aivan niin kuin fariseukset mustamaalasivat Jeesusta väittäen Hänen toimivan Beelsebulin voimalla, niin olen minäkin saanut ylennyksen kulttijohtajasta ja väärästä profeetasta ANTIKRISTUKSEKSI!!! Ylistys Jeesukselle, jonka taakkaa saan kantaa!!! Nämä ovat riemullisia hetkiä. Tosin se minua hävettää, että olen saanut sen niinkin helpolla kuin osoittamalla Raamatulla harhaopeiksi perinteisen "Martta ja Maria"-opetuksen ja tämänkin viimeisimmän "Perhe ennen palvelutyötä"-opetuksen. Tuskin maltan odottaa, miten monia muita kliseitä saan vielä osoittaa virheellisiksi ja Jeesuksen vastaisiksi hedelmiltään.

Olen vieläkin ällikällä lyöty siitä, etteivät vuosien pastorikoulutuksen saaneet ole havainneet näitä harhaoppeja, vaan ovat hyväksyneet ne niin kuin vain ihmisen korville miellyttävät opit voidaan hyväksyä; opit jotka tuudittavat uneen ja johdattavat harhaan Jeesuksen Kristuksen osoittamalta tieltä. Toisaalta niin kuin Raamattukin sanoo, eivät ne vuodet ymmärrystä anna vaan Jumalan Henki, Pyhä Henki, joka ihmisessä asuu.

"Perhe ennen palvelutyötä"-oppi on saatu kuulostamaan hyvältä laittamalla kolmeen kohtaan ykköseksi Kristus, ikään kuin Kristus olisi oikeasti tuon opin hedelmässä ensimmäinen. Totuus on kuitenkin se, että hedelmäksi muodostuu tosipaikan tullen "Perhe ennen Kristusta". Tämä toinen oppi -Martta ja Maria-, johtaa myös hedelmään, missä sellainen, jota aktiivinen Jeesuksen palveleminen ei innosta eikä kiinnosta, voi tyytyä mukavaan itserakkauteen ja hymäillä itsekseen, että "Minä olen sellainen Maria; minä en tee mitään enkä vaivaa itseäni, vaan olen vain lähellä Jeesusta". Todellista huttua, joka ei kasvata kenestäkään palvelijaa vaan palveltavan. Tämän jälkeen ihmetellään, kun "tekijöitä ei ole" ja "työmiehiä on vähän, elopeltoa paljon"???

Kehotan yhä uudestaan tarkastelemaan näitä perushöpötyksiä ja korjaamaan tällaiset Jumalan Valtakunnalle vahingolliset opit pois omasta elämästä ja Kristuksen ruumiista. Rukoilen Jumalaa, jospa Hän antaisi ymmärryksen edelleen lisääntyä minullekin, että voin osoittaa kaiken sen vääräksi, mikä väärässä on. Jospa siten saisin vieläkin korkeamman arvonimen kuin antikristus! Ehkäpä vaikka vielä kannustimeksi tappouhkauksen niin kuin eräs sitoutumaton Jumalan palvelija. On nimittäin niin, että Kristuksen ruumis päältä kaunis, mutta sisältä täynnä... Ilmankos uskossaoloni aikana vastustus Jumalan palvelemiselle ei ole tullut juuri lainkaan maailman taholta, joka Jeesusta etsii, vaan kaikkein eniten niiden taholta, jotka ovat tuudittautuneet olemaan Jumalan valittua kansaa niin kuin juutalaisetkin Jeesuksen aikana.

Viiden viran yhteistyö

2011-01-22T10:49:00.000-08:00

"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi..." (Ef.4:11)

Yleisön pyynnöstä kirjoitan virkojen yhteistyöstä, joka tuntuu olevan erityisesti Suomessa hakusessa suomalaisen perisynnin - kateuden - vuoksi.

Viisitahoinen palveluvirka on olennainen osa Kristuksen ruumiin rakennetta. Jokainen virka on yhä edelleen toiminnassa vastoin niitä väitteitä, jotka sanovat joidenkin virkojen lakanneen toimimasta. Jumala ei ole lakkauttanut ainoatakaan virkaa, vaikkakin suurin osa viroista on heikosti edustettuna. Heikon edustuksen syynä on kirkkokunnallinen ja tunnustuskunnallinen ahdasmielisyys, jonka vuoksi apostolit, profeetat ja evankelistat ovat ahtailla. Tämä ahtailla olo johtuu osittain myös siitä, että orastavien virankantajien ilmestys seurakunnasta riippumattomaan evankeliumin työhön on vähäistä, sillä kirkkokunnat ja muut vastaavat organisoidut, inhimillisesti johdetut lahkot eivät rohkaise evankeliumin riippumattomaan levitykseen, vaan pyrkivät ennemminkin lannistamaan kaiken apostolisen aloitteellisuuden ja sitomaan uskovat itseensä varmistaakseen rahavirtojen jatkumisen kymmenysten ja kolehtien kautta.

Virkojen tehtävät ovat tiivistettynä seuraavat:
1. Apostolit: Tienraivaajia, alkuunpanijoita ja perustuksen asettajia, vaikkakin voivat toimia kaikissa viidessä virassa jollakin tasolla. Tehtäväkeskeinen virka.
2. Profeetat: Jumalan äänitorvia, suunnan näyttäjiä ja silmien avaajia. Tehtäväkeskeinen virka.
3. Evankelistat: Koko uskonelämän päätehtävän promoottoreita, evankeliumin työn johtajia esimerkkinsä kautta, ilosanoman levittäjiä. Tehtäväkeskeinen virka.
4. Paimenet: Seurakunnan johtajia ja ohjaajia, pitävät uskovien yhteisöä kasassa ja hoitavat sitä. Ihmiskeskeinen virka.
5. Opettajat: Seurakunnan opettajia ja Sanan viljelijöitä. Tehtäväkeskeinen virka.

Virat on mainittu esikoisjärjestyksessä Raamatussa ja sillä on merkitystä. Tähän ei kuitenkaan tulisi keskittyä, koska väittelystä tulee valtakysymysongelma, eikä se rakenna vaan ennemminkin se hajottaa. Jokatapauksessa esikoisjärjestykseen on syytä kiinnittää huomiota sellaisissa tilanteissa kuin esimerkiksi yksi, josta kuulin: kirkkokuntaan kuulunut heimopäällikkö alkoi tivaamaan itsenäisesti toimivalta evankelistalta ikään kuin hänen alamaisuuttaan vaatien, että "Kuka on sinun pastorisi, kuka on sinun pastorisi?! Sinun on kuuluttava jonkun pastorin alaisuuteen!" Totuus on se, että evankelista on esikoisjärjestyksessä pastoria vanhempi virka ja siten tulisi itseasiassa vaatia jokaista pastoria kuulumaan jonkun evankelistan alaisuuteen, mutta tällainen ei ole tarpeen, sillä virkojen tulisi itseasiassa toimia rinnakkain ja yhteistyössä. Yllä mainittu alamaisuusvaatimus on vain perinteisten kirkkokuntien ja muiden vastaavien lahkojen toteuttaman aivopesun aiheuttama harhaoppi.

Virkojen siis tulisi toimia yhteistyössä, mutta miksi ja miten? Siksi, että meille on sanottu, että maailma tunnistaa meidät keskenäisestä rakkaudesta. Evankeliumin tehtävä on pohjimmiltaan jokaisen uskovan tehtävä, ja koko seurakunnan elämän lopullinen tavoite ja päämäärä on sielujen pelastus, eli evankeliumin työ. Maailma uskoo evankeliumin vain nähdessään yhtenäisen kristikunnan, joka ei ole jaettu. Tätä yhteyttähän Jeesuskin rukoili ylimmäispapillisessa rukouksessaan. Virankantajat eivät ole tämän ulkopuolella tai yläpuolella.

Miten sitten virat voivat toimia yhteistyössä? Esimerkkejä on niin lukemattomasti kuin Jumala niitä voi keksiä, mutta jaan tässä muutaman ajatuksen omistaen seuraavaksi kappaleen jokaista virkaa kohden selvittääkseni, miten kukin virka voi hyötyä yhteistyöstä.

Apostolit -huolimatta siitä, että he joutuvat toimimaan usein melko itsenäisesti- hyötyvät suunnattomasti profeettojen selvänäköisyydestä vaikeissa tilanteissa. Toisinaan tienraivaajat tarvitsevat profeettaa rinnalleen suunnannäyttäjäksi ja suunnan tarkistajaksi. Evankelistan tuki taas voi olla erittäin tarpeellinen apostolille, jos tämä on kuten Mooses, ja arkailee ihmisten edessä. Tällaisessa yhteistyössä apostoli voi toimia asioiden taustalla ja keskittyä omaan tehtäväänsä evankelistan kohdatessa ihmisiä kutsunsa mukaisesti. Paimenista apostoli on riippuvainen seurakunnan laajentuessa, sillä yksinään apostoli ei kykene suurta seurakuntaa kaitsemaan. Itse Jeesuskin kulki vain 12 lähellään olevan opetuslapsen kanssa. Myös opettajat ovat apostolille hyviä työtovereita, sillä heidän kykynsä avata Raamatun syvyyksiä on voideltu ja antaa apostolille mahdollisuuden seurata hengellisissä tapahtuvia asioita sivusta.

Profeetat taas tarvitsevat apostoleita, sillä monesti profeetta voi nähdä tavoitteen, mutta hänellä ei ole välttämättä tietoa tai osaamista siihen, miten tavoitteeseen voidaan päästä. Profeetta voi myös nähdä, ovatko elopellot valmiita, mutta hänellä ei välttämättä ole lahjaa tavoittaa kadotettuja niin kuin evankelistalla on. Jälleen seurakunnan tilan profeetta tunnistaa helposti ja tavoitteen, minne seurakunnan tulisi tähdätä, mutta hänellä ei välttämättä ole sitä osaamista itsepäisen lammaslauman ohjaamisessa, mikä taas paimenelta löytyy kutsunsa taivaallisesta työkalupakista. Voi olla tapauksia, joissa profeetta pelkää mennä ihmisten eteen vaikka hänellä on viesti seurakunnalle. Tuollaisessa tilanteessa profeetta voi työskennellä parina opettajan kanssa, ja jakaa sanomansa kahden kesken opettajalle, joka taas oman armoituksensa ja kutsunsa mukaisesti voi opettaa kaikella syvyydellä profeetan sanoman seurakunnalle ja saada seurakunnan ymmärtämään, mitä profeetan viesti edellyttää tai tarkoittaa seurakunnan tilanteessa.

Evankelistat ovat voideltuja julistamaan ilosanomaa ja kohtaamaan uskosta osattomia ihmisiä, mutta heillä ei välttämättä ole kykyä luoda itselleen mahdollisimman hyviä edellytyksiä tähän, jolloin apostoli voi olla oikea työpari avaamaan ovia evankelistalle, ja jälleen profeetta voi paljastaa oikeat avaimet kätkössä olevan ympäröivän yhteisön sydämeen, jolloin evankelista pääsee iskemään naulan kantaan julistuksellaan. Evankelistaa ajaa näky sielujen kadotuksesta, mutta johtajana hänen tehtäväkeskeisyytensä voi ajaa ympärillä olevat ihmiset uuvuksiin. Tällaisessa tilanteessa paimen voi tukea evankelistaa ja omalla panoksellaan huolehtia ihmisistä. Siinä, missä evankelista on hyvä sisäänheittäjä uskon elämään, opettaja on parempi johdattamaan uskon elämän syvyyksiin. Yhdessä evankelista ja opettaja voivat sekä synnyttää, että kasvattaa ja ruokkia.

Paimen tarvitsee apostolista tukea monissa haastavissa tehtävissään. Apostoli kykenee tehokkaasti raivaamaan tietä viheriälle niitylle, jonne paimen voi lammaslaumaansa turvallisin mielin johdattaa. Apostolinen tuki voi olla todella tärkeä esimerkiksi silloin, kun lampaat ovat alkaneetkin niittyheinän sijasta syödä paimenesta palasia ja käyttäytyä niin kuin sudet. Profeetan selvänäköisyys seurakunnassa kätkössä oleviin hengellisten vaikutusten virtauksiin auttaa paimenta vetämään oikeista naruista laumasta huolehtiakseen. Evankelistan elinvoimaisuus taas on omiaan virkistämään paimenta ja antamaan iloa ja oikeansuuntaista potkua uskonelämään. Joskus myös keventää paimenen taakkaa, jos seurakunnassa hänen työparinaan on voideltu opettaja tai opettajia, jotka jakavat hengellisen ruokkimisen taakkaa paimenen kanssa.

Opettajaa taas tukee niin apostolin kuin profeetankin virat, joiden kautta hän voi saada selvänäköisyyttä niihin opetustarpeisiin, joita seurakunnassa on. Evankelistan julistus ja opettajan opetukset yhdessä virkistävät niin seurakunnan henkeä kuin antavat ymmärrystäkin, ja näin seurakunta vahvistuu kaksin tavoin. On nimittäin ero julistuksella ja opettamisella. Paimen taas on enemmän johtaja ja lauman hoitaja kuin opettaja. Niinpä paimen opettajan työparina vapauttaa opettajan keskittymään omaan kutsuunsa paremmin.

Tässä oli muutama esimerkki siitä, miten virat voivat toimia yhteistyössä, ja mitä eri virkojen edustajat hyötyvät yhteistyöstä. Suomalainen kateuden synti, kirkkokunnallinen ja lahkomainen valtataistelu eli toisen alistamispyrkimykset sekä rohkaisemisen kulttuurin puuttuminen ovat omiaan estämään tämänkaltaisten yhteistyökuvioiden syntymistä.

Jeesuksen piirrustukset seurakuntaruumiista perustuvat virkojen yhteistoimintaan. Mitä voisikaan tapahtua, jos useampi virka toimisi samassa seurakunnassa? Yhteistyö toimii, jos virankantajat toimivat raamatullisesti eli kilpailevat toinen toisensa kunnioituksella, toinen toistaan rohkaisten ja muistaen, kuinka hyödyllinen toisen virankantajan työpanos heille itselleenkin on.

1. Kristus, 2. Perhe ja 3. Palvelutyö... Vai onko sittenkään näin?

2011-01-21T14:38:00.000-08:00

"Hän sanoi vanhemmistaan: "En tunne heitä." Hän ei myöntänyt veljiään veljikseen eikä lapsiaan lapsikseen. Hän noudatti sinun käskyjäsi, piti kunniassa sinun liittosi." (5.Moos.33:9)

Tämä joka puolella oikeaksi julistettu tärkeysjärjestysoppi perheen etusija-asemasta ennen palvelutyötä on vahingollinen Jumalan Valtakunnalle, sillä se asettaa jotakin muuta tärkeämmäksi kuin Jumalan Valtakunnan asiat. On ihmeellistä, että ihmiset ovat vetäneet tällaisen oudon tärkeysjärjestyksen ja väittävät sen olevan Jumalan järjestys, vaikka Jeesus selkokielellä niin monessa kohdin puhuu Raamatussa seuraavia asioita:

"Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni." (Luuk.14:26)
"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle." (Matt.10:37)
"Jeesus vastasi: "Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja -- tosin myös vainoa -- ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän." (Mark.10:29-30)

Tiedän kyllä, mistä Raamatun kohdasta tämä harhainen tärkeysjärjestys on vedetty, mutta siihen liittyvä opetus on Jeesuksen sanojen vastainen ja koko Raamatun hengen vastainen, sillä Jumalan kutsu on kautta historian kaikista tärkein asia, minkä Kuningas Jeesus Kristus voi omilleen antaa, eikä mitään saa asettaa tätä Jeesuksen kutsua tärkeämmäksi. Tämä perheen etusija-asemaopetus on humanistista ja länsimaista pullamössöopetusta, jolla sotketaan meidän Kuninkaamme suunnitelmia erittäin rajusti ja hedelmänä on Kristuksen ruumis, joka ei kykene voittamaan maailmaa. Juurikin sellainen seurakuntaruumis, jota Suomessakin katselemme.

Tämä harhaopetus vedetään seuraavasta Raamatunkohdasta, johon se on ainoastaan nojattu, ja jota ei ole tutkittu suhteessa koko Raamatun sanomaan:
"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?" (1.Tim.3:2-5)

Ensinnäkin kyseinen kohta puhuu paimenten asettamisesta; siis paimenten, ei evankelistojen tai muiden virkojen, vaikkakin itse koen, että kohta on kuitenkin hyödyllinen mittari myös näissä muissa viisitahoisen palveluviran tehtävissä. Miksi tällainen mittari erikseen paimenille?: Koska paimenen kutsu on luonteeltaan viisitahoisen palveluviran tehtävistä lähimpänä perheen hoitamista!

Toiseksi: harhaopetuksessa fokus on väännetty perheen tärkeyteen, vaikka Raamatun sanoma on todellisuudessa Jumalan kutsun ja palvelutyön tärkeys. Nimittäin Jumala on huolissaan siitä, tuleeko vihollisen hyökkäykset perheen kautta, vai onko perhe Jumalan järjestyksessä eli alamainen perheen päälle: miehelle? Toisin sanoen, hallitseeko mies perheessä vai yrittääkö joku toinen hallita siellä. Jos siellä yrittää hallita joku toinen, niin seuraukset ovat katastrofaaliset Saatanan aloittaessa hyökkäyksensä. Toiseksi merkitystä on myös sillä, miten mies hallitsee: väkivalloin vaiko huolta pitämällä. Miehen pitää olla huolta pitävä. Tärkeintä on joka tapauksessa huomioida se, että ensimmäisenä huolen aiheena ei ole perhe vaan Jumalan seurakunta, josta perhe on vain pieni osa.

Palvelutyö ei koskaan ole toissijainen perheeseen verrattuna, koska kyseessä on Jeesuksen antaman kutsun toteuttamisen seuraus, ja siksi Jeesus puhuu niin jyrkästi siitä, ettei kukaan ole Hänelle otollinen, jollei ole valmis luopumaan läheisistään ja rakastamaan heitä vähemmän kuin Jeesusta. Jeesus on kova työnantaja ja tietää millaiseen taisteluun Hän omansa on johdattamassa. Koko perheen on toimittava palvelutyön hyväksi. Kun perhe toimii näin, Saatana on heikoilla hyökätessään perheen päänä olevaa Jumalan palvelijaa vastaan, ja tämä on se syy, miksi perheen täytyy olla järjestyksessä ja hyvin hallittu. Yhä edelleen perhe ei ole Jumala vaan Jumalan palvelija.

Otsikon mukainen perheen etusija-asemaan tähtäävä opetus on humanistista ja pehmitettyä oppia, joka ei johda seurakuntaa sen taisteluasemaan hengellisissä. Perhe ennen palvelutyötä-opetus johtaa siihen, että ihmiset eivät todella ymmärrä, että on annettava kaikkensa. Jopa henkensä! Se ei johda nisunjyvän kuolemiseen, josta syntyy elämä, vaan se johtaa siihen, että nisunjyvä laitetaan pumpuliin ja sitä paijataan. Tämä ei ole Jeesuksesta Kristuksesta.

En voi ymmärtää, miten näen niin paljon sokeutta tämän asianlaidan kanssa. Raamattu on hyvin selkeä ja suoraviivainen Jeesuksen seuraamisen suhteen. Tiedän, että tämä on kova sana, eikä miellytä meitä kaiken turvallisuuden keskellä eläviä länsimaalaisia, mutta tämä on totuus. Tämä on sitä, mistä Jeesus Raamatussa puhuu. Jeesuksen kutsu on kuolemanvakava asia ja sen toteutumisella on merkitystä hengellisessä todellisuudessa Jumalan ja Saatanan välisessä taistelussa. Jeesus tekee Sanassaan hyvin selväksi sen, ettei mikään saa nousta Hänen seuraamistaan ja kutsuaan tärkeämmäksi asiaksi. Ei edes perhe.

Vapaus luo rikkautta

2011-01-20T13:25:00.000-08:00

"Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus." (2.Kor.3:17)

Katsoessani rukouksen voimasta, siniseltä taivaalta paistavan talviauringon kikastamaa Tromssan kirjavan arkkitehtuurin koristamaa katukuvaa, äitini tokaisi ohimennen, että "vapaus luo rikkautta". Pohtiessani tuota tokaisua, vertasin mielessäni Tromssan katukuvaa moniin tarkasti normitettuihin ja tiukasti säännösteltyihin katukuviin, joita suomalaisissa kaupungeissa näen, ja oivalsin jälleen, mikä vaikutus on Pyhän Hengen vapaudella ja sen puutteella seurakunnassa.

Perinteisesti suomalaiseen suvaitsemattomaan tyyliin normitetut kaavoitukset ja tiukat säännöt siitä, millaisia rakennusten pitää siellä olla, ovat aiheuttaneet vain sen, että katukuvat ovat tylsiä ja yksitoikkoisia ja vailla persoonallisuutta. Niissä katukuvissa ei ole elämän tuntua ja makua. Toisin on esimerkiksi Tromssan katukuvan suhteen. Sen katuja reunustavat rakennukset ovat toinen toistaan kauniinpia ja niiden erilaiset vivahteet saavat pienen ihmisen ihmettelemään ja ihastelemaan. Samalla tavoin on seurakunnan laita.

Jos seurakunnan elämä ja kokoukset ovat tiukasti normitettuja ja tiukkojen sääntöjen alaisia, eivätkä salli erilaisuutta, ne urautuvat ahdasmielisyyttä ja hidasta, masentavaa kuolemaa huokuviksi seremonioiksi. Jos taas seurakunnan kokouksissa on Pyhän Hengen vapaus, johtaa se moninaisten armoitusten, armolahjojen ja kutsujen värikkääksi kokonaisuudeksi erilaisine vivahteineen, jotka huokuvat täyttä elämää. Tämänlainen seurakunta virkistää väsyneet ja alaspainuneet ja voi saada vaikka mitä ihmeitä aikaan.

Liian usein olen kuitenkin saanut nähdä uskovien keskellä suvaitsemattomuutta, joka estää Pyhän Hengen vapauden ja estää seurakuntaa rikastumasta. Suvaitsemattomuudessa on kyse pelosta, jota ei esiinny, jos seurakunnassa vallitsee rakkaus, sillä Raamattu kertoo meille, että rakkaus karkoittaa kaiken pelon. Erilaisuuden sietämisen puute on osoitus huonosta itsetunnosta ja siitä, ettei seistä varmalla Kristus-kalliolla. Kuka on sitä mieltä, että pitää olla opetusta, kuka sitä mieltä, että pitää olla ylistystä, toinen korottaa lahjojen toimintaa jne. Kaikki nämä painotukset ovat hyviä, kun niille annetaan aikansa, mutta miksi ihmeessä niitä pitää korottaa muiden kustannuksella? Jeesus ei ollut suvaitsematon. Sopu sijaa antaa.

Taivaallinen todellisuus on niin monin verroin rikkaampaa kuin mitä me Suomessa yleisesti ottaen näemme. Jumalan kutsujen ja lahjojen kirjo on hengellisissä koko ajan olemassa oleva todellisuus. Meidän ei tarvitsisi kuin tarrata siihen kiinni ja ottaa se omaksemme, koska Herra haluaa sen meille antaa. Tähän kuitenkin tarvitaan rohkeita johtajia, jotka eivät anna peloilleen valtaa vaan uskaltavat antaa Pyhälle Hengelle vapauden toimia; johtajia, joiden toiminta kutsuu, rohkaisee ja virittää palaviksi uskovissa piileviä armolahjoja ja kutsuja ja antaa niille tilaa kasvaa ja kukoistaa. Kaunis kukka nimittäin kuihtuu ahtaassa ruukussa.

Avioliiton tehtävä

2011-01-15T14:44:00.000-08:00

Avioliitto ei ole Jumala, vaan Jumalan Valtakunnan palvelija. Avioliittokaan ei voi palvella kuin yhtä herraa, sillä se koostuu ihmisistä, joille Jeesus sanoo: "Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." (Luuk.16:13)

Avioliitto, joka palvelee Jumalan Valtakuntaa, on myös Jumalan järjestyksessä, ja tulee siten siunatuksi. Sellainen avioliitto kestää, koska sen fokus on Jeesuksessa ja siten sen sitoo yhteen kolmisäikeinen lanka (Jeesus, mies ja vaimo), eikä vain kaksisäikeinen lanka (mies ja vaimo). (Saarn.4:12) Sellainen on avioliitto, jonka Jumala on yhdistänyt. (Matt.19:6)

Jos jokin seikka johdattelee tai saa avioliiton ontumaan kohti mammonan palvontaa, niin avioliitto joutuu monenlaisiin ongelmiin ja vaikeuksiin, sillä se tekee mammonasta itselleen jumalan ja unohtaa rakkauden lähteen, Jeesuksen Kristuksen. Sellainen avioliitto alkaa kuolla ja muuttua kylmäksi.

Jos taas avioliitossa ei kuljeta yksimielisesti ja kohti yhteistä tavoitetta, siitä tulee jakautunut valtakunta, josta Jeesus sanoo: "Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä. Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä." (Mark.3:24-25)

Avioliitto ei koskaan saa nousta esteeksi Jumalan kutsulle, vaan sen tehtävä on tukea Jumalan kutsua, sillä Jumalan kutsu (=Jeesuksen Kristuksen seuraaminen), on ainoa asia, josta Jeesus ei ole koskaan kehottanut ketään luopumaan. Sen sijaan Jeesus kehotti meitä luopumaan kaikesta, mikä asettuu Hänen seuraamisensa esteeksi.

Daavidin vaiheista...

2011-01-15T13:54:00.000-08:00

"Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä; vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa! Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus." (Psa.55:12-15)
"Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua. Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan. Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa. He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni. Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi. Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani." (Psa.56:1-2, 5-6, 8-9)

On ihmeellistä saada kulkea Jumalan koulussa, ja oppia sydäntä myöten tuntemaan Hänen Sanansa syvyydet. Ennen, lukiessani näitäkin yllä mainittuja Raamatun sanoja, en voinut ymmärtää niitä niin kuin tänä päivänä ymmärrän. Daavid oppi Jumalan koulussa tuntemaan, mikä ero on vihollisen hyökkäyksillä ja "ystävien" hyökkäyksillä. Daavidin kouluaika sijoittui ajalle ennen Saulin luhistumista ja kuninkuuden siirtymistä Daavidille... Ja toki myös sen jälkeiselle ajalle.

Hänen jokainen sanansa ylläolevista kohdista tuntuu niin ymmärrettävältä omien kokemusten jälkeen, että niihin on helppo samaistua. En voi kuin todeta, että Raamattu on koko elämän kattava ja elämääkin suurempi viisauden lähde. Se puhuu elämäntilanteisiin ja maistuu sitä suloisemmalta, mitä enemmän sen sanomasta voi vuodattaa balsamina omalle sydämelle.

Kiitos ja ylistys Jeesukselle Kristukselle, joka kohtaa ja ravitsee Sanansa kautta!!!

Pyhempi kuin Jeesus

2011-01-14T10:18:00.000-08:00

"Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan". (Luuk.15:1-2)

Olen mielenkiinnolla seuraillut muutamien uskovien sanailua, enkä voi kuin ihmetellä heidän asennettaan ja sitä kuinka harhaisia he ovat. Heidän puheensa todistaa heidän inhoavan syntisiä. Tämä voi johtua vain siitä tosiasiasta, että he unohtavat Jeesuksen Kristuksen, joka puhuu heille sanassaan sanoen: "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt.6:14-15)

On ihmeellistä, että nämä, itseään uskoviksi väittävät sanovat läheisensä syntisyyden oksettavan heitä, vaikka Jeesus taas aterioi syntisten kanssa. Tällaista tapahtuu vain niiden kautta joiden elämässä Golgatan risti ei loista. Heidän käytöksensä takana on omavanhurskaus, joka on unohtanut olevansa Jeesuksen armosta riippuvainen. Heidän sanansa todistavat heidän ajattelevan olevansa pyhempiä kuin Jeesus.

Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. (Luuk.15:7)

Onpa surullista, kun "Golgatan veressä voima on"

2011-01-10T01:08:00.000-08:00

"Hengen hedelmä on ilo." (Gal.5:22)
"Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne." (Neh.8:10)

Tuossa autolla ajaessani ja radiota kuunnellessani aloin jälleen ihmetellä tätä suomalaista kulttuuriamme, joka tuntuu jyräävän kristillisen ja taivaallisen kulttuurin ylitse uudestaan ja uudestaan jopa meidän uskovaisten keskellä. Minusta on kertakaikkiaan kummallista ja epäloogista, että me uskovat väitämme tietävämme ihanan elämän salaisuuden, jonka Jeesus Kristus on antanut meille Golgatan ristillä, ja silti suomalainen melankolia jyrää ja hallitsee meitä!?

Me suomalaiset unohdamme niin helposti, että ILO on yksi Pyhän Hengen hedelmistä ja mainittu heti tärkeimpänä rakkauden jälkeen. Raamatussa on kaikki oikeassa järjestyksessä ja syystä, jonka Jeesus yksin tietää. Jos Raamattu sanoo, että ilman rakkautta -joka on tärkein Hengen hedelmistä- olemme vain kumisevia vaskia, niin mitä olemme ilman ILOA, joka tulee heti toiseksi tärkeimpänä? Ilman ILOA ja sen näkyviä merkkejä, olemme vailla jotakin, mitä Jeesus haluaa meille antaa.

Meidän on aika ymmärtää, ettemme voi huiputtaa maailman ihmisiä laulamalla Golgatan veren voimasta -joka on suuri ilon, ylistyksen ja kiitoksen aihe- sillä tavoin, että jokainen sävel kaikuu melankoliaa ja surua. Melodia ja musiikki, joka Herramme valtaistuimen eteen nousee, puhuu enemmän meidän ilmestyksestämme Golgatan verestä maailman ihmisille kuin sanat ja puheet, joita puhumme. Melankolinen melodia ylistyslaulussa on ristiriitainen sanoma, josta puuttuu ilmestys ja sitä kautta Jumalan voima.

Melankolisen melodian laulaminen on hengellisissä surun kutsumista elämäämme yhtä lailla kuin jatkuva surusta puhuminen, sillä Raamattu sanoo: "Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää." (Snl.18:21) Tässä pätee sama hengellinen lainalaisuus kuin Raamatun sanassa: "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Gal.6:7) MELANKOLIALLA ME NIITÄMME MELANKOLIAA JA SURUA ELÄMÄÄMME!!! Sanon tämän rakkaudesta. Ymmärtäkää hyvät ihmiset, mitä teette itsellenne. Miksi ette kylväisi elämäänne mieluummin ILOA? Virittäkää palavaksi Pyhä Henki ja antakaa Hänen hedelmiensä täyttää elämänne. Laulakaa ILOA elämäänne ja ottakaa se uskossa vastaan! Antakaa ILON täyttää elämänne!

Ilman ILOA ilmestyksemme Pyhän Hengen työstä elämässämme on vaillinainen. Jeesus Kristus kulki kuoleman laaksoon, jotta meillä olisi elämä!!! Suru tuo meille kuolemaa, ei elämää! JEESUKSEN TAHTO MEILLE ON ELÄMÄ!

Uskossa kulkeminen - Asfaltilla vai tiettömillä teillä?

2011-01-06T08:01:00.000-08:00

On harmillista, että niin monet nuoret uskovat valitsevat valmiiksi tallatun ja laatoitetun polun uskonvaelluksellaan. Tämä valmis polku on niin monin tavoin nähtävissä. Sen voi nähdä valmiina kirkollisen organisaation koulutuspolkuina ja valmiina avoimina työpaikkoina, joihin maksettavan palkan lähteet ovat jo olemassa, eivätkä ne siis niiltäkään osin edellytä minkäänlaista uskoa. Raamattuhan kuvaa yksiselitteisesti uskon luonteen seuraavasti: "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hebr.11:1)

Vaikka nämä inhimilliset, kirkolliset organisaatiot tarjoavat helpon ja silmin nähtävän polun työllistää itsensä kristillisellä kentällä, ne tekevät huomaamattaan vahinkoa nuoren uskovan uskossa kulkemiselle ja Jumalaan luottamiselle, sillä ne eivät edellytä uskossa kulkemista, eivätkä ne edellytä uskon sankaruutta, sillä uskon sankaruus syntyy ojentautumisesta sen suuntaan, mitä ei voi nähdä. Tämä taas on inhimillisesti ajateltuna hullua ja järjetöntä.

Kristuksen seuraaminen johtaa usein vaikeuksiin. Ne vaikeudet tulevat monesti ihmisten kautta, jotka ovat ympäristössä tai jopa aivan lähellä. Tarkemmin sanottuna ne tulevat ympärillä olevien ihmisten lihan kautta, joka on isästä perkeleestä (Joh.8:44). Ihmiset usein tuomitsevat näkemänsä perusteella (Joh.7:24), eikä tällaisella tuomiolla ole mitään tekemistä uskon kanssa, sillä se jälleen perustuu näkemiseen. Ei siis siihen, mikä on nähtävissä vain hengellisin silmin.

Uskovan kulkeminen valmiiksi asfaltoiduilla teillä, kirkkokuntien ja tunnustuskuntien syleilyssä ei koskaan aseta heitä todellisten ja vaikeiden tilanteiden eteen, vaan pitää nisun jyvän hengissä, ja estää siten uuden elämän syntymisen. (Joh.12:24) Kun tällaista polkua kulkeneet miehittävät ja täyttävät nämä kirkolliset organisaatiot, ei ole ihmekään, että näistä inhimilllisistä valtarakennelmista tulee suuria vastustajia todellisille uskossa kulkijoille, jotka seuraavat vain Kristuksen viitoittamaa, luonnollisin silmin näkymätöntä tietä, jonka kulkemisesta joutuu maksamaan paljon suuremman hinnan kuin asfaltilla kulkemisesta, mutta jonka kulkijan Jeesus tulee myös palkitsemaan runsain mitoin.

Surullista todella, että niin monet valitsevat tien jolla he ovat vain ajopuita ympäröivien olosuhteiden keskellä, mutta vain hyvin harvat valitsevat tien joka muuttaa maailmaa. Historia todistaa, että maailmaa ovat muuttaneet vain ne, jotka ovat uskaltaneet astua yleisten mielipiteiden ja trendien yläpuolelle ja kulkea asfaltilta erämaahan.

"Minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan..." (Jes.43:20)

Miksi Jumala sallii vastustuksen Jumalan voidelluille uskovaisten yhteisöjen taholta?

2010-12-28T10:27:00.000-08:00

Luettuani tässä parin viikon aikana Roberts Liardonin Jumalan kenraalit-kirjaa, en ole voinut olla kysymättä Jumalalta, miksi Hän on sallinut vastustuksen omille voidelluilleen kirkkokuntien ja tunnustuskuntien sekä muiden uskovien yhteisöjen taholta kautta vuosisatojen, vaikka inhimillinen järki sanoisi, että sehän on juurikin jakautunut valtakunta, joka ilmenee kristikunnan keskuudessa, ja josta Jeesus varoitti sanoen, ”Jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä. Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.” (Mark.3:24-25)

Kun lukee yksi toisensa jälkeen näitä Jumalan kenraalien kokemuksia, löytää mainintoja, kuten: ”Kirjeessään Dowie (John Alexander) kuvaili kirkkonsa poliittista järjestelmää: Se tappoi aloitteellisuuden ja henkilökohtaisen energian ja teki ihmisistä kirkkokunnan työkaluja. Tai vielä pahempaa – se teki heistä maailmallisia. Se jätti heidät kuiviksi ja lähes hyödyttömiksi. He ovat huonosti ohjattuja hyviä laivoja, joita painaa maailmallisuus ja apatia.”
Charles F. Parham kirjoitti:
”Törmäsin pastoreiden rajoituksiin ja tunsin kirkon ahtaan lahkolaisuuden. Jouduin usein ristiriitoihin ylempieni kanssa, ja lopulta niistä seurasi repeämä. Minä jätin kirkot lopullisesti, vaikka kärsin katkeraa vainoa kirkon taholta… Voi monien itseään Herran omaksi kutsuvien ahdasmielisyyttä!” Parham oli selittänyt ja julistanut ennen tätä kirjettään, että kirkkokuntaan ei tarvitse liittyä päästäkseen taivaaseen ja kirkkojen johtajat käyttivät enemmän aikaa puhuen omasta kirkosta ja sen johtajista kuin Jeesuksesta Kristuksesta.
Myös Aimee Semple McPhersonin ajalta kerrotaan, että kirkkopolitiikka esti ja haavoitti saarnaajia. Sen edustajat mainittiin uskonnollisina ihmisinä, jotka vihasivat myös Aimeeta.

Kaiken näkemäni, kuulemani, kokemani ja lukemani jälkeen kysymys alkoi olla kiusallisen paljon mielessäni. Miten Jumala sallii sellaista tapahtuvan, vaikka Jeesus rukoili niin vahvasti uskovien keskenäisen yhteyden puolesta? Varmasti Isä kuuli Jeesuksen rukouksen, mutta miksei Hän antanut anovalle; omalle Pojalleen? Eilen illalla vastaus tuli minulle hyvin selkeänä: Jumala ei halunnut antaa herätystään näiden uskovien yhteisöjen käsiin niiden luonteen ja itsekkäiden motiivien vuoksi. Siksi Jumala käytti näitä järjestelmiä itseään karkottamaan voidellut Jumalan Valtakunnan kenraalit niiden keskeltä, että herätys tulisi puhtaaseen ympäristöön ja siten hyvälle kasvualustalle. Kyseessä oli Jumalan Valtakunnan etu, joka on ollut ristiriidassa näiden järjestelmien etujen kanssa jo vuosisatoja.

Kiitos Herralle, että Hän vastaa kysymyksiin, joita kannamme Hänen eteensä rukouksissamme!!!

Iltalehden provosointia Päivi Räsäsen mustamaalaamiseksi 24.12.2010

2010-12-24T22:08:00.000-08:00

On pakko kirjoittaa vastine tänne blogiin liittyen Iltalehden anonyymiartikkeliin otsikolla "Jeesus vastaan Päivi".

Yhtä ala-arvoisesti -anonyymeinä ja piiloistaan käsin toimien- kuin Palavaa Pensasta ja minuakin vastustaneet ovat toimineet, on myös Iltalehti julkaissut Päivi Räsästä vastustavan artikkelin nimeämättä ketään toimittajaa tekstin kirjoittajaksi. Tämä on juuri yhtä rohkeaa ja ihailtavaa toimintaa kuin sen miehen toiminta oli, joka löi nyrkillä Jeesusta kun tällä oli huppu päässään ja käski Jeesusta sanomaan, että "Profetoi kuka sinua löi!?"

Ajattelin, että olisin kirjoittanut Iltalehteen, mutta tiedän etteivät olisi julkaisseet tekstiäni, joten kirjoitan vastineeni tänne, puolustaakseni Päivi Räsästä niin kuin veljen Kristuksessa tulisi sisarilleen tehdä.

Homoudesta Päivi Räsäsen puheet ovat totta. Homous on psyykkinen sairaus, joka aiheuttaa fyysisen terveydellisen uhan sitä harjoittavalle. Näin ollen valtiolta ei olisi oikein rohkaista ihmisiä toimintaan, joka on heille vahingollista. Iltalehden väittämän mukaan Jeesus ei maininnut homoudesta mitään, mutta se on valhe, sillä Jeesus sanoi, ettei piirtoakaan katoa laista, ennen kuin maa ja taivas katoavat (Matt.5:18) ja Raamatun laki on selkeä asettaessaan rakkaudellisen ja välittävän rajan ihmiselle sanoen: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3.Moos.18:22) Iltalehden perusteeton väite, että alkukirkon johtajat olisivat olleet homoja, ei pidä paikkaansa. Siksi Iltalehti ei ole antanut ainuttakaan tieteellistä lähdettä, mihin voisivat väitteensä nojata.

Päivi Räsänen puhuu oikein ja raamatullisesti prostituutiosta. Myös Iltalehden väittämä on tässä kohden oikein, mutta Iltalehti unohtaa mainita, että Jeesus puhuu fariseuksille, jotka olivat ulkoisesti ja ihmisten silmissä olevinaan pyhiä, mutta piilossa ja sisimmässään jotain aivan muuta.

Rikollisiin liittyen Päivi Räsänen on ottanut voimakkaasti kantaa, ja mielestäni hänen kysymyksensä on oikeutettu. Miksi elinkautinen on nimeltään elinkautinen, jos sen kesto on vain max. 15 vuotta? Miksei se olisi vain 15 vuoden vankeus? Esimerkiksi Hitler tai muut vastaavat hirmutekojen tekijät mielestäni saisivat oikeasti nauttia elinkautisensa koko elämänsä kestävinä. Muuten Iltalehti on myös tässä kohden oikeassa. On rikollisia, jotka kääntyvät Jeesuksen puoleen ja tekevät parannuksen, jolloin heille tulisi olla armollinen, armahtava ja ateeksiantava.

Mitä Päivin puheisiin tulee liittyen naisten oikeuksiin, hänen väitteensä naispappeuden epäraamatullisuudesta on virheellinen. Uusi testamentti tunnustaa Jeesukseen uskovat naiset Kristuksen papeiksi erottamatta heitä tässä kohden miehistä (1.Piet.2:9). Uudessa testamentissa on mainittu naisprofeettoja (Ap.T.2:30, Luuk.2:36), joita oli jo Vanhan liitonkin aikoina. Mutta Päivi Räsäsen puhe vaimojen alamaisuudesta miehilleen on täysin Raamatullista ja vain harvat vaimot ymmärtävät tämän käskyn syvyyden, merkityksen ja vaikutuksen niin sitä noudatettaessa kuin silloinkin, kun sitä ei noudateta.

Vaikka Iltalehden väittämät ovatkin osin oikeita, ne on aseteltu Päivi Räsäsen sanomia vastaan irroittaen Päivin sanomat asiayhteyksistään. Tällainen provosointi ja mustamaalaaminen on hyvin taidollista ja ammattimaista panettelua ja mustamaalaamista. Tämän näkemiseen ei tarvita profeettaa. Ihmettelen kylläkin, että maailman ihmiset osaavat tämän melkein yhtä hyvin kuin fariseukset. Mutta minne seurakunta edellä, sinne ympäröivä maailma perässä.

Jeesus Kristus ennen kaikkea

2010-12-20T10:08:00.000-08:00

”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (2.Moos.20:3)

Ihmettelen, miten vaikeaa on ymmärtää ja hyväksyä, että ei mikään saa tulla tärkeämmäksi kuin Jeesus Kristus ja Hänen Valtakuntansa. Jokainen asia, joka asettuu Jeesusta ylemmälle paikalle, on epäjumala ja epäjumalan palvelusta. Mikään ei saa tulla edes yhtä tärkeäksi kuin Jeesus Kristus. Ei siis edes Hänen rinnalleen saa nostaa mitään. Tämä on ensimmäinen käsky kymmenestä. Tämän käskyn rikkova, rikkoo kaikki lain kohdat, siis koko lain kaikkine pykälineen ja käskyineen. (Jaak.2:10)

On vaikeaa nähdä, miten tämän käskyn huomioimatta jättäminen vaikuttaa meidän elämäämme, sillä kaikki, minkä asetamme tärkeämmäksi tai edes samalle tasolle kuin Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Valtakuntansa, muuttuu Jeesuksen silmissä asiaksi, joka on esteenä Hänen ja sinun keskinäiselle rakkaussuhteellenne. Ja koska Herra on Sanassaan ilmaissut, että Hän kateuteen asti halajaa henkeä, jonka on meihin pannut (Jaak.4:5) ja sieluamme, jonka on lunastanut, Hänen on otettava sellainen asia elämästämme pois, vaikka se olisi kuinka rakas ja tärkeä meille. Ja kun Hän sen tekee, se sattuu. On turha heristää nyrkkiä tai syytää syytöksiä, sillä meidän tekojemme hedelmää me nautimme.

Kiitos kuitenkin Jeesukselle Kristukselle, että Hänen verensä on voimallinen ja puhdistaa niin menneet, nykyiset kuin tulevatkin synnit, eikä Herra rankaise niitä joita rakastaa, vaikkakin kurittaa niin kuin lapsiaan rakastava isä kurittaa. Onhan Hän kaiken lastenkasvatuksen esikuva! Mutta teoillamme ja synneillämme on seuraukset, jotka ajallaan tulevat kohdallemme. Lopulta kuitenkin aina paljastuu Hänen hyvä suunnitelmansa, joka Hänellä on jokaista varten, joka Häntä rakastaa. (Room.8:28) Silloin me katsomme Hänen suuruuttaan ja rakastamme Hänen suunnitelmiaan, jotka käyvät yli kaiken inhimillisen ymmärryksen.

Rakkaalle vaimolleni Hannelle 17.12.2010

2010-12-17T15:06:00.000-08:00

Se, että tulit minun rinnalleni ja että olet nyt siinä, saa minut tuntemaan niin suurta kiitollisuutta Jeesusta Kristusta kohtaan. Ilman Jeesusta me emme olisi tässä. Jos me olisimme maailmassa, emme tuntisi toisiamme, emmekä ehkä olisi koskaan löytäneet toisiamme. Mutta Jeesus pelasti meidät maailmasta, jonka olimme kumpikin nähneet, ja Jeesuksen seuraaminen ja Hänen palvelemisensa yhdisti meidät; ensin Pyhän Hengen kautta ja sitten myös sielumme, tunteidemme, tahtomme ja mielemme kautta.

Olin yksinäinen ihmisten keskellä, kun sinä nousit siihen, rinnalleni samaan rintamaan ja otit sydämeesi näyn, jota kannoin. Sinulla jos kenellä oli kaikki mahdollisuudet päästä mihin tahansa uskovaisten muodikkaisiin seurapiireihin ja kulkea helppoa tietä ihmisten suosiossa, mutta sinä valitsit astua minun kanssani sotarintamaan ja vaikealle tielle. En koskaan pyytänyt tai odottanut sitä sinulta, mutta tuon päätöksesi jälkeen lupasin mielessäni, että pidän huolen, ettet koskaan katuisi päätöstäsi.

Me kuljimme ja palvelimme Jeesusta yhdessä ja sinä tunnustit saamani näyn selkeämmin ja kirkkaammin kuin kukaan ja aloit kantaa näkyä kanssani. Olin kiitollinen, koska tiesin, että sinulla olisi ollut tie avoinna mihin tahansa jo vakiintuneeseen ja vahvassa asemassa olevaan palvelutyöhön, missä jokaiselle askeleellesi olisi voitu antaa valmis sapluuna. Olit esitaistelijana suuri lahja Jumalalta. Olit hyvä apu, jota olin kaivannut ja rukoillut. Tuolloin en voinut arvata, että olit se hyvä apu, jonka Jumala antoi miehelle, nähdessään, ettei ihmisen ole hyvä yksin olla. (1.Moos.2:18))

Muistan ne hetket, jotka koittivat, kun minun ja näkyni vastustajat astuivat esiin ja alkoivat panetella ja mustamaalata minua. Olin osannut tätä odottaa, sillä tiesin, ettei Jumalan työtä tehdä ilman vastustusta, mutta sillä hetkellä pelkäsin menettäväni sinut, sillä sinusta oli tullut minulle tärkeä ja läheinen ystävä, jonka sanaan saatoin aina luottaa. Pelkäsin, että säikähtäisit ja lähtisit niihin seurapiireihin, jotka olisivat mielellään ottaneet sinut vastaan ja joita ei kukaan vastusta. Mutta sinä et tehnyt sitä vaan pysyit minun rinnallani. Ja minä tunsin Pyhässä Hengessä, että sinä olit rinnallani silloinkin kun pyysin sinua vaikenemaan ja olemaan puolustamatta minua, sillä halusin varjella sinua. Sinä jaoit ja elit läpi tuskani ja itkuni minun kanssani niinä hetkinä, kun olin lyötynä maassa, ja vuosin verta sielunhaavoista, jotka minuun lyötiin veljien taholta, joiden suuntaan en ollut suojautunut enkä varuillani.

Sinä et ollut kuin heinä, jota tuuli huojuttaa, vaan sanoit, että kulkisit rinnallani, etkä hylkäisi minua silloinkaan, jos olisin ollut kaikessa väärässä ja syyttäjieni syytökset olisivat olleet totta. Kun vastustajani kutsuivat sinut kotiinsa puhuakseen minusta pahoin selkäni takana, sinä suojasit selustani ja torjuit heidän pahat nuolensa suoraselkäisyydelläsi vasten heidän kasvojaan ja paljastit minulle pimeyden kätköt sillä sinä katselit yhdessä Jeesuksen kanssa sinne, minne minä en nähnyt. Ja sinä teit sen monesti. Kuinka monesta lähelläni olleesta sinä näit, etten voisi heihin luottaa, ja sanoitkin sen minulle, silti hyväksyen, etten halunnut uskoa sitä näistä ihmisistä. Sinä rakastit minua Jumalan rakkaudella silloinkin kun vastoin varoitustasi luotin näihin ihmisiin ja satutin itseäni sen vuoksi. Sinä tunnet ihmisen luonnon paremmin kuin minä.

Tiedätkö, etten unohda koskaan sanojasi, jotka jokainen aviomies haluaisi kuulla vaimoltaan. Sanoja, jotka olivat balsamia haavoilleni, kun olin vastustajieni murjoma ja maahan melkein lopullisesti lannistettu. Sinä sanoit: ”Hävinneenäkin kunnioittaisin sinua enemmän kuin niitä, jotka joukolla kävivät kimppuusi”. Sinä sait minut itkemään.

En koskaan unohda sitä Jumalan Sanan paikkaa, jonka minulle annoit ja joka on vihkisormukseeni kaiverrettu, sillä sinä osuit sillä sydämeni kipukohtaan niin tarkasti kuin vain Jumalan Sana voi ihmisen sydämeen osua. Sinä annoit minulle lupauksen ja vapautit minut seuraamaan kutsuani Jeesuksessa Kristuksessa yhdessä sinun kanssasi sanoen:
"Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.
Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät." (Ruut.1:16-17)

Kun katson taaksepäin, voisin sanoa, että tarinamme alkoi kuin Ronja Ryövärintyttärellä: ”Oli synkkä ja myrskyinen yö…” Mutta minä tiedän, että Jeesus on meidät yhdistänyt ja Hän on meidät synnyttänyt, eikä siis varhainen aikamme ole syyttä kantanut sitä samaa taakkaa, jota Joosef ja Maria kantoivat, kun heidän pientä sylivauvaansa vainottiin ja he pakenivat Egyptin suojiin. Minä tiedän, että sinä kuljet rinnallani ja olet minulle se hyvä apu, juuri sopiva, jonka Jumala on minulle antanut. Sinä olet minun rakas vaimoni, kylkiluustani otettu, aikojen alusta suunniteltu.

Rakastan sinua.

Ville

Johtamassa heitä... Minne?

2010-12-06T22:52:00.001-08:00

"Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea". (Hab.2:2)

Johtajuus ilman näkyä ei ole mitään. Näky on tavoite, joka vaikuttaa dynaamista liikettä seurakuntaan, korottaa seurakuntalaisten moraalia, johdattaa aktiivisesti osallistuvat seurakuntalaiset hengelliseen kasvuun ja toimii parannuskeinona huonolle itsetunnolle ja omissa ongelmissa kierimiselle.

Jos seurakunta ei elä täysivaltaisesti näkyä toteuttaen, se jäykistyy ja muuttuu kinastelevaksi joukoksi, joka menettää tehokkuutensa Jumalan Valtakunnan työssä ja uudistumiskykynsä Pyhässä Hengessä. On surullista, jos seurakunnalla on näky tiedossa, mutta sillä ei ole johtajia, jotka edestä johtaen veisivät seurakuntansa toteuttamaan näkyä, sillä näyn toteuttaminen on seurakunnan ”Luvattu Maa”, siunauksien maa.

Näkyjohtaminen vaatii rohkeutta ja ennen kaikkea uhrautuvaisuutta ja antautumista. Ilman näitä näkyjohtaminen ei voi onnistua. Jos niin kutsutut johtajat ajattelevat enemmän omaa napaansa, he eivät onnistu. Sodankäynnissä ei myöskään onnistu upseeri, joka ajattelee enemmän omaa uraansa, mutta rauhan aikana sellainen onnistuu kylläkin, tosin vain oman uransa luomisessa. Valitettavasti rauhan aikaa ei hengellisessä todellisuudessa ole ennen kuin Jeesus asettaa tuhatvuotisen valtakuntansa.

Näkyjohtaminen vaatii rohkeutta, koska Saatana kohdistaa aina rajuimmat hyökkäyksensä sinne, missä näkyä ei ole pelkästään julistettu vaan sitä on myös toteutettu. Toteuttamaton näky ei nimittäin ole Saatanalle mikään uhka. Ihmisen kristillisyys ja usko tullaan koettelemaan näkyä toteutettaessa. Ennen aktiivista näyn toteuttamista uskokin pysyy todennäköisesti koettelemattomana, sillä paikallaan makaaminen ei vaadi keneltäkään mitään.

Uhrautuvaisuus ja antautuminen ovat tarpeellisia, sillä tukea on vaikea löytää, ja niinpä johtajan on omalla esimerkillään uhrattava ja antauduttava, sillä jos johtaja ei sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan. Tämä toisaalta asettaa johtaja juurikin sille paikalle, mistä Jeesus puhui sanoessaan, että olkoon johtaja se, joka palvelee. Sellaista on kristillinen johtajuus. Se vaatii kaiken.

On surullista havaita, että liian monet seurakuntien johtajat ovat enemmän byrokraatteja kuin Jumalan Valtakunnan esitaistelijoita. Liian monet heistä ovat paikallaan makaavia, turvallisuushakuisia ja mukavuudenhaluisia ihmisiä, jotka haluavat vain keskustella filosofisesti opillisista asioista ja pitää suuria tupsuja viittojensa liepeissä, mutta Jumalan Valtakuntaa ei rakenneta eikä viedä eteenpäin niin. Jeesus sanoi tällaisesta: ”Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.” (Matt.23:5-7)

Puolustusvoimissa oli sanonta, että sellainen joukko kuin sen johtajatkin. Kun katsot minkä tahansa uskovien yhteisön johtajia, näet millaisia ovat heidän lampaansa. Jokaisella näistä johtajista on ollut yksi tärkeä valinta takanaan, jonka erään hyvän ystäväni ja ihailemani kristityn isä on teroittanut seuraavaan lausahdukseen opettaessaan brittiläisiä upseereja:

”Sinä voit olla suosittu tai sitten voit olla tehokas. Valinta on sinun.”

Anteeksiantaminen

2010-11-16T07:27:00.000-08:00

”Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan." (Luuk.6:37)

Tämä on haasteellinen aihe ja hyvin moniulotteinen. Kristityt tietävät hyvin, että anteeksiantaminen on tärkeää, mutta sen todellinen luonne paljastuu vasta, kun siinä ollaan tultu Jeesuksen tarkoittaman standardin tasolle.

Anteeksianto on tapahtunut vasta, kun ihminen voi kutsua häntä vastaan rikkoneen ruokapöydän ääreen, ja keskustella hänen kanssaan ilman, että kummallakaan on tarvetta vetää voittoa riita-asiasta itselleen. Heillä on täysi lepo puhuakseen sovinnollisesti ja hyvässä hengessä, pohdiskellen riita-asian erinäisiä seikkoja ja näkökulmia ja pohtia kuinka saatana olikaan saanut vedettyä höplästä kumpaakin osapuolta. Ja he voivat puhtaalla omalla tunnolla, ilman pitkiä hampaita ottaa ehtoollisen, tuon ystävyyden, rakkauden ja yhteyden aterian, yhdessä.

Ennen kunnollista anteeksiantoa, anteeksiantamattomuuteen ovat yhtä syylliset niin tilanteen aiheuttaja kuin anteeksiantajan paikallakin oleva, nimittäin tilanteen aiheuttaja kantaa osuutensa anteeksiantamattomuuteen Jumalan edessä, sillä hän on vastoin Jumalan Sanaa ollut loukkaukseksi tälle, jonka pitäisi anteeksi antaa (Fil.1:10) ja siten ollut osaltaan aiheuttamassa anteeksiantamattomuuden syntymistä. Tämän lisäksi tilanteen aiheuttaja on loukkauksestaan riippuen syyllinen Jumalan edessä vielä omastakin rikoksestaan, eikä vain toisen anteeksiantamattomuudesta.

Niinpä tämä asia, jota ei ole sovittu, odottaa Karitsan tuomioistuimen äärellä vaikkapa viimeiseen tuomioon asti, jollei sovintoa sitä ennen saada aikaan. Tällöin on kyseessä kätketty synti. Tästä Jeesus puhui sanoessaan:
”Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.” (Matt.5:23-26)

Todellinen yhteys

2010-11-16T07:06:00.000-08:00

”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. ” (Joh.15:15)

Olen kauan aikaa vaivannut päätäni sillä ristiriidalla, että tiedän Raamatun puhuvan uskovien välisestä yhteydestä, jonka asettaa Pyhä Henki, ja tiedän kuinka paljon tähän yhteyteen vedotaan ja sitä linkitetään erityisesti Raamatun kohtaan, jossa kehotetaan olemaan laiminlyömättä seurakunnan kokouksia. Jeesus jopa sanoi, että maailma tunnistaisi uskovat siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus. (Joh.13:35)

Kuitenkin totuutta Jumala halajaa syvimpään asti ja totuus on se, etteivät uskovat ole sovussa keskenään vaan lihan teot ovat heidän välillään hajottamassa. Jos jollakulla on sydän uskosta osattomien puoleen, ei hän piilottele tätä likaista todellisuutta vaan varoittaa siitä niitä keitä vain voi. Yksi selkeä hajottava tekijä on kirkkokunta- ja tunnustuskuntarajat, jotka ovat syntyisin lihasta. Tiedän jopa, että lahtelaiset nuoret pakotettiin paikallisen helluntaiyhteisön ja vapaaseurakuntayhteisön keskinäisestä toimesta tekemään päätöksen, jossa he joutuivat laittamaan tärkeysjärjestykseen organisaation ja omat ystävänsä. Mielestäni tämä oli puhdasta hengellistä väkivaltaa ja väärää vallankäyttöä.

Joka tapauksessa olen myös omissa vaiheissani saanut huomata, että rinnalle jäävät aina vain lopulta ne todelliset ystävät. Ja uskonkin, että Pyhän Hengen yhteys (ts. Seurakuntayhteys) ei ole todellinen, eikä lainkaan olemassa ennen kuin sitä voi sanoa ystävyyssuhteeksi, sillä Jeesus on kutsunut omansa ystävyyssuhteeseen. Niinpä toivon tänäkin päivänä, ettei yksikään noista nuorista, väärän vallankäytön uhreista tehnyt päätöstä sitoutua organisaatioon vaan ennemminkin ystäviinsä, sillä organisaation palvonta on epäjumalanpalvontaa.

Vain kun kahden ihmisen välillä olevaa yhteyttä voidaan kutsua ystävyyssuhteeksi, siitä yhteydestä tulee sellainen, mihin Jeesus on meidät uskovat kutsunut. Vähempi yhteys ei riitä, sillä vähäisemmän yhteyden Saatana hajottaa helposti, mutta ystävyyssuhteet ovat niin syviä, ettei mikään painostus voi niitä kaataa vaan ne jopa vaikeuksien keskellä vahvistuvat entisestään.

Tällainen on luonteeltaan todellinen uskovien yhteys, todellinen seurakuntayhteys. Samaan jäsenrekisteriin kuuluminen ei voi koskaan korvat sitä. Ystävyyssuhde on Jeesuksen Kristuksen standardit täyttävä seurakuntayhteys. Muu yhteys on vain sen valju korvike.

Juonet vastaan Jumala

2010-11-12T07:32:00.000-08:00

Sain korviini muutama päivä sitten hauskan - ja ah niin perinteisen - tarinan aikamme pikku fariseusten toiminnasta ja siitä kuinka heille sitten kävikään.

Muuan pariskunta, jotka olivat nolanneet itsensä tuomitsemalla eräät läheisensä, harmistuivat siitä, että eivät saaneet erästä kolmatta osapuolta puolelleen tuomitsemaan yhdessä tuumin näitä läheisiä. Mies tästä pariskunnasta suunnitteli sitten oivan juonen saadakseen vaikutettua tähän kolmanteen osapuoleen. Hän päätti kertoa eräälle kuuluisalle Sanan julistajalle tuosta kauheudesta, mitä nämä hänen läheisensä olivat tehneet, ja pyysi tätä Sanan julistajaa lyhyesti puhumaan tästä kauheudesta ja tuomitsemaan sen teon Sanaan vedoten julkisesti kaikkien edessä. Sitten hän pyysi mukaan tuon Sanan julistajan kokoukseen tuota kolmatta osapuolta, joka ei ollut halunnut osallistua tähän tuomitsemiseen, mutta kolmas osapuoli ei kokenutkaan hyväksi lähteä mukaan ja koko juoni epäonnistui.

Paria päivää myöhemmin tämä tuomaripariskunta sitten meni yhden tuomarituttavansa kanssa toiseen kokoukseen, missä oli myös läsnä tämä tuomitsemisesta kieltäytynyt kolmas osapuoli. Kuinka ollakaan, Kaikkivaltias Jumala oli seuraillut tämän inhimillisen juonittelun kulkua, ja olikin päättänyt vaikuttaa - koska on huumorintajuinen - tämän kokouksen puhujaan siten, että puhuja saarnasi saarnansa aiheesta "Me emme ole tuomareita."

Näin yliluonnollisesti Jumala antaa meille sitä, mitä me annamme toisille.

"Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi; sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä." (Ps.21:11-12)

Ei voi olla Jumalasta...

2010-11-12T03:08:00.000-08:00

Olen kuudessa vuodessa ehtinyt nähdä niin paljon likaista peliä kirkkokuntien ja tunnustuskuntien palkatun henkilöstön ja johtajiston toimesta, että on pakko uskoa kyseessä olevan vain kylmä business monille heistä. Jos joku heistä onkin vilpitön, niin hän todennäköisesti on yhteisössään uhrin paikalla niin kuin Jeesus oli juutalaisten keskellä.

En usko sotivani Jumalaa vastaan kaivaessani kaikella mahdollisella tavalla esiin mahdollisimman paljon siitä likaisesta pelistä, mitä he pelaavat, mutta vaikeuksiin uskon joutuvani, sillä he liittyvät yhteen kaataakseen minut ja Palavan Pensaan. Heidän halunsa omia ihmiset omaan yhteisöönsä perustuu tarpeeseen rahoittaa oma palkka ja sopivien kokoustilojen ylläpito. Sen vuoksi Jumalalta palkkansa saavat Jumalan freelancerit ovat heille uhka, eivätkä he kaihda keinoja ampuakseen alas todellisen Jumalan työn, sillä Jumalan Valtakunnan etu ei ole heille sydämen asia vaan he ajavat vain omaa uraansa. Profeetallinen sanoma Hesekielin kirjasta, luvusta 34 puhuu suoraan tähän aikaan.

Pidän velvollisuutenani varoittaa jokaista kauttani uskoon tullutta kirkkokunnista ja tunnustuskunnista, sillä ne ovat kuin sudenluolia. Ulkoa kauniita ja valkoisia, mutta sisältä täynnä kuolleita luita niin kuin niiden inhimillisesti äänestämällä valitut johtajatkin ovat (Matt.23:27).

Jumala on johdattanut minut tapaamaan niin monia piilossa henkisesti hakattuja ja pahoinpideltyjä Jumalan miehiä ja naisia, jotka ovat uskossa astuneet tekemään Jumalan Valtakunnan ja evankeliumin työtä odottamatta itselleen siitä vastinetta, että enemmän ja enemmän sydäntäni raastaa taakka heitä hakanneiden pastorien ja johtajien (jotka väittävät olevansa vanhimmistoa) pahuudesta ja siitä eksytyksestä, mihin he johtavat penkeissään istuvia Jeesuksen lampaita.

On vain kaksi temppeliä, jotka Jumala on asettanut: Jerusalemin temppeli ja Pyhän Hengen temppeli. Nykyiset kirkkohuoneet ovat esikuviensa tuottamia Rooman valtakunnan ajoilta, ja niiden esikuvat eivät ole olleet mitään muuta kuin epäjumalien temppeleitä.

Olen iloinen siitä, että monet kauttani uskoon tulleet ovat välttyneet kirkko- ja tunnustuskunnissa olevalta kirkkokuntapoliittiselta peliltä, joka on Saatanan hedelmää.

Lupaan Jumalalle tekeväni kaikkeni oman toimeni ohella saattaakseni valoon pimeyden kätköt ja fariseusten ystävällisen hymyn kätkemän juonittelevan katseen.

Lopputili Lahden ajalta

2010-11-10T12:39:00.000-08:00

Tapasimme tänään erään ihmisen Hannen kanssa Lahdessa. Jätän hänen nimensä tässä kohden mainitsematta, mutta kerron hänestä sen verran, että hän kantaa voimakkaasti sydämessään yhteiskristillisyyttä. Tapasin hänet aikaisemmin noin 7 kuukautta sitten. Nyt nähdessäni hänet, huomasin välittömästi, että hän on kokenut kovia sitten edellisen tapaamisen.

Hän sai näyn yhteiskristillisestä työstä Lahdessa ja alkoi viedä näkyään eteenpäin ja ihmiset kiinnostuivat. Tuohon aikaan olin itse veljien hyökkäyksen kohteena ja seurasin hänen toimintaansa hiukan haikein mielin, mutta silti iloisena siitä, että yhteiskristillinen työ meni eteenpäin. Ajattelin, että olin itse vain epäonnistunut ja mielestäni oli hyvä, että Jumala oli käynnistänyt toista kautta kaikkien kristittyjen yhteistä työtä (Raamatun mukaan kristittyjen yhteyteen on kätketty evankeliumin onnistumisen salaisuus = Joh.17:21. Tätä kirkkokunta- ja tunnustuskuntarajat estävät). Ajattelin tuolloin olevani syypää siihen, että asiat eivät Palavan Pensaan osalta täällä Lahdessa onnistuneet. Nyt kuitenkin sain kuulla uutisia, jotka vahvistavat yhä edelleen kokemustani Lahdessa hallitsevasta kristittyjen yhteyttä hajottavasti henkivallasta ja poistivat minusta itsesyytöksen.

Tämä henkilö kertoi kokeneensa aivan samanlaisia hyökkäyksiä täällä toisten uskovien taholta kuin itsekin olen kokenut Lahdessa oloni ajan. Surullista, mutta totta on se, että evankeliumin työtä hajottavat hyökkäykset tulevat nimen omaa uskovien taholta, ei maailmasta!!??

Monien eri ihmisten todistuksien kautta tiedän, että Lahdessa yhteiskristillistä työtä ja elämää vastaan hyökkäävät erityisesti monet seurakunnissa töissä olevat henkilöt ja sellaiset ihmiset, jotka pitävät kirkko- tai tunnustuskuntaansa tärkeämpänä kuin todellista seurakuntaa, eli kaikkien uskovien yhteyttä. Tiedänpä yhdenkin kirkkoherran tokaisseen, että ”Meillä täällä Lahdessa on sanaton sopimus, ettei mitään yhteiskristillistä toimintaa saa harjoittaa.” Ketkä ovat sopineet?... Väärät paimenet, vääristä motiiveista.

Yhteiskristillisen työn tekijää voidaan syyttää uuden seurakunnan perustamisesta, vaikka tällaiselle syytökselle ei ole mitään raamatullista motiivia, vaan ainoastaan kaksi mammonaan perustuvaa motiivia: raha ja vallanhalu, mitkä eivät ole Jeesuksesta. Monesti tällaiset pastorit elävät harhaluulossa, että olisi heidän myöntämänsä luvan varaista perustaa uusi seurakunta (tarkoitan tällä uskovien yhteisöä, sillä seurakunta on yksi). Todellisuudessa lupa tähän on Raamatun sivuilla. Sen luvan myöntämiseen ei kyllä ihmisiä tarvita.

Nyt, Lahden aikani päättyessä katson tätä kaupunkia ja totean kaikella rohkeudella, että monet sen pastoreista ja hengellisiksi johtajiksi itseään kutsuvista, jotka eivät hallitse niin kuin Jeesuksen nostamat, vaan niin kuin maailman valtiaat, herroina alamaisilleen, ovat syypäitä Kristuksen ruumiin hajallaan oloon ja heikkouteen Lahdessa, sillä Kristuksen ruumista hajottavat voimakkaimmin kolme asiaa: raha, vallanhalu ja sekulaariopit (lopulta vain Golgatan ristin sanoma meidät yhdistää ja Jeesuksen paluu). Kirkko- ja tunnustuskuntarajat ovat vain näiden seikkojen ilmentymiä. Nämä väärät paimenet eivät palvele Kristusta vaan Kristuksen ruumista hajottavaa henkivaltaa.

Virallisten organisaatioiden perustama ”Lahden kristittyjen yhteistyötoimikunta” on nimellinen elin, jolla vahvistetaan inhimillinen kontrolli Lahden uskovien yli. Todellisuudessa se ei mahdollista kaikkien uskovien raamatullista keskinäistä yhteyttä, vaan pyrkii pönkittämään näiden väärien paimenten vallankäyttöä ja vahvistamaan Kristuksen ruumista rikkovia tunnustuskunta- ja kirkkokuntarajoja. Ja valitettavasti tämä henki on säilynyt myös muutamissa niissä, jotka julistavat olevansa ulkona tunnustus- ja kirkkokunnista ja olevansa yhtä seurakuntaa, mutta ovat aikaisemmin kantaneet pastorin lipereitä ja maistaneet sitä valtaa, minkä tuollaiset organisaatiot mahdollistavat. He eivät kuitenkaan ole kaikki hengellisissä vapautuneet tästä vaan kantavat hengellisissä lipereitään yhäkin, kuin osoittaen olevansa toisia korkeammalla, mutta tämä ei ole Jeesuksen valtuuttamaa, eikä opettamaa johtajuutta.

Omasta puolestani jätän Lahden pian, ja toivon, että ne jotka rukoilevat tänne Jeesukselle täysillä antautuneita palvelijoita, oppisivat ottamaan vastaan ne, ketkä Herra näkee hyväksi lähettää, ennen kuin Herran täytyy alkaa opettaa heitä siihen.

Loiko Jumala sairaudet?

2010-11-06T02:57:00.000-07:00

”Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.” (1.Moos.3:17-18)

Monesti saatamme tulla suurten kysymysten ääreen, ja pohtia syystä tai toisesta sitä, että miksi Jumala sallii joitakin asioita tapahtua tai tulla kohdallemme? Voimme jopa katkeroitua Jumalan edessä ja heristää nyrkkiä hänelle syyttäen Jumalaa sanoen ”Sinä sen teit!”.

On kuitenkin tärkeää pysähtyä ja katsoa, mistä kaikki juontaa juurensa. Jumala loi alun perin kaiken täydelliseksi. Hän loi paratiisin, jonka keskelle Hän asetti ihmisen. Paratiisin keskellä oli vain yksi puu, johon ihminen ei saanut koskea, ja se oli ”hyvän ja pahan tiedon puu”. Tämä oli vain yksi ja ainoa asia, mitä Jumala ihmiseltä kielsi. Saatana oli kuitenkin ovela ja käänsi Jumalan sanat Häntä itseään vastaan vaikuttaen ihmisessä sen, että ihminen meni uskomaan Saatanaa ja söi tästä kielletystä hedelmästä.

Koska Jumala oli asettanut ihmisen ”viljelemään ja varjelemaan” paratiisia (1.Moos.2:15), ihminen oli tärkeässä asemassa paratiisin kannalta, sillä se oli annettu ihmisen hallinnan alle. Mitä Saatana taas todellisuudessa teki, niin hän soluttautui hallitsemaan ihmistä ja vaikuttamaan ihmisen kautta ja ihmisen päätöksissä. Saatana pääsi myös vaikuttamaan tätä kautta paratiisiin ja aiheuttamaan sen turmeltumista, sillä Saatana ei kykene itse mitään luomaan, mutta kykenee kyllä turmelemaan Jumalan luomaa. Tämä turmeleminen aiheutti myös sairauksien ja kaiken kuolettavan kehittymisen maan päälle.

Tästä syystä meidän ei pitäisi syyttää Jumalaa vaan Saatanaa kaikesta siitä pahasta, mikä meitä kohtaa, ja joskus on myös hyvä kysyä, olemmeko itse olleet syypäitä, olemmeko itse antaneet Saatanalle luvan käyttää meitä? Jos emme, niin Saatanaa on silloin syyttäminen. Jumalan tahto on parantaa ja korjata asiat sellaiseksi kuin niiden tulisi olla. Hän voi tehdä sen rukouksen kautta ihmeen voimalla tai vaikkapa lääkärin käsien kautta, mutta Hänen tavoitteensa elämässämme on aina hyvä ja Hänen toimintansa aina rakentaa meitä ja elämäämme.

Valtakunta-ajattelun ydin

2010-10-24T09:56:00.000-07:00

Raamattu ei aukea oikealla ja loogisella tavalla ilman ymmärrystä Valtakunta-ajattelun ytimestä.

Valtakunta-ajattelun ydin on tässä:
1. Jeesus Kristus on maailmankaikkeuden Kuningas ja ainoa Hallitsija.
2. Jeesuksen Kristuksen ensimmäinen ja tärkein intressi on Valtakuntansa laajentuminen ihmiskunnan pelastamiseksi.
3. Valtakunnan edun mukaisesti Jeesus Kristus nimittää omiaan Valtakunnan virkoihin ja kutsuihin.
4. Jeesuksen Kristuksen etu on, että kaikki mikä asettuu Valtakunnan edun ja sitä kautta näiden kutsujen esteeksi, joutuu väistymään, sillä se ei ole Herrasta.

Tämä on avain Raamatun kirjoitusten ymmärtämiseen.

Tuhka on maaperä uudelle elämälle

2010-10-23T14:53:00.000-07:00

”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.” (Jes.65:17)

Vanhan kuolema on aina vain uuden alku. Ei ole sellaista tilannetta, mistä Jeesuksen antama elämänlähde ei tuottaisi uuden elämän alkua. Hän tuo nimittäin aina toivon jokaiseen toivottomuuteen ja elämän kaiken kuoleman keskelle.

Kuinka ihmeellisesti Herra pienin kuiskauksin ja merkein alkaa tuoda toivon sanomaa tuhkan ja tomun keskelle. Hän ei koskaan lannistu työstään, vaan alkaa aina paikkaamaan ja korjaamaan kaikkea hajonnutta, aivan niin kuin Hänen luomakuntansakin. Kun katsomme puita ja kasveja, eläinkuntaa ja ihmiskehoa, saamme huomata, että se alkaa korjaantua, muodostuen entistä vahvemmaksi; aivan niin kuin arpikudos on tavallista ihoa vahvempaa ja paksumpaa.

Tuhka muodostaa uudelle kasvulle voimakkaan ja hedelmällisen kasvualustan, ja sen tarjoamalta pohjalta nousevat kasvit ja puut ovat aikaisempaa rehevämpiä ja kasvavat sitäkin nopeammin.

Aivan kuin historiankulun aaltoliikkeestäkin nähdään, enemmistön pauhun keskellä vähemmistön äänelle on jo avattu laajenevan äänialan perusta, sillä tietämättään enemmistö palvelee vähemmistön tulevaisuutta. Samoin synkimmällä hetkellä, Kristuksen valo kirkastuu ja pieni tuikkukin riittää valaisemaan sysipimeän huoneen.

Mikä valtava rikkaus on kätkettynä kuoleman laaksoissa, niin kuin kirouksen puussa, johon Jeesus ristiinnaulittiin, sillä kuoleman laaksoon laskeutumista seuraa kuolemanlaaksosta nouseminen ja entistä suurempi kirkkaus.

Kerta kaikkiaan ihmeellinen on Kaikkivaltias Jumala, joka levittää toivon ja tulevaisuuden tuoksua Pyhän Henkensä kautta, kuin pienin, lähes huomaamattomin vihjein, jotka pienuudestaan huolimatta ovat niin voimakkaita ja varmoja, ettei niiden sanomaan voi olla luottamatta. Ylistys toivon ja tulevaisuuden tuojalle, Jeesukselle Kristukselle!

Lopun ajoista

2010-10-16T01:09:00.000-07:00

”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk.18:8)

Kristuksen ruumis hajautuu kohti Jeesuksen paluuta. Tämä hajautuminen on alkanut uskonpuhdistuksen ohessa Saatanan kylvämänä lusteena, joka saa veljet sotimaan veljiään vastaan maailman ruhtinaan naureskellessa sivusta.

Hajaannuksen piirteet on nähtävissä mm. erilaisina tunnustuskuntina ja kristillisinä eriseuroina, joissa vallitseva inhimillinen johtajuus pyrkii hajottamaan uskovat irti toisistaan, voidakseen hallita heitä. Tämä on tuttua valtapolitiikkaa Rooman valtakunnan ajoilta: Hajoita ja hallitse.

Uskon, että emme voi välttyä tältä suuntaukselta, vaan se on osa Jumalan suunnitelmaa. Kaiken tämän keskellä maailman ruhtinas luulee voittavansa taistelunsa Jumalaa vastaan, mutta todellisuudessa hän palvelee Herramme Jeesuksen tarkoitusperiä, nimittäin Raamattu paljastaa, että Jeesus laskeutuu Taivaasta, kun aika on oikea, ja siihen asti Hän istuu Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella, minne Hän nousi oltuaan tuonpuoleisessa kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Tästä kuningas Daavid sai profetian ylistäessään Jumalaa:
”Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".” (Psa.110:1)

Jumala sallii Saatanan saada vahvan aseman maan päällä, ja tällöin ne jotka eivät ole valveutuneita , eivätkä ottaneet Jumalan sanaa sydämeensä avoimesti vastaan, alkavat kumartaa maailmanruhtinasta, jonka valta-asema on vain astinlauta Jeesukselle Kristukselle, joka tämän astinlaudan päälle astumalla nousee Kuninkaaksi, jonka edessä jokainen polvi tulee notkistumaan.

Kristuksen ruumiin jatkaessa hajautumistaan, on vain tärkeää, että kukin varjelee oman sydämensä uskon, sillä hajautumista ei voi estää. Sitä ei voi estää, koska sen aiheuttavat väärät paimenet. Ainoa todellinen Paimen, joka lopulta kokoaa hajaantuneet lampaat, on Jeesus Kristus itse, ja tämänkin Raamattu todistaa sanoen:

"Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille-paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi-hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani, sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” (Hes.34:2-12)

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Jeesus tulee ratsastamaan kunniaan ja lopulliseen maanpäälliseen kuninkuuteen Saatanan tekojen ja pahuuden kautta ja niiden auttamana.

Kristuksen Henki yhdistää

2010-10-12T08:19:00.000-07:00

”Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden…” (Ef.2:14)

Viimeisimmät vaiheet sillä tiellä, jolle Jeesus Kristus on minut johdattanut, ovat avanneet silmäni todella näkemään, miten eroavat toisistaan lain alaiset ja armon alaiset. Ensimmäiset kulkevat oman lihansa voimassa pyrkien täyttämään Raamatun lain ja tekevät siten ymmärtämättömyyttään Kristuksen ristintyön turhaksi omassa elämässään ja myös muiden elämissä. He aiheuttavat erottelua Kristuksen ruumiissa, koska kulkevat tuomiohengessä ja heissä on kätkettynä itseänsä korottava omavanhurskaus, jonka pohjalta he mittailevat itseään pohtien, miten hyvin he ovatkaan itse Jumalan lakia noudattaneet. He toimivat fariseusten tavoin asettamalla itsensä paremmaksi ja pyhemmäksi kuin syntiset ihmiset, toimien näin lainalaisessa hengessä ja muodostaen erottavan muurin itsensä ja väheksymiensä syntisten kanssa. (Luuk.7:34) Kokonaisuudessaan tämä lainalaisuuden syöpä nakertaa Kristuksen ruumista, ja sitä myöten myös estää evankeliumin voiman ilmestymistä maailman ihmisten keskellä, sillä lainalaisen hengen kitkerän sivumaun tunnistaa kuka tahansa maailman ihminen uskovaksi itseään nimittävän kohdatessaan. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten Jumalan armosta kyllä puhutaan paljon heidän keskellään, mutta tarpeen tullessa sitä ei osata osoittaa eikä soveltaa käytäntöön, kun taas kristitty, joka todella kulkee Kristuksen hengessä, ei lähde tuomitsemaan läheistään, vaan alkaa rukoilla tarpeen mukaan Jumalan armoa läheisensä ylle.

Todellinen Kristuksen henki on ainut voima, joka voi yhdistää kristittyjä toisiinsa ja murtaa erottavat vihollisuudet ja hukuttaa synnin voiman, jota Saatana käyttää vedoten Vanhan liiton aikaisiin tuomioihin ja oikeuksiin, jotka hänellä sen kautta oli, sillä ennen Kristuksen veren vuodatusta Saatanalla oli oikeus syyttää meitä Jumalan edessä ja etsiä meille tuomiota tekojemme mukaan (Ilm.12:10). Mutta, kiitos Jumalalle, pelastajallemme, joka heitti Saatanan alas taivaasta kristittyjen aikakauden alkaessa Golgatalla 2000 vuotta sitten. Näin Jumalan Poika antoi meille voiman toimia Pyhän Hengen kautta väliseinien murtajina ja yhteyden rakentajina, sekä synnin tuhoavan voiman ja Syyttäjän syytösten voittajina.

Kristitty, joka on arvonimensä arvoinen, kykenee rakentamaan yhteyttä ja keskenäistä veljeyttä syntisten kanssa, jos hän todella kulkee Kristuksen hengessä. Lakihenkisyys vain luo erottavia väliseiniä.

Onko sitten Jumalan laki turha ja tarpeeton? Ei! Jumalan lain on tarkoitus johdatella meitä oikeaan suuntaan tekemisissämme, mutta virheinemme, puutteinemme ja vikoinemme saamme kasvaa armon alla paikalle, missä elämämme heijastelee myös Jumalan lakia, jonka tehtävä ei ole tuomita meitä, vaan Jumalan lain tarkoitus ja tehtävä on varjella meitä ja läheisiämme ikäviltä kolhuilta ja kivuilta, sillä ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room.8:1-2) Lain rikkominen, siis synti nimittäin ei satuta Jumalaa vaan ihmiset siitä kärsivät. (Job.35:6-8)

”Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.” (1.Kor.4:5)

Jeesuksen seuraaminen on hulluutta

2010-10-09T00:52:00.000-07:00

"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." (1.Kor.2:14)

Mitä vakaammin ihminen seuraa Jeesusta Kristusta ja Hänen kutsuaan, sitä hullumpana ympärillä olevat ihmiset häntä pitävät. Elävän Jumalan seuraaminen on hullutus jopa niille, jotka kutsuvat itseään uskoviksi huolimatta siitä, että ovat todellisuudessa vain uskonnollisia ihmisiä. Uskonnollisuus ei nimittäin kanna ihmistä koskaan luonnollisesta elämästä yliluonnollisen elämän todellisuuteen.

Elävä usko ja Jeesuksen seuraaminen vie ihmisen usein turvallisten olosuhteiden, ratkaisujen ja mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle. Jeesuksen kutsu voi saattaa ihmisen valinnan paikoille, joissa vaihtoehtoina ovat inhimillisesti järkevät ja viisaat ratkaisut tai vastapainona Jeesuksen osoittama suunta, mikä on sitä hullumpi ihmisten silmissä mitä enemmän sitä suuntaa katsovat ihmiset ovat kiinni näkemisessä, mammonassa ja tässä maailmassa.

Jumalan Hengen johdatus on käsittämätön hullutus maailman ihmisille, jotka ovat kadotukseen menossa, mutta se on samoin hullutus uskonnollisille ihmisille, jotka elävät kristityn elämää vain jokapäiväisen elämän rajoille asti; elämän, joka ei millään tavoin eroa maailman ihmisten elämästä lukuun ottamatta tapakristillisyyttä.

Jeesuksen osoittama suunta asettaa meidät kerta kerran jälkeen vaikeampiin ja vaikeampiin tilanteisiin, joissa meille jää yhä vähemmän mitään muuta tukea tai lohdutusta kuin vain itse Kuninkaamme Jeesus Kristus. Monesti maksamme kirpeän, inhimillisen ja maallisen hinnan Jeesuksen osoittaman suunnan ottamisesta, mutta Hän ei lopulta jää koskaan meille mitään velkaa, sillä pimeimmällä hetkellä Hänen valonsa alkaa loistaa suunnasta ja taholta, jota emme osanneet odottaa, ja me saamme tietää, että Hän on oikeudenmukainen ja armollinen, uskollinen Jumala, joka pitää huolen omista hulluistaan.

Iisebelin henki

2010-10-08T10:46:00.000-07:00

”Iisebel lähetti sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: "Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty". Kun tämä näki sen, nousi hän ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä…” (1.Kun.19:2-3)

Iisebelin henki on sama kuin kontrollin ja vallanhalun henki. Kontrollin tavoitteena on saada hallitseva ote lähellä olevista ihmisistä. Tätä vallanhalun ja kontrollin henkeä esiintyy niin tunnustuskunnissa kuin kodeissa kokoontuvienkin keskellä. Tunnustuskunnissa Iisebel vaikuttaa joko virallisesti valitun johtajiston kautta tai epävirallisten heimopäälliköiden kautta, joista viimeiset on vaikeampi tunnistaa. Kodeissa kokoontuvien keskuudessa Iisebel ilmenee ainoastaan vahvojen persoonien kautta, sillä heidän keskuudessaan ei ole virallista johtajuutta vaan ainoastaan epävirallista.

Uskova, joka joutuu tekemisiin Iisebelin hengen kanssa, joutuu tekemään valinnan kolmen vaihtoehdon välillä:
1. Alistua Iisebelin kontrollin ja hallinnan alle.
2. Olla alistumatta ja pysyä yhteydessä, joutuen jatkuvasti konfrontointiin Iisebelin kanssa.
3. Sanoutua irti henkilöstä, jossa Iisebel vaikuttaa ja pysyä erossa.

Iisebelin henki reagoi aggressiivisesti Jumalan antamia työnäkyjä ja niiden toteuttajia vastaan, sillä Iisebel haluaa hallita ja kontrolloida niitä voidakseen korottaa itsensä niiden yläpuolelle. Mikäli Iisebel huomaa, ettei voi hallita niitä, se alkaa toimia aktiivisesti tuhotakseen näyn tai sen kantajat tavalla tai toisella, sillä Iisebel ei kykene näkemään, että Jeesus viisaana sotajoukkojen johtajana käyttää sotajoukkojaan monin tavoin ja antaa joukoille erilaisia tehtäviä, joiden tarkoitus on tukea toinen toisiaan. Sen sijaan Iisebel näkee vain itsensä ja ajaa omaa hallitusvaltaansa.

Iisebelin hengen hallitsevan vaikutuksen erottaa Jeesuksen Kristuksen inspiroimasta ja valtuuttamasta johtajuudesta siten, että jumalallinen johtajuus on uhrautumista, antamista ja palvelijana olemista, kun taas Iisebel edustaa maallista johtajuutta, mikä toteutetaan herroina halliten. (Mark.10:42-43)

Evankeliumin vastustus omien joukossa

2010-10-03T17:32:00.001-07:00

"Ja Kaaleb koitti tyynnyttää kansaa napisemasta Moosesta vastaan ja sanoi: "Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme". Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: "Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi". Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan… Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: "Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö." Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa.” (4.Moos.13:31-32, 4.Moos.14:6-10)

Israelin kansan erämaavaellus jatkui Luvatun maan porteilta 40 vuotta eteenpäin kunnes vanha sukupolvi kaatui ja uusi nousi sen tilalle, koska Luvatun maan voittamisen kynnyksellä he kieltäytyivät kuulemasta niiden ääntä, jotka olivat heidän joukossaan harvalukuisina. Tämä samainen leima on yhä edelleen Kristuksen ruumiin yllä Suomessa.

Uskovien joukosta noin 20 % on sellaista väkeä, jotka ovat palavuutensa ajamina kiinnostuneet tekemään aktiivista ja käytännöllistä työtä Jeesuksen tuoksun levittämiseksi. Loput 80 % ovat sitten väkeä, jotka suuntaavat energiansa - ihmeellistä kyllä - evankeliumin leviämisen passiiviseen vastustamiseen, mikä tapahtuu tavalla tai toisella saattamalla sen huonoon huutoon kansan keskuudessa.

Mikä ihme sitten motivoi tällaiseen passiiviseen vastarintaan Jeesuksen lähetyskäskyä vastaan? Lähinnä sielullisuus ja lihallisuus, koska ihmisen lihallinen luonto ajaa häntä olemaan aloillaan ja keskittymään elämässään vain omiin, maallisiin mielenkiinnon aiheisiinsa. Niin sanotusti Egyptin lihapadat kutsuvat ja omaa elämää on mukavampaa rakentaa kuin Jumalan Valtakuntaa.

Yksi yleinen havainto passiivisen vastustuksen aiheuttajasta on platoninen suhde Jeesukseen. Siinä ollaan kyllä henkisesti ja filosofisesti kiinnostuneita Jumalan Valtakunnan asioista, mutta kun tulisi aika tehdä jotain konkreettista, niin sitten jäädään sivuun seuraamaan arvostellen ja löytyykin muuta tehtävää ja mielenkiintoja. Tällaiset platoniset Jeesuksen rakastajat viihtyvät filosofisten pohdintojen ja keskustelujen äärellä, mutta suhtautuvat väheksyvästi niihin, joiden rakkaus Jeesukseen on muutakin kuin filosofista pohdintaa. Tällaiset ihmiset unohtavat tyystin, että lähtien Jeesuksesta ja ensimmäisistä kahdestatoista apostolista, Jumalan Valtakunnan rakentajat ovat aina olleet käytännön tekijöitä. Nimittäin Saatanaakaan ei kiinnosta pelkät pohdiskelijat ja puhujat, mutta uhkia sille ovat ne, jotka soveltavat Raamatun Sanan evankeliumin tehtävästä mittapuuksi omaan elämäänsä.

Lopulta kuitenkin Jumala palkitsee nämä ”Joosuat ja Kaalebit”, vaikka he aikansa joutuvatkin kärsimään evankeliumin vastustajien aiheuttamasta lihallisesta ja sielullisesta kitkasta. Niin kuin tuolloin, niin myös nyt Jumalan lupaus on:
”…Koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen.” (4.Moos.14:24)

Todistus, johon kannattaa tutustua

2010-09-21T23:53:00.001-07:00

Suosittelen tutustumaan Antin elävään todistukseen tekstin "Syntisten ja fariseusten ero" yhteydessä. Siinä on mahtavia Jumalan tekoja, kokemuksia Lahden hengellisestä tilasta ja syksyltä 2009, ennen minuun kohdistettua, tammikuista hyökkäystä. Itse tunnistin saman hengen Lahden alueella tänne muutettuani ja sain kymmeneltä taholta vahvistuksen samasta kokemuksesta.

Henkien erottamisen armolahja

2010-09-18T21:44:00.000-07:00

"Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi… joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan…"
(1.Kor.12:7, 10)

Armolahjat toimivat Jumalan Hengen kautta. Yksikään armolahjoista ei toimi ihmisen oman älyllisyyden tai kyvyllisyyden kautta, vaan kyseessä on aina Jeesuksen Kristuksen vaikuttama yliluonnollinen lahja, jonka toiminta ei ole riippuvainen ihmisen lahjakkuudesta tai lihallisesta osaamisesta.

Niin sielullisuudeksi tuomitsemista kuin henkien erottamisen armolahjan kautta tuomitsemista tapahtuu paljon Jumalan työmiehiä vastaan. Heidän palvelutyönsä menestyessä, monet kateelliset alkavat mustamaalata heitä sielullisuudesta tai väärästä hengestä käsin toimimisesta. Totuus on kuitenkin se, että Jeesus on käskenyt meitä tärkeimmällä käskyllä ”Rakasta Herraa… koko sielustasi…” pitäen sisällään kaiken, mitä ihmisestä löytyy (5.Moos.6:5, Mark.12:30), ja toinen totuus on se, että ”Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.” (1.Kor.12:3) Näin siis Jumalan palvelijat ovat raamatullisesti koeteltavissa, eikä meidän tarvitse keskittyä heidän epäilemiseensä vaan riittää kun keskitymme Jeesukseen.

Jokainen armolahja toimii Pyhän Hengen ja Jumalan intressien vaikutuksesta ja suhteessa Jeesukseen Kristukseen fokusoitumisesta. On syytä ymmärtää, että niin kuin Jeesus tahtoo meidän vain katselevan Häntä ja olevan lähellä Häntä, niin myös Saatana tahtoo, että olisimmekin lähellä häntä ja katselisimmekin häntä Jeesuksen sijaan. Tämä on ensimmäinen askel, missä ihminen, joka haluaisi itsessään vaikuttavan henkien erottamisen lahjan, astuu helposti itse harhaisuuden alle. Nimittäin totuus on, ettei henkien erottaminen tule siitä, että katselemme ja olemme lähellä pahoja henkiä vaan siitä, että olemme lähellä Jeesusta Kristusta ja Pyhän Hengen täyteyttä, koska mitä enemmän olemme täynnä Jeesusta, sitä lähempänä olemme Jumalan kirkkauden vaikutusta, joka näkyi Jeesuksessakin, hänen opettaessaan synagogassa. Nimittäin ilman mitään erillistä kaivelemista, riivaajahengetkin vain paljastivat itse itsensä ilman, että Jeesus olisi niitä kaivelemalla kaivellut esille (Luuk.4:31-34). Jeesus vain julisti sanaa, ja riivaajat alkoivat hyppiä esiin vaivattuina, jos niitä oli paikalla. Samalla tavalla toimii henkien erottamisen armolahja myös meissä Pyhän Hengen kautta. Eli ei niin, että keskittyisimme pahojen henkien, harhaoppien ja sielullisuuden etsimiseen, vaan niin että keskitymme Jeesukseen Kristukseen.

Nimittäin vinossa olevan ja väärässä olevan erottaa vain suhteessa suorassa olevaan. Jos vertaamme vinoa ja väärää suhteessa vinoon ja väärään, se johtaa meidät lopulta siihen, että kaikki on vinoa ja väärää. Siksi ainoa vertailukohta voi olla vain suora kappale.

Koeteltu ja kapinalliseksi havaittu

2010-09-10T09:20:00.000-07:00

"Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne." (1.Tess.5:12-13)

Johtajuus on osa Kristuksen ruumista. Jumalan sana kehottaa antamaan tunnustusta niille, jotka ovat työntekijöitä uskovien keskuudessa, ja pitämään heitä erityisen rakkaina. Nimittäin palveluksen työtä tekevä on johtaja. Johtaja on kutsuttu olemaan palvelija ja tekemään työtä. Kristillinen johtajuus ei ole maailmallista norsunluutornista johtamista vaan esimerkkinä olemista. Kristitty valmentaja ei huutele aitiosta, vaan pelaa pelaajien keskellä. Hengellisessä työssä aitiovalmentaja saa aikaiseksi vain aitiovalmentajia, ei todellisia pelaajia.

Kristuksen ruumis ontuu, koska sen keskuudessa toimitaan vastoin tämän Raamatun Sanan kehotusta, josta seuraa että palvelijoita ja työntekijöitä lyödään, solvataan ja pilkataan. Todellisuudessa juuri niitä, jotka laittavat itsensä likoon evankeliumin työn tekemisessä, pitäisi kohdella erityisellä rakkaudella, koska jokaisen uskovan yhteinen vihollinen on Saatana, joka haluaa nämä työntekijät tuhota ja siinäkin on riittävästi heille huolta.

Työntekijöiden pilkkaaminen ja solvaaminen on johtajuuden pilkkaamista ja solvaamista, mikä on kapinallisuutta. Tämän kaltaisten kapinallisten ihmisten kanssa ei pidä erehtyä rakentamaan mitään, sillä he eivät kykene siihen ylpeytensä, katkeruutensa ym. sielunongelmiensa vuoksi. Jos kuitenkin Jumalan työmiehenä ja rakennusmiehenä joudut sellaisten kanssa tekemisiin, niin iloitse siitä, että Jumala on antanut valonsa paljastaa heidän sydämensä pimeän sisällön, sillä Herra on kauttasi koetellut heidät, ilman että sinun on tarvinnut koetella heitä oman käsivartesi keinoin. Heidät on koeteltu ja kapinallisiksi havaittu. Tämän jälkeen voit rauhassa jatkaa työtäsi tietäen jälleen kenen kanssa ei kannata tuhlata voimavarojaan, sillä heidän vaikutuksensa on ristiriitaisuuksien syntyminen siinä työyhteydessä, missä he ovat.

Kapinallinen luonne usein syyttää johtajiaan ristiriitojen aiheuttamisesta täysin ymmärtämättä olevansa itse ristiriidan tuoja. Työmiesten on aina parasta pysyä erossa niistä, jotka eivät osaa rakentaa rauhaa, ja jatkaa omassa näyssään ja työssään välittämättä näistä kapinallisista, jotka eivät saa mitään hyödyllistä aikaiseksi.

Syntisten ja fariseusten ero

2010-09-04T19:51:00.000-07:00

”Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!” (Matt.11:19)

Lienee taas tarpeen antaa opetusta kauemmin uskossa olleille, ettei totuus unohtuisi heiltä ja osoittaa todeksi, että ei se ole heidän ikänsä vaan ”…Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille (ihmisille) ymmärrystä. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.” (Job.32:8-9)

Meiltä tuntuu unohtuvan, mikä on syntisen ja fariseuksen ero. ERO ON SIINÄ, ETTÄ FARISEUS EI TIEDÄ JA VIELÄ VÄHEMMÄN TUNNUSTAA OLEVANSA SYNTINEN ja siitä käsin hän etenee urapolullaan ”syyttäjästä” ”tuomariksi”. (boanerga.blogspot.com)

Tiettyjä mielenkiintoisia ilmiöitä tapahtuu monesti ihmisen tullessa uskoon. Yksi näistä ilmiöistä on se, että ihminen alkaa ympäristönsä vaikuttimien kautta ajautua lain alle ja hän hiljalleen unohtaa olevansa Kristuksen verellä pyhitetty, ja luulee, että voikin sen jälkeen itse vanhurskauttaa itsensä lain tekoja tekemällä. Näin alkaa tie farisealaisuuteen, jonka seurauksena nuori uskova erkaantuu maailmassa olevista syntisistä ystävistään, vaikka Jeesus taas ajaisi mielellään häntä juuri heidän keskelleen, sillä Jeesus on syntisten ystävä, ei fariseusten. Tämä farisealaisen hapatteen aiheuttama erkaantuminen tapahtuu noin kahdessa vuodessa, ja sen seurauksena uusi uskova on huomaamattaan ajautunut olemaan osa sulkeutunutta uskonnollista yhteisöä, mikä pitää itseään omien normiensa mukaan pyhänä ja sitä kautta ajautuu erilleen maailman syntisistä hengellisen ylpeytensä ajamana.

Yksi farisealaisen hapatteen seurauksista on evankeliumin työn puuttuminen ja evankeliumin voiman katoaminen, sillä evankeliumin sanoma puhuu vanhurskautuksesta Kristuksen veren kautta, ei omien tekojen kautta. Niinpä todellista uskoa kun ei armosta vanhurskautumiseen fariseusten keskellä ole, niin todellista uskoa ei heistä myöskään syntisiin maailman ihmisiin tartu, sillä Raamattu kertoo evankeliumin voimasta, että ”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta". (Room.1:17)

Minulle muistuu yksi mielenkiintoinen tapaus mieleen, missä olin mukana johtamassa uutta ja tuolloin vielä menestyneesti edennyttä yhteiskristillistä nuorisotoimintaa, missä oli voimakas evankeliointityö tärkeässä roolissa. Jumala oli saattanut tämän työn kautta yhteyteen kaksi narkomaania, jotka olivat tulleet uskoon, mutta ajoittain vielä romahtivat huumeriippuvuutensa vuoksi. Tällaiset ihmiset tarvitsevat enemmän kuin kukaan evankeliumin armon sanomaa, mutta eräänä iltana kun en paikalla ollut, niin näitä narkomaaneja kohtaan kohdistettiin Jumalan lain sanomia ”parannuksen tekoa varten”. Sinänsä hyvä ajatus, mutta tyystin inhimillinen, sillä Pyhän Hengen voima ei ollut mukana näissä parannuksen sanomissa. Sen seurauksena nämä kaksi Jeesuksen syleilyyn tullutta nuorta miestä katosivat yhteydestä kokonaan eivätkä enää tulleet sinne koskaan. Myöhemmin sain heihin yhteyden ja he kertoivat myös kokeneensa kyseisessä työyhteydessä tuolloin alkaneen ”valtataistelun”, eivätkä siksikään enää tahtoneet sinne tulla. Pyhä Henki oli sen näille narkomaaneille ilmoittanut, sillä noin 1,5 kuukautta myöhemmin kyseinen työ hajosi juurikin hengellisen valtataistelun seurauksena. Itse olin vielä tuolloin sokea kyseiselle ilmiölle, joka oli alkanut tapahtua selkäni takana, mutta mikä on ilmeisen yleinen ongelma, mikäli yhteydessä vaikuttaa farisealainen hapate.

Kristillisen yhteyden tunnistaa siitä, että se vetää voimakkaasti maailmasta syntisiä uskoon. Tämä on aitoa Pyhän Hengen työtä, jonka saa aikaiseksi vain Jeesus Kristus, joka aterioi syntisten kanssa ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mitä enemmän yhteydessä on farisealaisuutta, sitä:
1. Voimattomampi on sen evankeliumi
2. Vähemmän sen kautta tulee ihmisiä uskoon
3. Hitaammin siellä tapahtuu uudistumista ja kasvua
4. Enemmän se erottautuu maailman syntisistä, pitäen sitä jopa pyhyyden merkkinä
5. Enemmän siellä puhutaan auktoriteetin alaisuudesta ja kiistellään johtajuudesta
6. Enemmän syntyy eriseuroja
7. Tunkkaisemmaksi käy sen ilmapiiri

Erämaavaellus

2010-08-29T04:35:00.000-07:00

”Ja niin usein kuin pilvi kohosi majan päältä, lähtivät israelilaiset liikkeelle; ja mihin pilvi laskeutui, siihen israelilaiset leiriytyivät. Herran käskyn mukaan israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja Herran käskyn mukaan israelilaiset leiriytyivät. He olivat leiriytyneinä, niin kauan kuin pilvi pysyi asumuksen päällä. Ja kun pilvi viipyi asumuksen päällä useampia päiviä, noudattivat israelilaiset, mitä Herra oli käskenyt heidän noudattaa, eivätkä lähteneet liikkeelle. Mutta joskus pilvi viipyi asumuksen päällä vain muutamia päiviä; silloinkin he Herran käskyn mukaan olivat leiriytyneinä ja lähtivät Herran käskyn mukaan liikkeelle. Ja joskus pilvi pysyi paikallaan vain illasta aamuun ja kohosi aamulla; silloinkin he lähtivät liikkeelle. Tahi jos pilvi pysyi päivän ja yön ja sitten kohosi, niin he lähtivät liikkeelle. Tahi kun pilvi viipyi pysyen asumuksen päällä pari päivää tai kuukauden tai vielä pitemmän ajan, niin olivat israelilaiset leiriytyneinä eivätkä lähteneet liikkeelle; mutta kun se kohosi, lähtivät he liikkeelle.” (Moos.4:17-22)

Uskossa kulkeminen ei ole kulkemista siinä, mitä näemme, vaan luottamista siihen puhutteluun, minkä saamme suoraan Herralta Pyhän Hengen läsnäolossa. Uskossa kulkeminen on kätketty tie niille, jotka katsovat näkyväiseen, mutta se on Jumalan lahjaksi antama urapolku niille, joita Herra johdattaa. Niin kuin Sana sanoo: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” (Room.11:33) Herran tiet ovat ihmeelliset ja vain Herran Henki antaa niihin ymmärryksen.

Joskus saatamme pysähtyä jonnekin, minne Herra laskee pilvensä, mutta olemmeko alttiit ja valmiit lähtemään pilven noustessa? Leirin pystyttäminen ja purkaminen on aina oma työnsä ja lyhyt aloillaan viipyminen yhdessä jatkuvan matkustamisen kanssa voi olla epämukava ja puuduttava kokemus. Kuitenkin ne, jotka Herraan kiinnittyvät, eivät kiinnity näkyväiseen, sillä ”ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva.” (Matt.6:24) Näkyväinen katoaa, mutta hengellinen kantaa ikuisuuteen.

Aabraham, uskon esikuva, oli kuuliainen uskon kautta, ”kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä…” (Hebr.11:8-9) Tähän elämään meidät on kutsuttu yhdessä Kristuksen kanssa. Monet ovat kompastuskivet, sillä tiellä, jolle Hän meidät johdattaa, mutta joka seuraa Häntä luottaen Hänen hyvään tahtoonsa, voittaa satakertaisesti kaiken, minkä on uhrannut, ja on löytävä perintöosansa niin Taivaassa kuin maan päälläkin. (Mark.10:29-30)

Kuka tahtoo erämaahan? Harvat tahtovat, sillä erämaa on täynnä kuivuutta, puutetta, auringon kuumaa porotusta ja villieläimiä, mutta ne harvat jotka erämaata syleilevät, näkevät Herran siunauksen ja lupauksen jo heidän sinne lähtiessään olevan kätkettynä siellä, sillä he tuntevat Herran, että ”sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään…” (1.Kor.1:27), ja he tuntevat Jumalan lupaukset: ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda.” (Jes.43:18-20) Hänen lupauksensa ovat pitävät, ja jotka Häneen luottavat ja Häntä odottavat, he saavat uuden voiman. (Jes.40:31)

Kuinka varjella vastauskoontulleet Kristuksen ruumiilta?

2010-08-21T08:23:00.001-07:00

Lopun aikojen todellinen ongelma on rakkauden kylmeneminen Kristuksen ruumiissa. Tämä näkyy mm. siinä kuinka monien suurin huoli on siinä, että kuka saa hallita ja ketä ja millä oikeudella sen sijaan, että pohtisivat kuinka rakastaa veljeä enemmän kuin veli rakastaa takaisin. Tämän kaltaisen valtataistelun ja kontrollihakuisuuden repimä Kristuksen ruumis on todella viheliäinen ja raadollinen ympäristö vauvauskovalle, joka ei vielä ole kykenevä näkemään uskonnolliseen ulkokultaisuuteen kätkettyä vallanhalua.

Tämä asettaa vakavan kysymyksen jokaiselle vastuuntuntoiselle ja todelliselle Jumalan Valtakunnan työmiehelle, joka painii ja taistelee siellä, missä uskovan pitäisikin, eli kadotettujen keskellä voittaakseen heidän sieluilleen pelastuksen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen: minne ihmeeseen johdattaa nämä vastauskoontulleet, että he saisivat kasvaa todellisessa rakkaudellisessa ympäristössä ja vahvistuisivat Pyhässä Hengessä, eivätkä erehtyisi luulemaan Jeesusta samanlaiseksi kuin uskovat yleisesti ovat?

On vaikea sanoa varmasti, miten toimia, mutta todennäköisiä varjelevia ratkaisumalleja on vain kolme, joista niistäkin vain kolmas on oikeastaan ainoa luotettava. Heikoin vaihtoehto on opastaa vastauskoontullut seurakuntayhteyteen varmistaen monin vakuutteluin, että tämä vauva on todellisessa yhteydessä vain ja ainoastaan korkeintaan kaksi vuotta uskossa olleiden kanssa, jotka ovat mahdollisesti vielä vilpittömiä ja vapaita vallanhalun, kontrollihakuisuuden ja farisealaisuuden hapatteesta. Toinen, hiukan parempi vaihtoehto on olla itse heille seurakuntayhteys, ja olla näin ulkoistamatta tuota palvelua. Kuitenkin näissä kahdessa vaihtoehdossa nämä vastauskoontulleet joutuvat tekemisiin sielullisuuden ja lihallisuuden kanssa, koska uskovassa, jonka ruumis on vielä hengissä, on sielu ja liha. Näin ollen vain kolmas vaihtoehto on loogisesti ainoa oikea vaihtoehto, koska kaikkihan tiedämme, että sielullisuus ja lihallisuus ovat pahasta, ja ainoa hyvä uskova on kuollut ja kuopattu uskova.

Tämä kolmas vaihtoehto on antaa heille vahva evankeliumin sanoma kaiken kristillisyyden kulminaatiopisteenä ja syvällisimpänä oppina, josta perille pääsevät vain harvat ja käskeä heitä lähtemään kauas, kauas, juosten kuin henkensä pelastaakseen, Raamattu kainalossaan ja välttelemään jokaista, joka sanoo olevansa uskova. Pitäytymään heistä visusti erossa ja varjelemaan sydämensä uskon ja tahraantumattoman ymmärryksensä siitä, kuka on Kaikkivaltias Jeesus Kristus. Jeesus kyllä pitää heistä huolen ja maailman ihmiset kohtelevat heitä rakkaudellisemmin, joten vilpittömyydessään ja lapsenkaltaisuudessaan he ovat maailman keskellä turvallisemmissa käsissä.

Tuulenhyminässäko ainoastaan?

2010-08-05T11:41:00.000-07:00

"Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä." (1.Kun.19:11-12)

Ollakseni rehellinen, aivan yhtä kyllästynyt kuin olen Herran palvelijoiden sielullisiksi panetteluun kateellisten suiden kautta, olen myös kyllästynyt siihen, kuinka rumpuja, sähkökitaroita ja hengellistä rokkia solvataan saatanalliseksi ja sanotaan uskonnollinen hymy kasvoilla, että "Herra ilmestyy tuulenhyminässä". Onko meille todella niin vaikeaa sanoa vain, että "en pidä tästä musiikista"? Käytännössä Herra ilmestyy vaikkapa tuulenhyminässä, mutta kun yllä mainittua Raamatun kohtaa käytetään väheksymään jotakin Herran ilmestymisen kanavaa jonkin toisen ilmestymisen kanavan rinnalla tai jopa mustamaalaamaan jokin asia Beelsebulin toiminnaksi, totean mielessäni, ettei ole ihme, kun Kristuksen ruumis ei kykene voittamaan tällä hetkellä maailmaa, vaan jää auttamattomasti kynnysmatoksi.

Raamattu sanoo selkeästi, että "Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella..." (Job.33:14)!!! Eikä siinä vielä kaikki! Tästä lähtien jokaiseen tuulenhyminähöpinään vastaan tällä:
"Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä. Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti. Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit. Hän hypittää niitä niinkuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia niinkuin nuorta villihärkää. Herran ääni halkoo tulen liekit. Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan." (Psa.29:3-8)

Herra puhuu vaikka remontin kakofonisessa metelissä, jos tahtoo. Turha yrittää sulkea Häntä pieneen sievään korurasiaan.

Jumala vihaa hylkäämistä

2010-08-04T03:39:00.000-07:00

Me puhumme tästä paljon, mutta ymmärrämmeköhän kuinka paljon sitä todella tapahtuu Kristuksen ruumiissa? Hylkääminen ei rajoitu rikkoutuneisiin avioliittoihin, vaan se näkyy voimakkaasti uskonnollisissa järjestelmissä lähtien jo vanhan katolisen kirkon pannasta, eli kirkon kirouksesta, jonka seurauksena jokaisen oli järjestelmälleen uskollisena - halusi tai ei - katkaistava sosiaalinen yhteys pannaan julistettuun, joka ei suostunut noudattamaan hallitsevan käyttäytymiskoodin jokaista pykälää.

Jumalan laki itsessään lukee rangaistukseksi monissa rikkomuksissa hylkäämisen. Niinpä lain alaisuus voi johtaa hylkäämiseen, mutta Jumalan armo ei hylkää koskaan, ja siinä ilmestyy Kristus meidän keskellämme.

Monesti saatamme hylätä jonkun huomaamattamme. Me voimme hylätä Jeesuksen elämässämme, asettaen muut asiat tärkeämmäksi; voimme hylätä ystävämme jonakin kauniina päivänä paremman seuran ollessa tarjolla; voimme hylätä ihmisen eriävän mielipiteen johdosta; voimme hylätä ihmisen opillisten näkökulmien vuoksi, tai voimme hylätä ihmisen loukkaantumisen johdosta. Syitä hylkäämiselle on loputtomasti.

Kristuksen ruumis on tänä päivänä täynnä eriseuroja, lähtien tunnustuskunnista ja edeten niiden sisäisiin puolueisiin. Eriseurat synnyttävät aina lisää hylkäämistä, ja uskonpa, että Jeesusta lienee sattunut ainakin inhimillisestä näkökulmasta eniten juuri se, että Hänen läheisensä hylkäsivät Hänet lainoppineiden ristiinnaulitessa Häntä ja syyttäen Häntä mm. Jumalan pilkasta. Silloin Hän näytti kirotulta ja puuhun ripustetulta, mutta Jumalan suunnitelma oli kätkettynä kaiken takana.

Tarkastellessani Kristuksen ruumista, pohdin, kuinka moni kärsii jonkinlaisesta nykytilastaan pelätessään uskonnollisen yhteisönsä hylkäämäksi tulemista, joka on todettu yhdeksi vakavimmista psyykkisten ongelmien aiheuttajista? Varmasti heitä on lukematon määrä. Asian ei kuitenkaan tarvitse olla niin. Kautta aikojen minkä tahansa yhteisön hylkäämät ihmiset ovat lopulta löytäneet toisensa, ja heistä on syntynyt uusi yhteisö. Tämän päivän rikollisliigat ja prätkäjengit esimerkkinä ja Raamatustakin näitä esimerkkejä löytyy, kuten esim. Daavidin tapaus.

Lopulta Jumala vihaa mitä tahansa syntiä. Vain Hänen armonsa kantaa..

Kutistuva häkki

2010-08-02T09:41:00.000-07:00

"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." (Room.3:10-12)

Kaikkivaltias asetti lain, jonka Hän täytti Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, joka kirjoitti lain sydämiimme ja näytti, ettei riitä ulkonaisen käytöksen sopivuus, vaan jo sydämen ajatukset riittävät osoittamaan meidät syntisäkeiksi ja kelvottomiksi Jumalan edessä.

Raamattu sanoo: "kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä." (Room.3:19) Niinpä jokainen Sanan tunteva tietää olevansa epäjumalanpalvoja, varas, murhaaja ja huorintekijä. Siinä ei ole ainoatakaan poikkeusta.

Tiedän ihmisiä, jotka tuomitsevat toisia huorintekijöiksi, vaikka ovat sitä itsekin, ja tiedän ihmisiä, jotka lakiin nojautuen tuomitsevat toiset huorintekijöiksi tietyin perustein ja jättävät toiset, saman taustan omaavat tuomitsematta. He ovat väärämielisiä tuomareita toimien omista motiiveistaan käsin, sillä Jumalan laki on oikeudenmukainen, ei epäoikeudenmukainen.

Jumalan laki on kutistuva häkki, joka pienenee pienenemistään kunnes kukin meistä huomaa oman syntisyytensä ja vaikenee Jumalan edessä. Monesti kuitenkin häkki ehtii kutistua niin, että sisällä häkissä olevan liha pursuaa läpi kaltereiden välistä ja tekee ihmisestä epämuodostuneen näköisen.

Jeesus Kristus on kutsunut meidät ulos häkistä, vapauteen, ja vain Hän voi avata häkin oven ennen kuin häkki käy liian ahtaaksi. Jos Jeesus vapauttaa sinut sieltä, varo niitä, jotka jäävät häkkiin, sillä he yrittävät repiä sinut takaisin litistymään heidän kanssaan, sillä litistyminen on ikävää yksikseen. Tästä Paavali varoitti sanoessaan galatalaisille "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal.5:1), "sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut." (Gal.2:21)